Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sammakkoeläimet ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
707
Sammakkoeläimet
711
set korkeimmillakin muodoilla ainakin
toukka-asteilla, muutamilla kuitenkin huomattavasti
surkastuneina. S:n aivoissa ovat isot aivot
paremmin kehittyneet kuin kaloilla, mutta
pienet aivot muodostavat vain kapean vähäpätöisen
poimun pitentyneessä ytimessä olevan suuren
fossa rhomboidaliksen etureunalla. Vesielämästä
maaelämään siirtyminen on vaikuttanut suuria
muutoksia aistimissa. Silmissä on mykiö
(linssi) pallomainen vedessä elävillä muodoilla,
litteämpi ..mykiömäinen" maalla elävillä s:llä.
Silmiä suojelevat kuivumasta liikkuvat
silmäluomet (ylempi ja alempi); hännättömillä s: Iiii
on alemman silmäluomen paikalla räpytyskalvo
1. vilkkuluomi (membrana .nictitans).
Kuuloelimeen ou viimemainituilla s:llil paitsi jo kaloilla
tavattavaa sisäkorvaa kehittynyt erityinen
ääniaaltoja johtava osasto, välikorva, jossa
huomataan nieluun johtava Eustachion-putki, ruumiin
pinnalla silmän takana oleva suuri rumpukalvo,
ja viimemainitusta sisäkorvaan halki välikorvan
ulottuva kuuloluu, columella. Columella
vastannee kalojen kieliluukaaren ylintä osaa,
hyomandi-bularea. Hajuelimenä toimiva nenäontelo on s :llä
kuten kaikilla muillakin maalla elävillä
luu-rankoisilla suuontelon takaosan kanssa
koaani-aukkojeu kautta yhteydessä; nenäontelo toimii
näillä siis myöskin hengityselimiin johtavan
ilmatien alkuosana. Vedessä elävillä
hännällisillä s:llä ja korkeampienkin s:n poikasilla on
sivuviiva-aistin niinkuin kaloilla.
Ruuansulatuskanavasta on huomattava, että
suuta ympäröivissä luissa on tav. hampaita
saaliin kiinnipitämistä, mutta ei puremista varten.
Kieli on usein pitkä ja venyvä pyydystyselin.
Mahalaukku 011 hännällisillä s:llä jo selvästi
vinoasenuossa, kuten kaikilla muilla kehityksessä
kaloja korkeammalla olevilla luurankoisilla.
Suoli tekee useampia mutkia ja päättyy
yhteiseen kloaakkiin. Hengityselimin ä
toimivat s:llä sekä kidukset että keuhkot;
muutamilla alemmilla s:llä ovat nämä molemmat
elimet kehittyneet samaan aikaan. Alhaisimmilla
hännällisillä s:llä on kidukset (3 paria) läpi
koko elämän, muilla vain toukka-asteella; näiltä
katoavat kidukset eläimen siirtyessä vedestä
maalla elämään, ja keuhkojen alkaessa toimia.
Keuhkot ovat hyvin yksinkertaiset, pussimaiset;
niiden sisäpinnalla on matalia verkkoutuneita
poimuja. Henkitorvi on, mikäli sellainen
tavataan, hyvin lyhyt; sen suojana huomataan
rusto-kappaleita, jotka ovat kiduskaarien jätteitä.
Keuhkohengitys tapahtuu nielemällä, s. o. eläin
puristaa suuontelostaan sitä supistamalla ilmaa
keuhkoihinsa. Paitsi kiduksissa ja keuhkoissa
tapahtuu kaasujen vaihto s:llä myöskin ihossa
ja muutamilla lajeilla suun ja nielun
limakalvossa. jossa on runsas hiussuoniverkosto. Aina
kiduksilla hengittävillä s:Iiii ja kaikilla toukilla
on verisuonisto samanlainen kuin kaloilla.
Aortakaaria 011 neljä; nämä yhtyvät
selkäpuolella ruumiin valta-aortaksi (aorta dcscendens);
kolme oraalisinta kaarta lähettää haaroja
kiduksiin, ensimiiinen sitäpaitsi päähän (päänvaltimo),
neljäs keuhkoihin (keuhkovaltimo).
Hengityselimien muuttuessa vesielämästä maaelämään
myöskin verisuonet ja sydän muuttuvat
maa-elämää vastaavalle kannalle. Kiduksiin vievät
haarat häviävät; ensimäinen verisuonipari toi-
mii yksinomaan [täänvaltimona (arteria carotis),
toisesta kehittyvät varsinaiset aortakaaret,
kolmas surkastuu tai häviää kokonaan, neljännestä
tulee keuhkovaltimo (arteria pulmonalis), josta
suuri ihoon hiussuoniverkostoksi liaaraantuva
ibovaltimo (arteria cutanea magna) lähtee.
Sydämen eteinen on väliseinän kautta jakaantunut
kahteen osaan, oikeaan, johon tympeätä verta
kuljettavat ruumiin laskimot (2 ylempää ja
pariton alempi onttolaskimo) avautuvat, ja
vasempaan, johon keuhkoissa puhdistunut veri
keuliko-laskimoita pitkin virtaa.
Urogenitaali-elimistä on huomattava, että munuaiset
(mesonefros-aste) ovat (vastakohtana kaloille)
verraten lyhyet ja kiinteät. Munuaisista
johtava virtsatiehyt (Wolf f in tiehyt) avautuu
kloaakin dorsaaliseinämään pienen nystyrän
päähän, koiraalla Wolffin tiehyt toimii myöskin
siittiötiehyenä (vas deferens). Virtsarakko, joka
on syntynyt pullistumana kloaakin
ventraali-osasta, on suuri, usein kaksiliuskainen; se ei ole
suoranaisessa yhteydessä virtsatiehyiden kanssa.
Sukupuolirauhaset ovat parilliset; koiraan
kivekset (tcstes) ovat pienenlaiset, muodoltaan
papu-maiset, munuaisten oraalipään luona, naaraan
munasarjat (ovaria) ovat suuret ja täyttävät
kutuaikana suurimman osan ruumiinonteloa.
Munatiehyet (oviductus) ovat hyvin pitkät; ne
päättyvät kloaakin dorsaaliosaan. Useimmat s.
laskevat mätiä, jonka koiras vasta ruumiin
ulkopuolella hedelmöittää. Pyrstöttömien s:n koiras
pitää kuitenkin tällöin kiinni naaraasta
eturaajoillaan, joiden peukalossa useilla on karkeat
kyhmyt kiinnipitämisen helpottamiseksi. Mäti
lasketaan veteen, missä se kehittyy edelleen;
vain aniharvat s. synnyttävät eläviä sikiöitä
(vrt. Salamanteri). Sikiöistään s. eivät
yleensä sen enempää huolehdi; on kuitenkin
lajeja, jotka suojelevat mätiä siksi, kunnes
poikaset ovat läpikäyneet muodonvaihdoksen (esim.
Etelä-Amer iikassa tavattava Rhinodcrma
Dar-ivini, jonka koiras suojelee poikasia suussaan, ja
Pipa dorsigera, jonka naaras kantaa poikasiaan
selässä olevissa ihokuopissa). — S:llä on m u
o-d o n v a i h d o s. Tämä esiintyy selvimpänä
hännättömillä muodoilla, joiden toukat elävät vedessä
ja ovat melkein kaikessa kalojen kaltaiset, mutta
jotka myöhemmin jättävät vesieläimin
siirtyäkseen maalle; tällöin ne saavat lopullisen,
toukka-muodosta aivan poikkeavan ulkomuodon ja
sisärakenteenkin (vrt. Sammakko). Keuhkoilla
hengittävät s. valitsevat kuitenkin aina
olin-paikakseen kosteita paikkoja, mieluimmin vesien
rannoilla, sillä niiden paljas, hengityselimenä
toimiva iho ei kestä suurta kuivuutta. —
Ravinnokseen s. käyttävät melkein yksinomaan
pikkueläimiä; toukka-asteella syövät kuitenkin monet
kasveja. S. voivat kestää nälkää kuukausimääriä
kuolematta; monet (esim. tavallinen sammakko)
makaavat horrostilassa yli talven liejuun
kaivautuneina. Kaikki s. ovat erittäin
sitkeähenkisiä; monella on sitäpaitsi erinomainen kvky
uudestaan kasvattaa kadottamiaan ruumiinosia.
Hännättömät s. kykenevät kurkunpäässään
synnyttämään ääniä (..kurnuttavat"), joita vielä
koiraalla erityiset leuan alla olevat ilmalla
täyttyvät kaikurakot vahvistavat. S;iä tunnetaan
nykyään n. 600 lajia; niitä on kaikkialla
maapallollamme. Hännälliset ovat kuitenkin levin-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
