- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
713-714

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sammal-akaatti ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

713

Sammal-akaatti—Sammaleläimet

714

neet melkein yksinomaan pohjoisen
pallonpuoliskon lauhkeisiin osiin, hännättömiä on melkein
kaikkialla, eniten kuitenkin kuumissa maissa. —
Vanhimmat muinaismaailman s., jo liitukaudella
sukupuuttoon kuollut Sterjocephala-ryhmä, josta
tunnetaan noin 100 lajia, olivat
ruumiinrakenteeltaan hännällisten s:n kaltaisia; niillä oli
kuitenkin ihossa vahvoja luumuodostuksia, mutta
luuranko oli vain puutteellisesti luutunut. S.
jaetaan kolmeen lahkoon: pyrstölliset 1.
hännälliset (Urodela), pyrstöttömät 1.
hännättömät (Anura) ja raajattomat
(Gymnophiona).

Hännälliset (Urodela) ovat pitkiä ja kapeita,
ruumiinmuodoltaan eniten kaloja muistuttavia
s:iä, joilla on pitkä, usein sivuilta litistynyt ja
evämäisellä ihopoimulla varustettu pyrstö sekä
lyhyet raajat. Välikorvaa ei ole. Hännällisiin
kuuluvat m. m. olmi, salamanterit, vesiliskot,
aksolotli ja jättiläissa.lamanteri. Hännättömät
(Anura) ovat lyhyitä ja litteitä, tavallisesti
pitkä-raajaisia s:iä, joilta häntä täysikasvuisina
kokonaan puuttuu. Välikorva on melkein kaikilla.
Näihin kuuluvat esim. varsinaiset sammakot,
korpisammakot ja lehvisammakot. Raajattomista
(Gymnophiona) ks. Gymnophiona. P. B.

Sammal-akaatti, sammalennäköisiä
dendriitti-kuvioita sisältävä kalsedoni. vrt. Kvartsi.

P. E.

Sammaleläimet (Bryozoa), selkärangattomia
vesieläimiä, jotka silmikoimalla syntyneinä,
joskus hyytelömäisen, mutta tav. kiinteän, usein
kalkkiutuneen kerroksen, kutikulan, peittämillä,
milloin hentoina, runsas- ja kapeahaaraisina
sammalia muistuttavina, milloin levymäisinä y. m.
runkokuntina tavataan vesikasvien t. kivien y. m.
vedessä olevien esineiden, joskus vesieläintenkin
pinnassa, tav. alustaan painuneina, harvemmin
vapaasti ylös kohenevina. Siellä täällä pistävät
esiin pienet, lonkerokielikuralla varustetut ja
siten, kuten koko runkokuntakin, suuresti
hyd-roidipolyyppejä muistuttavat yksityiseläimet.
S. ovat kuitenkin huomattavasti korkeammalla
kehityskannalla, m. m. niillä 011 omaseinäinen,
3-osainen ruuansulatuskanava, aina niin
mutkistunut, että suu ja peräaukko ovat lähekkäin.
S. jaetaan kahteen, toisistaan suuresti
poikkeavaan ryhmään. Ryhmä Entoprocta (peräaukko
suulonkerokiehkuran sisäpuolella, siitä nimi) on

(S.H )

A

B

A. Sammaleläin kaavamaisesti, m suuaukko, « periiaukko.
m hermosolmu, mu lihas, st statoblasti funiculuksessa. —
B. P/uwiaie/fø-runkokunta.

ilmeisesti alempi ryhmä; sille on ominaista
m. m. ruumiinontelon puute. Joskus tämä ryhmä
kokonaan erotetaan varsinaisista s:stä, ryhmästä
Ectoprocta (peräaukko lonkerokiehkuran
ulkopuolella). Näillä on oikea, laaja ruumiinontelo, joka
erottaa ruumiin ulko-osan, ihon ja siihen
liittyvän lihaskerroksen sekä ihon ulkopinnalleen
erittämän kutikulan, ruuansulatuskanavan y. m,
käsittävästä sisäosasta, ja usein yhdistää eri
yksilöt toisiinsa. Ulko-osa, cystidi, muodostaa
kotelon, joka suojelee sisäosaa, p o 1 y p i d i a.
Tämä voi verraten itsenäisenä ulko-osan suhteen
yhdessä cystidin pehmeän yläosan kanssa pistää
kotelon aukosta esiin ja taas tarpeen tullen
vetäytyä suojaan; usein voi aukon vielä sulkea
erityinen kansi. Ripsipeitteiset suulonkerot, joiden
aikaansaama vesivirtaus tuo ravintoa suuhun,
ovat sul jetussa t,. hevosenkengän muotoisessa
kiehkurassa. Ruuansulatuskanavan keskinen, laajin
osa on varrella (funiculus) kiinnittynyt cystidin
pohjaan. Suun ja peräaukon välissä on
keskus-lierniostosolmu. Kuulo- ja näköaistimia ei ole
huomattu, samoin puuttuvat erikoiset
verenkiertoja hengityselimet; kaasunvaihdossa lienee
kuitenkin lonkeroilla tärkeä tehtävä. Useilla on pari
pientä ruumiinontelosta alkavaa ja ulos johtavaa
munuaisputkea, toisilla ei varsinaisia erityselimiä
näytä olevan. Silmikoimisen ohella esiintyy myös
suvullinen lisääntyminen. Yleensä s. ovat
kaksineuvoisia, ja sukupuolirauhaset syntyvät tav. eri
paikoista ruumiinontelon epiteliä; itsesiitos ei
liene sääntönä. Hedelmöitetyt munat kehittyvät
aluksi ruumiinontelossa t. erityisessä säiliössä,
o v i c e 11 i s s ä. Poikaset, jotka merimuodoilla
yleensä ripsipeitteisinä uiskentelevat aluksi
vapaina, kasvettuvat ulos jouduttuaan kiinni (vain
hyvin harvat runkokunnat ovat liikuntokykyisiä)
ja muodostavat silmikoimalla uuden
runkokun-nan. Useilla s:llä tavataan polymorfismia,
tavallisten yksilöiden ohella esiintyy n. s.
avicula-r i o i t a ja vibracularioita, joiden
poly-pidi on surkastunut. Cystidi on edellisillä
muodostunut, kuten arvellaan, puolustus- t.
saaliin-pyydystysyksilöksi, kansi ja sen vastapäätä oleva
kuoren osa nim. muodostavat pilitimäisen t.
lin-nunnokkaa muistuttavan tarttumaelimen.
Vibra-culariot taas jatkuvat nähtävästi
tunnustelu-elimenä toimivaksi siimaksi. Myös
edellämainitut ovicellit käsitetään tav. surkastuneiksi
yksilöiksi. Eräiden s:n polypidi voi degeneroitua
„ruskeaksi kappaleeksi", joka taas myöhemmin
voi kehittyä entiselleen; tässä lienee
kysymyksessä keino lajin säilyttämiseksi epäsuotuisissa
olosuhteissa. Suolattoman veden s:llä voi kuten
lukuisilla muilla veden pikkueläimillä esiintyä
kuivuutta ja kylmää kestäviä ja lajia levittäviä
lepoasteita. Nämä lujakuoriset, monisoluiset, ve
tiessä kelluvat statoblastit syntyvät
silmuina funiculuksesta ja esiintyvät yleensä
syksyisin. Seur. keväänä niistä kehittyy uusi
runko-kunta.

S:n asema systeemissä on epävarma. Tav. ne
asetetaan itsenäisenä ryhmänä lähelle matoja;
Entoprocta-ryhmä lähenee alempia. Ectoprocta
taas korkeampia matoja. Nykyinen lajimäärä
n. 700, joista suurin osa meressä; fossiilisia,
joilla osittain 011 ollut merkitystä maakerroksia
muodostavina (bryozooi-kalkki), tunnetaan lähes
2,500 lajia. Suomessa on toistaiseksi tavattu 7

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0379.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free