- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
723-724

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Samojedien mytologia - Samojedilaiset kielet

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

723

Samojedilaiset kielet

724

sumaan heimoon kuuluvien välillä. — On syytä
otaksua, että tämä n. s. totemismi myös on
olemassa Jenisein ja Tavgyn samojedien
keskuudessa. Se on nähtävästi lainaa idempänä
asuvilta kansoilta, joilla se on hyvin yleinen ja
levinnyt aina Pohjois-Ameriikkaan asti.
Mytologisia olentoja 011 samojedeilla runsaasti. Niistä
mainittakoon tulenakka, metsänhiisi sekä pari
satumaista lintua, jotka voivat viedä ihmisiä
mukanaan, niin manalaan kuin muualle.

Vainajainpalvonta perustuu siihen uskoon, että
ihmisen sielu kuoleman jälkeen jatkaa elämäänsä
jossain paikassa, joka käsitetään eri alueilla
eri tavalla. Juraakit arvelevat, että vainajan
varjolle (haamusielulle) on uhrattava kunnes
tietäjä on vienyt sen manalaan ja puhdistanut
vainajan omaiset ja kodan. Joskus toimitetaan
uhrejakin hänen haudallaan. Metsäjuraakit uskovat
vainajan sielun jälleen palaavan maan päälle ja
määrätyn ajan kuluttua asettuvan asumaan
johonkin vastasyntyneeseen lapseen.
Ostjaakki-samojedeilla on se käsitys, että ihmisellä on
sekä henki (elia), että sielu (kuci). Edellistä
valvoo manalassa, Obin suulla, asuva seitsemän
maan napaa leikkaava akka, joka säilyttää
ihmisten kehtoja. Hän päästää ihmisen syntymään ja
määrää hänen elämänsä pituuden. Sielu vaeltaa
kuoleman jälkeen esi-isän luo, joka ihmisen
tekojen mukaan päättää sen kohtalosta. Jos sielu
katsotaan hyväksi, jää se asumaan ,,taivaaseen",
mutta jos se on huono, niin sekin lähetetään
manalaan, jossa se yhtyy henkeen. Vielä on
ihmisellä eläessään tos niminen haamu, joka
ihmisen kuoltua häviää jäljettömiin. Venäläisiltä
ovat ostjaakki-samojedit lainanneet uskonsa
ihmisiin, jotka kuoleman jälkeenkin voivat vaeltaa
ja tappaa tai muuten vahingoittaa eläviä ihmisiä.
Samalla tavalla saattaa henkikin manalasta asti
häiritä ihmisiä. Viimemainittu usko on
kamas-seillakin ja senpätähden hekin, niinkuin ost
jaakki-samojedit, uhraavat tälle hengelle. Vainajalle ja
etenkin vainajan haamulle uhraaminen tapahtuu
heillä tavallisesti haudalla. Siellä vainaja jo
haudattaessa varustetaan kaikella, mitä sen
arvellaan manalassa tarvitsevan ja vuosittain sitä
muistellaan niin ruoalla kuin juomalla. Kaikki
uhriesineet lyödään kuitenkin rikki tai poltetaan,
jotta niiden haamut tai henget pääsisivät
manalaan. — Usko elämään kuoleman jälkeen näkyy
palautuvan uralilaiseen alkukansaan, koskapa
m. m. 011 tavattu henkeä ja haamua merkitseviä
yhteisiä sanoja. — Samojedeilla on, kuten yllä
on mainittu, sekä yhteisiä että yksityisiä uhreja.
Edellisillä kunnioitetaan yksinomaan heimojen
esi-isiä tai pyhissä paikoissa olevia henkien
marjoja" sekä metsän- ja vedenhaltioita. Yleiset
uhrit ovat useimmiten määräaikaisia ja etelässä
ne tavallisesti tapahtuvat jonakin ven.
kirkollisena juhlapäivänä. Koska niitä enimmäkseen on
vain läntisillä ostjaakki-samojedeilla, on syytä
otaksua niiden olevan lainaa ostjaakkinaapureilta.
Niissä tapetaan haltian kunniaksi joku poro,
lehmä tai hevonen; osa lihasta heitetään tuleen
ja osa syödään, veri kaadetaan pyhän puun
juurelle ja nahka ripustetaan samaan puuhun.
Samaani’, joka uhrin toimittaa, lausuu samalla
lyhyen rukouksen. Näillekin haltioille
toimitetaan yksityisuhreja, mutta niissä haltia saa
tyytyä vähempään; tällöin hänelle annetaan

rahoja, eläinten nahkoja tai vaatteita. Metsän
hengelle annetaan erikoisesti valmistettuja nuolia
y. m. Yleisten uhrien jälkeen pidetään uhriateria,
jossa syödään samaa mitä haltiallekin on annettu.
Yksityisissäkin uhreissa teurastetaan haltialle
joskus joku eläin, mutta tavallisempaa on, että
ulxrieläin vain sille pyhitetään siten, että sen
selkään veitsellä leikataan hengen kuva osoittamaan,
että se on pyhä eikä kuolemansa jälkeen kelpaa
nautittavaksi. Yksityisissä uhreissa ja etenkin
kestitysuhreissa ei samaanin läsnäolo ja välitys
ole välttämätön.

Samojedien pappina 011 samaani 1. noita, joka
jumalilta saatujen lah jojensa nojalla toimii
henkimaailman ja ihmisten välittäjänä. Uhripappina
toimivana hän 011 aina mies, mutta ennustajaksi
kelpaa nainenkin. Noidan pääasiallisena
tehtävänä on toimia tietäjänä, joka ottaa selville
jonkun taudin tai muun onnettomuuden syyn ja
ilmoittaa ihmisille keinon, millä asia autetaan
tai vältetään. Tätä tarkoitusta varten noita
tavallisesti saattaa itsensä hurmostilaan, jossa
ollessaan hänen sielunsa irtautuu ruumiista ja
vaeltaa haltiain luo. Tämä tapahtuu erinäisten
apulaishenkien avulla, joita hänellä on
käytettävinään. Matkalla ollessaan hän lauluissaan kuvaa
niin matkaansa kuin vuoropuhelua haltiain
kanssa. Jos samaanin on pakko tunkeutua
erikoisen vaikeaan paikkaan, niinkuin manalaan,
niin on tavallista, että hänen täytyy viiltämällä
itseään puukoilla y. m. osoittaa, ettei kuoleman
henki kykene häntä voittamaan. Haltiain
määräysten mukaan noita ilmoittaa uhrin laadun ja
suuruuden, ja tavallisesti häntä käytetään
sellaisten uhrien toimittajana. Sairaana noita on
kyvytön ja samoin häneltä puuttuu voimia,
jollei hänellä ole yllään viittaa ja lakkia, joissa
riippuvat nauhat sisältävät tämän taikavoiman.
Noitarummun avulla hänen sielunsa lentää
haltiain luo ja sauvallaan hän suojelee itseänsä.
Ennustajanakin hän usein ottaa selkoa m. m.
tulevista tapahtumista. Parantajana hän pelottaa
sairauden henget ihmisen ruumiista ja joskus hän
paljailla sanoillaankin saa verenvuodon
pysähtymään. N. s. suuria samaaneja on samojedeilla
nykyään verrattain vähän, mutta niitä peliltään
ja kunnioitetaan sitä enemmän.
Vähäpätöisem-piä noitia 011 vielä kaikkialla lukuisasti, mutta
heidän vaikutuksensa on pieni. [Kirjallisuutta
ks. Samojedi t,] K. D.

Samojedilaiset kielet kuuluvat n. s.
uralilaiseen kielikuntaan, jonka toisen osan
muodostavat suom.-ugrilaiset kielet. S:n k:n ja
suom.-ugrilaisten kielten alkusukulaisuutta ovat
aikaisemmin puoltaneet Castrén, Donner, Budenz,
ITa-låsz, Munkäcsi y. 111., jotavastoin Ahlqvist vielä
1880-luvulla arveli s:n k:n olevan yhtä kaukana
suom.-ugrilaisista kuin altailaisista kielistä.
Nykyään 011 kuitenkin se käsitys yhä vakiintunut,
että s. k. lähinnä liittyvät suom.-ugril. kieliin.

S. k. jakautuvat viiteen eri kieleen, nim. 1)
ju-raakki-, 2) jenisei-, 3) tavgy-, 4) ostjaakki- ja
5) kamassi-samojediin. Sukupuuttoon ovat
kuolleet matorien. koibaalien ja taigi-samojedien
kielet (sekä eräs karagassilainen murre, jota
muutamat tutkijat ovat arvelleet samojedilaiseksi),
jotka nähtävästi olivat läheistä sukua kamassien
kielelle. — Ju raakki-samojedi jakautuu
kahteen päämurteeseen (joiden edustajat eivät

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0384.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free