- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
725-726

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Samojedilaiset kielet

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

723

Samojedilaiset kielet

725

ymmärrä toistensa puhetta) : tundrajuraakkiin ja
metsäjuraakkiin. Kummassakin päämurteessa 011
useita paikallisvivahduksia. Tundrajuraakissa
■eroavat enemmän muista Petsoran länsipuoliset
murteet, nim. Kaninin Timanin; itäpuolisiin
kuuluvat Bolsezemelskin-Obdorskin ja Purin, Tasin
ja Jenisei-joen juraakkilaiset samojedimurteet.
Esimerkkeinä tundra- ja metsäjuraakin
äänteellisestä eroavaisuudesta mainittakoon: tundrajur.
r]uda r^j metsäjur. rjutta ,,käsi", tundrajur. hüß
metsäjur. küß ,,veden tuoma puu";
metsäjuraa-ikissa esiintyy vokaalivaihtelua sellaisissa
asemissa, missä tundrajuraakissa sitä ei ole. — J
e-n i s e i-s a m o j e d i jakautuu kolmeen eri
murre-ryhmään : 1) liantaiskin, 2) karassin ja 3) bain
murteeseen. Ensimäinen eroaa toisesta m. m.
siten, että siinä tavataan sanansisäinen r ^ &
edustamassa jälkimäisen d:tä. — T a v g y-s a m o j
e-d i n murteiden välisistä eroavaisuuksista ei ole
tarkempia tietoja. — O s t j a a k k i-s a m o j e d i
voidaan jakaa seuraaviin murreryhmiin 1)
pohjoiseen, jota puhutaan Karasino-, Turuhan-,
Baiha-joilla, Tasilla ja sen sivujoilla, ylisen Vallin
varrella, alisella Obilla, Tym-joella, ylisellä
Vasju-ganilla ja Narymiu kaupungin läheisyydessä; 2)
keskiseen, jota puhutaan Ket-joella, keskisellä
Obilla, Parabel-, Tsaja-, Tsezabka-joilla; 3)
eteläiseen, jota käytetään Tsulym-joella ja ylisellä
•Obilla. Ensimäinen ryhmä jakautuu 13
murteeseen, jotka eivät huomattavasti eroa toisistansa.
Niissä tavataan m. m. s-äänne (paitsi
Turuhan-joella), jota muualla edustaa s. Keskiseen
ryhmään kuuluu 7 murretta, joissa
geminaattakonsonantti usein edustaa ensimäisen ryhmän
yksinkertaista sanansisäistä konsonanttia. Näissä
murteissa tavataan erittäin selvä
paradigmaattinen astevaihtelu, joka voi olla sekä
kvalitatiivinen että kvantitatiivinen (Tsaja-joen murteessa
on esim. seuraavat: gg n^, r\r\, dd ^ nn, bl> ^ mm).
Eteläisessä ryhmässä on kaksi murretta, joissa
huomattavana seikkana mainittakoon useain
pitkien vokaalien muuttuminen diftongeiksi. Näitä
kahta murretta puhuu enää vain n. 10 henkeä,
jotenka ne aivan pian häviävät. Eri
ostjaakki-samojedilaisia päämurteita puhuvat henkilöt
eivät laisinkaan ymmärrä toisiaan, sillä murteet
•eroavat toisistansa miltei yhtä paljon kuin suomi
ja viro. Vivahduksia ja poikkeuksia tavataan
usein miltei eri perhekuntienkin keskuudessa. —
K a m a s s i-s a m o j e d i s s a ei ole eri murteita,
kamasseja kun 011 jäljellä vain 8 omaa kieltänsä
taitavaa henkilöä.

Äänneopin alalta on mainittava, että
muutamissa s:ssa k:ssä vielä tätä nykyä tavataan
astevaihtelua. Paraiten se on säilynyt
ostjaakki-sa-mojedissa, jossa se esiintyy paradigmaattisena.
Sitä ei kuitenkaan ole pidettävä alkuperäisenä,
vaan ainoastaan vanhasta alkusamojedilaisesta
astevaihtelusta myöhemmin saman mallin
mukaan kehittyneenä ilmiönä. Tämä astevaihtelu
011 perintöä uralilaisesta alkukielestä.
Suom.-ugrilaisen ja samojedilaisen astevaihtelun yhteyttä
on kirjallisuudessa ensimäisenä huomauttanut
Otto Donner ja myöhemmin sitä on
tarkemmin ja laajemmin määritellyt prof. Setälä.
— S:ssa k:ssä korko nykyään miltei aina
on ensimäisellä tavulla, mutta aikaisemmin se
nähtävästi on vaihdellut. Huomattavana
seikkana mainittakoon vielä, että s:ssa k:ssä yleensä

sanan alussa ei esiinny puheäänellisiä klusiileja
eikä konsonanttiyhtymiä, joita tavataan
ainoastaan uudemmissa lainasanoissa. Muutamissa
ost-jaakki-samojedilaisissa murteissa tavataan ts
sanan alussa. — S:n k :n muoto-oppi on
harvinaisen monimutkainen. Sitäpaitsi on olemassa
verrattain suuri ero pohjoisten ja eteläisten kielten
välillä muoto-opillisessa suhteessa. Sekä verbin
että nominin taivutus on pohjoisissa kielissä
kehittynyt sangen rikkaaksi. Nominin
taivutuksessa tavataan kolme lukua (yksikkö, kaksikko,
monikko) sekä runsaasti sijoja. Adjektiivin
vertailumuotoja ei oikeastaan tavata muualla kuin
eteläisten samojedien kielessä, jossa ne ovat
ta-taarilaista lainaa. Verbin taivutus ou sekin
moninainen ja kaikenlaiset verbi johdannaiset
lisäävät monivivahteisuutta. Tavataan aikamuodot:
preesens, preteriti futuuri; tapamuodot:
indikatiivi, konjunktiivi, optatiivi (juraakissa),
imperatiivi, prekatiivi (juraakissa ja tavgyssa) ;
nominaalimuodot: gerundium ja supinum. — Vieras
vaikutus sanavarastoon on huomattava. Paitsi
juraakissa tavattavia syr jääniläisiä lainasanoja
on sekä juraakissa että ostjaakki-samojedissa
ost-jaakeilta saatuja lainoja. Tataarilaisia on
hyvinkin vanhoja kaikkiin s:iin k :iin jo toista
tuhatta vuotta sitten tunkeutuneita, ja uudempia
011 runsaasti eteläisissä kielissä. Tunguuseilta,
mongoleilta ja jenisei-ostjaakeilta ovat etupäässä
itäiset murteet lainasanoja omaksuneet.
Venäläisiä on levinnyt kaikkiin kieliin, ja etelässä ovat
muutamat murteet miltei venäläistyneet.

Kansanrunous. Tietäjäin laulut,
san-karikertomukset ja sadut sekä tilapäislaulut ja
arvoitukset muodostavat samojedien
kansanrunouden, joka on suhteellisesti köyhää ja täynnänsä
vieraita lainoja. Samaanien laulut, joissa,
niinkuin samojedien lauluissa yleensä, ei ole tarkkaa
runomittaa, esittävät tavallisesti sangen
voimakkaalla ja runollisella kielellä noidan matkaa
henkien luo ja vuoropuhelua haltiain kanssa.
Sisäl-lyksensä puolesta ne ovat hyvin samantapaisia
ja muistuttavat paljon tataareilla ja
tunguuseilla tavattavia, jotenka on syytä epäillä niiden
olevan yhteisen uskonnollisen katsantotavan
tuotteita. Sankarikertomukset ovat luultavasti
enimmäkseen tataareilta lainattuja, koskapa niissä
esiintyvät nimetkin usein ovat tataarilaisia;
ka-massien kertomukset, niinkuin muutkin sadut,
ovat varmasti lainaa. Samojedien itsensä
sepittämiä satuja tavataan verrattain paljon
pohjoisilla tundra-asukkailla, ja ne koskevat etupäässä
mytologisia aiheita; juraakki-samojedeilla on
runsaasti omintakeisia kertovia lauluja. Muita
lauluja 011 vain vähäsen ja nekin ovat useasti
tilapäisiä sekä käsittelevät melkein yksinomaan
laulajan omia vaiheita ilmaisten hänen iloansa
tai suruansa jonkun tapahtuman johdosta.
Venäläisiltä eteläiset samojedit ovat lainanneet niin
lauluja kuin satuja, joista jälkimäiset
useimmiten ovat pilajuttuja, joiden pohjana 011 joku
raamatunhistoriasta lainattu kertomus. —
Ost-jaakki-samojedeilla on K. Donner tavannut
laajahkon proosa-eepoksen, joka käsittelee näiden
samojedien esi-isän tfen (= hämähäkki)
elämänvaiheita ja hänen taisteluansa ■piinegeze nimistä
ihmissyöjää sekä Kristusta vastaan. Siinä
kuvataan hyviii havainnollisesti samojedikansan
kamppailua itsenäisyytensä ja uskonsa puolesta.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0385.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free