- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
733-734

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Samojedit

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

731

Samojedit

734"

Kamasseilla on venäläismalliset tuohikattoiset
rakennukset ja muutamilla tuohiset kodat.
Pysty-takan asemesta on Narymin piirissä ryhdytty
käyttämään leipäuunia, joka tehdään pihalle.
Aittoja on vain eteläisillä s :11a (näljälle patsaalle
rakennettuja) ; katoksia on poroja, lehmiä ja
hevosia varten. Ainoastaan Tasilla tavataan
kokoushuone, joka sijaitsee Karaljkyn suulla ja
on puoleksi maanalainen, hirsistä tehty
rakennus. — Venäläisen valloituksen aikana
käyttivät s. joskus maanalaisia, pitkillä käytävillä
varustettuja luolia, jonne paetessa vetäytyivät.
Niiden jäännöksiä on vielä säilynyt Narymin
piirissä. — Kalustoa ei ole paljonkaan
pohjoisella alueella. Makuusijana on tavallisesti
tanner, jolle levitetään eläinten taljoja. Etelämpänä
tavataan joskus sänkyjä ja tuoleja. Pöytänä on
miltei kaikilla s :11a n. 50 cm:n pituinen ja
30 cm: n levyinen lauta, jonka toista puolta
säännöllisesti käytetään heidän yleisesti
harrastamaansa tammipeliä varten. Astioita on, paitsi
keittämistä varten, puisia ja tuohisia, joita
viimeksimainittuja lännempänä naiset ostjaakkilai
seen tapaan koristelevat. Ketillä valmistetaan
erinomaisen taidokkaasti tuomensäleistä tehtyjä
koppia ja koreja. Pohjoisessa käytetään
linnun-ja kalannahoista neulottuja pusseja ja kaikkialla
käytetään samanlaisia, poronnahasta
valmistettuja. Kamassit valmistavat saraheinistä mattoja
palmikoimalla.

Soittoneuvoja on ainoastaan kahta lajia:
ostjaakeilta lainattu n. s. dombra, joka
tavallisesti on altaan muotoinen ja viisikielinen, sekä
pieni luusta tai vaskesta tehty huuliharppu, joka
on yksikielinen ja korkeuden määräämistä varten
varustettu nauhalla, josta pidetään kiinni.
Saduissa (Ketillä) kerrotaan sitäpaitsi
viulun-tapaisesta soittokoneesta, jonka rakenteesta ei ole
tietoja.

Tekniikka. Ennen aikaan s. osasivat
valmistaa mitä erilaisimpia rautakaluja, mutta
nykyään ei ole heidän keskuudessaan taitavia
seppiä, ja rautaakaan eivät juuri hanki itse.
Sitä ostetaan venäläisiltä ja tunguuseilta.
Mammutin ja muiden eläinten luista tehdään
nuolen-päitä, piippuja y. m. Liimaa keitetään
tavallisesti kalanperkeistä. Siteenä käytetään
tuomen-säleitä, joista valmistetaan nuoraa ja joskus
kokonainen nuottakin. Nokkosrihmasta kudottiin
vielä n. 20 v. sitten kangasta (Ketillä), mutta
nykyään tämä taito on unohtunut.

Elinkeinot. Maanviljelystä harjoittavat
ainoastaan vähäisessä määrässä ja huonolla
menestyksellä kamassit sekä jotkut Ob-joella
asuvat ostjaakki-s. Karjanhoito on näiden s:n
pääelinkeinona. Kamassit ovat sitäpaitsi uutteria
metsästäjiä, mutta kalastusta he eivät laisinkaan
harjoita. Kalastusta ja metsästystä on
kuitenkin pidettävä kaikkien muiden s:n
pääelinkeinona. Poronhoidosta ks. alemp. Elinkeinojen
laadusta johtuu, että s. yleensä eivät ole asettuneet
kyläkunnittain yhdessä asumaan, vaan elävät
niin tundroilla kuin jokien varsilla erillään
toisistaan. Kamassit ja Obilla asuvat ostjaakki-s.
muodostavat tässä suhteessa poikkeuksen. —
Kalastusta harjoitetaan jokseenkin samallatavalla
kuin ostjaakkien (ks. t.) keskuudessa. Lisäksi
mainittakoon, että s. joskus käyttävät säleistä
valmistettua nuottaa ja jouhesta kudottua verk-

koa. Avamilaiset s. käyttävät usein launin
tapaista pyydystä. — Metsästyksen esineet ovat
erilaiset eri heimoilla. Kamassit pyydystävät
poroja, saksanhirviä, metsäkauriita, karhuja,
kettuja, susia ja varsinkin soopeleja.
Metsästyksessään he eivät enää käytä jousta, vaan
pyssyä, joka ampuessa asetetaan erikoisille
tuki-puille, joita talvisaikaan samalla käytetään
suksisauvoina. Loukkuja ja ansoja heillä ei ole.
Ostjaakki-s. ja muut metsäalueella asuvat s.
käyttävät nyk. jousta verrattain harvoin: etupäässä
oravaa, vesilintuja ja haukia pyydystettäessä.
Itseampuvia jousia viritetään niin karhuille kuin
ketuille ja näädille. Mitä erilaisimpia loukkuja
valmistetaan niin nisäkkäitä kuin lintuja varten.
Karhuntappoon käytetään yleisesti
tunguusilais-mallista keihästä. Pyssyt ovat jo olleet kauan
käytännössä, mutta haulikkoja käytetään aivan
vähäsen ja lintujakin ammutaan tavallisesti
luodilla. Avamilaiset ja Tasilla asuvat sekä muut
tundra-s. pyydystävät erikoisesti poroja sekä
naaleja. Edellisiä he usein ajavat
laumoittain johonkin pienempään jokeen, jossa niitä on
helpompi tappaa. Tasilaiset käyttävät
myrkytettyjä nuolia tai luoteja, joiden haavoittamia
poroja he seuraavat kunnes ne myrkytyksen
aiheuttamasta sairaudesta kaatuvat. —
Poronhoitoa harjoittavat vielä nykyään kaikki s. paitsi
kamassit ja eteläiset ostjaakki-s. Kamasseilla oli
poroja aivan yleisesti vielä n. 50 v. sitten, mutta
nyk. niitä ei ole ainoatakaan. Narymin piirin
ostjaakki-s. ovat hekin heittäneet poronhoidon;
tässä piirissä tavataan poroja vain harvoilla
perheillä Tyrnillä ja Ketillä. Kaikilla muilla s :11a
niitä on, usein hyvinkin runsaasti, niinkuin Obin
ja Tasin välisillä tundroilla, jossa yksi ainoa
samojedi saattaa omistaa niitä useampia tuhansia.
Poroja arvellaan s :11a olevan Uralin itäpuolella
yli puolisen miljoonaa. Juraakit jättävät usein
kesäisin laumansa paimenille, mutta seuraavat
niitä silloinkin tai antavat niiden elää
tundroilla yksinään, sillävälin kun he itse
kalastavat jonkun joen varsilla. — Kamassit ja
Obin s. keräilevät kesän aikaan paljon marjoja,
joita myyvät venäläisille. Edellisillä on tätä
tarkoitusta varten hampaallinen kousa. Pinus
cembraii siemeniä kootaan kaikkialla
metsäalueella, ja yksin Narymin piirin s. myyvät niitä
vuosittain n. 100,000 ruplan arvosta.

Ruoka. Avamilaisilla ja tasilaisilla on vielä
tänä päivänä pääravintona liha ja kala. Muut
s. ovat jo yli sata vuotta, ainakin toisinaan,
käyttäneet leipää, mutta välttämättömäksi se on
tullut ainoastaan eteläisille. Lihaa syödään sekä
raakana että keitettynä tai kuivattuna. Melkein
kaikkien eläinten lihaa syödään, paitsi niiden n. s.
totem-eläinten, joista arvellaan heimon
polveutuvan. Ketunlihaa syövät yksinomaan avamilaiset,
mutta oravanpaistia kaikki pitävät herkkuna.
Kalaa syödään etupäässä raakana ja kun sitä
tahdotaan säilyttää, niin se kuivataan ja
survotaan usein jauhoiksi, joita syödään leivän
asemesta. Missä leipää on vaikea saada, siellä
kootaan ^s<r«<7aii/s-kasvin tai Lilium martagonin
juuria, joista keitetään puuroa tai valmistetaan
jonkinlaista leipää. Juomana käytetään n. s.
tiiliteetä, johon sekoitetaan kalanrasvaa tai
poronmaitoa; sitä keitetään myös puolukan
lehdistä tai erinäisistä juurista. Voita eivät vai-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0389.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free