- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
747-748

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Samuelin kirjat ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

747

Sanajuuri—Sanakirja

748

yhtymä (mä = minä, puu, pää) tai äännejakso
(Aleksanteri, Anna), joka ilmaisee aistimuksen
(on nälkä) tai muun havainnon (esim. salamoi),
mielteen (esim. autuus) tai käsitteen (esim.
kolmio), tekee s:ksi esim. sanayhtymän (ks. t.)
kolmisivuinen, suoraviivainen kuvio, joka
merkitsee samaa kuin kolmio. Nähtävästi täytyy,
kuten Noreen („Vårt språk" VII, 13) tekee,
yhdistää eri näkökantoja seuraavaan tapaan: Jos
morfeemi (ks. t.) yksinään, s. o. ilman toisen
morfeemin apua, voi ilmaista jonkin
ominais-merkityksen ja siis m. m. yksinään kelpaa
vastaukseksi johonkin kysymykseen (esim. Eikö hän
tullut? — Ei t. Tuli) ja kielentaju sen käsittää
sekä äännerakenteen että merkityksen puolesta
yhdeksi, niin morfeemia voi pitää s:na.
Kielitajumme silloin joko ei voi jakaa morfeemia
useammaksi, esim. yö, hirvi, puinen, tai ei tule
sen osain erikoismerkityksiä välittömästi
ajatelleeksi, esim. ,.Kului vielä vuorokausi"; „Muutt.aa
N:n seurakuntaan": ..Tapasin Liisankadulla herra
Sillanpään, joka matkusti Joensuuhun"; ,,011os
hyvänä esimerkkinä nuoremmillesi". Täten
määriteltynä s. erottautuu toisaalta n. s. affikseista
iks. t.), s. o. johto- ja taivutuspäätteistä, sekä
etu- ja jälkiliitteistä (esim. kirja-trø, lu-inen,
luisesta. luise-Ma; ruots. he-stå, røiss-taga;
sano-han, sanot-kin, sanot-pa), joilla ei ole itsenäistä
merkitystä ja jotka sen vuoksi eivät yksinään
kelpaa vastaukseksi kysymykseen; toisaalta taas
n. s. sanayhtvmistä (ks. t.), joskin s:in ja
sana-yhtymäin välinen raja on usein vaikea erottaa
(vrt. Noreen, „Vårt språk" VTT. 13- ; Paul,
..Prinzipien der Sprachgeschichte", 4 pain., 32S-).
Jos kielentaju ei voi jakaa sanaa osiin, jotka
äänneasunsa ja merkityksensä puolesta
viittaavat 1. „itsestään" assosioituvat johonkin kielen
.,itsenäiseen" (s. o. sellaiseen, joka yksinään
kelpaa vastaukseksi kysymykseen) morfeemiin, niin
s. on yksinkertainen 1. yhdistä m
ä-t ö n, esim. yöllä. hän. tavallisesti, nukkuu, sikeästi.
Alutta jos sanan voi jakaa osiin, jotka muotonsa
ja merkityksensä puolesta viittaavat johonkin
kielen ..itsenäiseen" morfeemiin, niin s. on
yhdysperäinen s. eli y h d y s s a n a; esim.
vuorokausi, yötyö, seuraelämä. Hämeenlinna,
Kauppis-IIrikki, Vähä-Venäjä.

Merkityksen perusteella ja osaksi muotoakin
lukuunottaen jakaa perinnäinen-kielioppi ,.sanat"
paradigmittain useaan n. s. sanaluokkaan
(ks. t.). Jaetaan myöskin ainesanoihin
(saks. Stoffirort) 1. täysiinsanoihin (saks.
Vollwort), jommoinen merkitsee oliota, sen
ominaisuutta, tilaa tai toimintaa, ja
muotosanoi-h i n (saks. Formicort), joilla viimemainituilla
tarkoitetaan etupäässä konjunktsioneja, post- ja
prepositsioneja; mutta tällöinkin on jakoperuste
häilyväinen. E. A. T.

Sanajuuri on se sukulaiskielissä esiintyväin,
alkuperänsä puolesta yhteenkuuluvain sanain
(vokaabelien) vanhinten tunnettujen muotojen
osa, joka kaikkien affiksien (ks. t.), kuten
taivutus- ja johtopäätteiden sekä etu- ja sisäliitteiden
sekä muiden ..muodostimien" erottamisen jälkeen
jää jäljelle ikäänkuin noiden sanain yhteisen
alkumerkityksen t. merkitysaineksen
.^annattajaksi". Esim. nykyruotsin sanat stad, (jag) stod,
stånd, ständig v. m., nykysaksan Stadt, stehen.
Stand, verständig, unausstehlich j. n. e., latinan

stö steti släre status, stat.o, kreikan histèmi
hestèka hestamen estèn, statos, stasis, epista’sios
y. m., sanskriitin sisthati sasthä’ asthat y. m.
palautetaan indoeurooppalaiseen ,,juureen"* st(li)ä,
joka lyhyyden vuoksi usein merkitään : ie. j/st(h)ä
ja johon yhdistetään alkumerkitys ’seisoa’.
Sana-juuret ovat siis kielitieteilijäin keksimiä
abstrakt-sioneja. lyhyitä, usein käytännöllisiä suurten
,,sanapesyeiden" ja ,,sanaperheiden" symboleja,
jotka helpottavat sukulaiskielten sanaston,
johto-opin y. m. vertailevaa, historiallista tutkimista.

E. A. T.

Sanakirja on jonkin kielen (olipahan elävä
yleiskieli tai murre tai jonkin jo menneen
aikakauden tai erityisen ammattipiirin, yksityisen
kirjailijan tai vain yksityisen teoksen)
para-digmien ja sanain järjestetty luettelo, joka
tavallisesti selittää myös niiden merkitykset
esimerkeillä valaisten niiden käyttöä sanayhtymissä.
S:n järjestelyssä noudatetaan yleensä kirjain- 1.
aakkosjärjestystä — tavallisimmin kielen oman
kirjaimiston perinnäistä järjestystä, tieteellisissä
s:issa usein toisenlaistakin, nim. äänteiden
foneettista luokittelua etenkin ääntämiskohdan ja
-tavan perusteella -— joko poikkeuksettomasi tai
esim. siten, että vain ,,kantaparadigmien" esitys
noudattaa kir jäin järjestystä, mutta johdannaiset
sekä yhdysperäiset, joissa „kanta" on alkuosana,
tai vain yhdysperäiset ovat välittömästi
„kanta-paradigmin" jäljessä, niin että esim. satavuotias,
satavuotinen, satavuotisjuhla ja satavuotismuisto
tulevat ennen paradigmia satama ja tällä
alkavia. Nomini-, lukusana- ja
pronominiparadig-meista (= ..deklinatsioneihin" kuuluvista)
mainitaan „hakumuotona" tavallisesti n. s. perusmuoto,
(yksikön) nimentö 1. nominatiivi (kuten esim.
tässä teoksessa). Verbiparadigmeista on
indoeurooppalaisten kielten s:issa ,,hakumuotona"
useimmiten n. s. infinitiivi, esim. ruots. skriva,
saks. schreiben, ransk. écrire, ven. pisat’
’kirjoittaa’, mutta finiittimuotojakin käytetään, esim.
latinassa aktiivin indikatiivin preesensin yks.
I persoonaa: scribo ’kirjoitan’; — suomen kielen
s:issa käytetään tavallisesti I inf:n lyhyempää
muotoa 1. latiivia, esim. lukea, olla, juosta, virossa
ITT inf:iä: lugema, olema, jooksma, unkarin s:issa
indikatiivin preesensin yksikön III persoonaa,
esim. akar, fog, lebeg. Lisäksi mainitaan,
sovinnaisia lyhennyksiä sekä paradigmitvyppien
(dek-linatsionien ja koujugatsionien) merkkejä
käyttäen, muitakin muotoja mikäli paradigmityypin
riittävä määrittelv vaatii, esim. lat. scribo scripsi
scriptum III, saks. ITaus* n. -es, -er = das Haus
des Uauses die Bäuser, ruots. klocka -an -or,
suom. teräs (-äksen), allas (altaan), vir. tuba
toa; j. n. e. Monesti osoitetaan myös sanojen
ääntäminen, varsinkin sellaisten kielten (niink.
esim. englannin) s:issa, joiden kirjoitus
huomattavasti eroaa ääntämisestä. — S. on joko
yksikielinen (jos paradiemin t. sanan merkitys
selitetään samalla kielellä t. saman kielen toisella
murteella), — kaksikielinen, jos merkityksen
selittämiseen käytetään jonkin toisen kielen
vastaavia paradigmeja, kuten tavallisimmin on laita
n. s. käytännöllisissä s:oissa (nämä voivat
..kääntää" joko vieraasta kielestä lukijan käyttämään
t. ymmärtämään kieleen taikka päinvastoin), —
monikielinen 1. polvglotti-s.. jos paradigmit
t. sanat käännetään kahdelle tai useammalle

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0396.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free