- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
811-812

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sardinian kuningaskunta ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

811

Sardoninen nauru—Sarekemenettely

812

Vasta Napoleonin kukistuksen jälkeen asetettiin
Sardinian kuningaskunta entiselleen ja siihen
yhdistettiin Genova. Maassa vallitsi muuten
seur. aikana täydellinen taantumus, m. m.
uudistettiin vanha oikeuslaitos ja jesuiitat kutsuttiin
takaisin. Kansassa, varsinkin sivistyneessä
säädyssä, elivät kuitenkin Ranskan vallankumouksen
aatteet; tahdottiin valtiollisia oikeuksia sekä
Italian kansallista yhdistämistä. V. 1821 syttyi,
ensin Alessandriassa, sotilaskapina; sen
osanottajat julistivat (Espanjan mallin mukaisen)
perustuslain sekä yhteisen Italian
kuningaskunnan. Kuningas luovutti nvt kruunun veljelleen
Kaarle Feliksille (1821-31) sekä nimitti
kuninkaallista sivuhaaraa olevan, vapaamielisen
Savoiji-Carignan’in prinssin Kaarle Albertin
hallituksen hoitajaksi uuden kuninkaan
saapumiseen saakka. Kaarle Albert hyväksyi
perustuslain, mutta Kaarle Feliks ei sitä vahvistanut;
Itävallan avulla hän kukisti vapausliikkeen ja
uudisti entisen järjestyksen. Ankara reaktsioni
seurasi, vapaamielisiä vainottiin ja yliopistoja
suljettiin joksikin ajaksi. Kun Savoijin suvun
vanhempi haara oli sammunut Kaarle Eeliksiin,
seurasi valtaistuimella Kaarle Albert (1831-49),
joka, ainakin näennäisesti oli jälleen kääntynyt
vanhoilliseksi. Aluksi hän ylläpiti itsevaltaista
hallitusjärjestelmää mutta toimeenpani kuitenkin
uudistuksia oikeus-, opetus-, kulku- ja varsinkin
sotalaitoksen alalla. Kansallinen vapausliike,
joka Pius IX :n tultua paaviksi 1846 puhkesi
koko Italiassa, tempasi Kaarle Albertinkin
mukaansa, ja v. 1848 hän antoi S:lle
perustuslain. Asettuen vapausliikkeen etupäähän hän
hyökkäsi Lombardiaan avustaakseen sen kapinaa
Itävaltaa vastaan, mutta lyhyen menestyksen
jälkeen seurasi käänne: Kaarle Albert voitettiin
Custozzan luona ja hänen täytyi aselevossa
jättää Lombardia alttiiksi. V. 1849 hän
radikaalisen puolueen painostuksesta uudestaan aloitti
sodan, mutta kärsi perinpohjaisen tappion
Nova-ran luona. Tämän johdosta hän heti luopui
kruunusta poikansa Viktor EmanuelTT:n hyväksi
ja lähti Portugaliin, missä hän kuoli. Uusi
kuningas teki Milanossa rauhan Itävallan kanssa
sam. v.; hän sai maksaa sotakulunkien
korvauksen, mutta kieltäytyi yhtymästä
taantumusjärjes-telmään, säilytti Sardinian sisällisen
itsenäisyyden ja sai pitää entiset alueensa. Seuraavanakin
aikana S:n hallitus, aluksi ministeri d’Azegliön
johdolla, noudatti vapaamielistä politiikkaa ja
kehitti hiljaisuudessa valtakunnan voimia.
Hengellinen tuomiovalta poistettiin ja siviiliavioliitto
säädettiin. Cavourin (ks. t.) päästyä
ministeris-töön 1850 poistettiin m. m. aatelin etuoikeudet,
sivistyslaitoksia sekä kulkuneuvoja, varsinkin
rautatierakennuksia, edistettiin, tulli- ja
kauppa-olot muodostettiin vapaamieliseen suuntaan ja
raha-asiat järjestettiin. Myös laivastosta Cavour
piti huolta Lamarmoran järjestäessä
maasota-joukkoa. Turhaan vanhoillis-kirkollinen puolue
koki ehkäistä uudistuksia. Cavourin tultua
pääministeriksi 1852 peruutettiin luostarit, ja valtio
otti hoitoonsa kirkontilukset. Ulkopolitiikassa
lähestyttiin varsinkin Englantia, ja Krimin
sodassa S. liittyi tähän valtioon sekä Ranskaan
Venäjää vastaan. S:n arvo kohosi sodasta, ja
Pariisin rauhanneuvotteluissa Cavour ajoi Italian
asiaa; kansallinen, Itävaltaa vastaan tähdätty

liike yltyi jälleen. S:n ja Itävallan välien
huonontuessa edellinen hieroi salaa ystävyyttä
Napoleon III:n kanssa, ja 1858 tehtiin liitto Ranskan
ja S :n välillä. V. 1859 syttyi Itävallan kanssa
sota, joka johti Lombardian vapauttamiseen ja
sittemmin Italian kuningaskunnan perustamiseen
(vrt. Italia, hist.). G. K.

Sardoninen nauru, naurulihasten
kouristus-mainen supistuminen ja siitä johtuva
naurun-ilme minkäänlaisen naurunsyyn olematta
olemassa. S. on saanut nimensä eräästä Sardiniassa
kasvavasta kasvista (Sardoa herba), jonka
nauttiminen synnyttää tuollaisen naurun.

Sardonyksi ks. Kvartsi.

Sardou
dil’J, Victorien (1831-1908), ransk.
näytelmäkirjailija. S. oli sangen tuottelias ja
monipuolinen draamakirjailija ja saavutti [-aikoinaan suuren yleisömenestyksen Pariisin
näyttämöillä sekä muuallakin Euroopassa. Hän on
kirjoittanut pateettisia draamoja, historiallisia ja
uudenaikaisia näytelmiä, satiirisia ja
moralisoivia komedioja, farsseja, vaudevilleja ja
ooppera-tekstejä. Niissä ilmenee erinomainen teknillinen
taituruus, toiminta on vauhdikasta,, vuoropuhelu
vilkasta, milloin henkevää, milloin purevaa, ja
kirjailija ymmärtää huvittaa sekä liikuttaa.
Mutta pyrkiessään aina vetoamaan suuren
yleisön makuun S. tulee uhranneeksi syvemmän
luonteenkuvauksen, elämäntotuuden jopa välistä
aistikkuudenkin, ja hänen teoksistaan puuttuu
varsinainen runollisuus. Huomattavimmat S:n
näytelmätuotteista, joita hän on kirjoittanut
v:sta 1854 alkaen, ovat ,.Les pattes de mouclie"
(1860), ,.Les femmes fortes" (1861), „Nos
inti-mes" (1861). „La famille Benolton" (1865),
„Séra-phine" (1868), ,.Patrie!" (1869), „Rabagas" (1872),
„La liaine" (1875), „Daniel Rochat" (1880),
..Divorpons" (1880; suom. ,,Erotaan pois"),
,.Fédora" (1882), »Theodora" (1884, suom.) ja
,,Madame Sans-Gène" (1893; suom. „Rouva
Suora-suu"). Useita S;n kappaleita on esitetty
suomalaisillakin näyttämöillä. S. oli Ranskan akatemian
jäsen v:sta 1877. [R. Doumic, „Écrivains
d’au-jourd’hui" (1895); F. Sarcey, .,Quarante ans de
théatre VI" (1901).] ’ V. T.

Sarekemenettely (saks. Facliwerksmethodcn),
metsänh., ovat metsäujako- 1.
metsätalouden-järjestelymenettelyjä. Ne perustuvat joko: 1)
metsän pinta-alaan (p i n t a-a
lasarekemenet-t e 1 y, saks. Flnchenfachwerk), jolloin metsä
jaetaan määrättyihin, alaltaan yhtäsuuriin
hakkaus-jaksoihin 1. aikakautisiin hakkausaloihin, joista
kukin hakataan yhtä pitkän ajan (esim. 10-20 v:n)
kuluessa; 2) metsän puumäärään
(puumäärä-sarekemenettely, saks. Massenfacliwerk),
jolloin, sittenkuin kiertoaika on jaettu
yhtä-pitkiin (esim. 20-vuotisiin) aikakausiin
(periodei-hin), kuhunkin aikakauteen pyritään
sijoittamaan ja sovittelemaan sellaisia ikänsä ja
laatunsa mukaan sopivia metsikköjä, joiden
nykyinen puumäärä (mutta ei pinta-ala) ja siihen
laskettu lisäkasvu turvaa kullekin aikakaudelle
jotakuinkin yhtä suuren hakkausmäärän; tai 3)
sekä metsän pinta-alaan että sen puumäärään
(yhdistetty sarekemenettely, saks.
Kombinierle Fachwcrk), siten että metsään
asetetaan pinta-alaltaan ylitä suuria hakkausjaksoja
(aikakautisia hakkausaloja), jonka jälkeen niissä,
etupäässä kuitenkin vain ensimäisissä hakkaus-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0428.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free