Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sassa ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
831
Satakieli—Satakunta
832
satakielen (L. [E.J rubecula) tuntee
helposti ruosteenpunaisesta rinnastaan; asustaa
kuusikoissa, yleinen Oulun leveysasteelle, laulaa
hyvin. Sinirintasatakieli (L. [E.]
sue-cica) pesii Suomessa Lapissa, ei Kuusamoa
etelämpänä (muutamat maant. muodot pesivät
Keski-ja Etelä-Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassakin),
mieluimmin tunturien koivu- ja
pajuvyöliyk-keissä. Laulaa mainiosti (,,kellolintu").
Leppälintu (L. [R.J phoenicurus) on harmaan-,
valkean-, mustan- ja ruskeankirjava, naaras
ruskeanharmaa, molempien pyrstö (jota istuessaan
tärisyttävät) ruskeanpunainen, kuoritun lepän
värinen (siitä nimi). Yleinen koko maassa. Elää
mielellään ihmisasunnoilla, pesii onttoihin puihin,
rakennuksiin y. m. Laulaa iloisesti korkeiden
puiden yläoksilla tahi viiritangon päässä,
varoitusääni valittava : „hyit-tsek-tsek". Muut maassamme
(kovin harvoin) tavatut lajit ovat v a 1 k o t ä
p-Iäinen sinirintasatakieli (L. [ E.]
leu-cocyena) ja musta leppälintu (L. [R.)
tit-hys). Kaikki s. ovat hyönteissyöjiä ja
muuttolintuja. — Kuvia ks. Laululinnut, värill.
liite Suomen laululinnut. E. W. S.
Satakieli ks. Satakielet.
Satakunnan kenkätehdas (omistaja
Satakunnan kenkätehdas o.-y., osakepääoma
100.000 mk., vararahastot 1915 200,000 mk.,
toimitusjohtaja liikkeen perustamisesta asti Frans
Ojala) Raumalla, per. 1911, valmistaa jalkineita
(1914 800,000 mk:n arvosta); työväestö 80
henkeä (1914).
Satakunnan maanviljelysseura perustettiin
1861 (v:een 1868 nimellä ,,Porin
maanviljelysseura"). Käsittää Satakunnan osan Turun ja
Porin lääniä eli Ulvilan, Ikaalisten ja Loimaan
kihlakunnat (lukuunottamatta Loimaan ja
Metsämaan kuntia). Yksityisiä jäseniä oli 1913 yhteensä
1.039, joista naisia 17. Paikallisseuroja (ei
jäseninä) oli 47. ITuomattavimmin seurassa
toimineista henkilöistä on mainittava kunnallisneuvos
Edvin A veli a n (ks. t.), joka oli esimiehenä
1867-82 ja 1885-99. TJ. B.
Satakunnanselkä on yhteisenä nimenä sille
pääasiallisesti kankaiden ja harjujen
muodostamalle veden jakajajonolle, josta osa tunnetaan
Pohjankankaan, osa
Hämeenkan-k a a n (ks. n.) nimellä ja jonka eteläpää
suuntautuu Karhijärven itä- ja Sääksjärven
länsipuolitse Kokemäenjoen laaksoa kohti, laskeutuen
siihen Kynsikankaan nimisenä.
Satakunta (ruots. Satakunda),
merkillisimpiä meidän hist. maakunnistamme, vaikkapa
nimeltään maamme
virallis-hallinnollisessa kielessä
kuollut. Mistä maakunnan nimi
johtuu, on toistaiseksi vielä
lopullisesti ratkaisematta.
Mahdollista lienee, että
nimen takana on
suomalaistu-tettu ,,hundari" (ks. t.) käsite.
Siinä tapauksessa meillä tässä
on esimerkki uplantilaisen
valtioelämän tai ainakin
sikäläisen yhteiskunta
tuntemuksen vaikutuksesta maahamme
jo Ruotsin maakuntalakien
ajalta, mahdollisesti
1200-luvun loppupuolelta tai lo-
pulta. Suomalaisasuisena nimi sittemmin otetaan
mahdollisesti kansanomaisen kirkon vaikutuksesta
keski- ja myöhemmän ajan lat. ja ruots.
asiakirjoihin, edellisiin muodossa Sutagundia,
jälkimäisiin muodossa Satagunda ja Satakunda. Ensi
ker-lan nimi tavataan 1331, jolloin sillä jo
tarkoitetaan ainakin pääpiirteiltään rajoitettua
hallintoaluetta omine sinetteineen. Perin paljon
vanhempaa ikää maakunnalle tuskin voi olettaakkaan.
Ja vaikka maakunta muodostaakin luonnollisen
kokonaisuuden, näyttää sen eroaminen Hämeestä,
johon S. epäilemättä aikoinaan on kuulunut,
tapahtuneen täysin rauhallista tietä. Sitä todistaa
useiden muiden seikkojen ohella sekin, ettei
mitään taisteluja satakuntalaisten ja hämäläisten
välillä tunneta. S :11a on ollut sinetti, jonka on
luultu kuvaavan P. Olavia. Vaakunakirje on
v:lta 1557 ja yhteinen S:lle ja
„Pohjois-Suo-melle". Siinä seisoo jykevä herttuallinen karhu.
Rajoiltaan S. on eri aikoina vaihdellut.
Vielä uudella ajalla laskettiin ainakin
veronkannossa siihen Pohjanmaasta Närpiön pitäjä.
Myö-häisemmän uuden ajan rajapitäjänä Pohjanmaata
vastaan on ollut entinen Ikaalinen 1. nykyiset
Honko- 1. Ilongonjoen, Karvian, Parkanon ja
Ikaalisten pitäjät. Edelleen raja kulki koilliseen
jonkun verran Ätsärinjärven pohjoispuolelle, jossa
maakunnan pohjoisin niemeke ulottuu n. 62°50’
pohj. lev. Täältä se kulkee kaakkoon päin
Mul-tialle, jossa on S:n itäisin kolkka n. 0° 10’ it. pit.
Helsingistä ja Keuruulle, sieltä etelälounaaseen
Längelmäelle ja Kuhmalahdelle, josta se kääntyy
jyrkästi lounaaseen Loimaalle. Täällä sijaitsee
maakunnan eteläisin kärki vähän yli 60°40’ et.
lev. Vastamainitusta paikasta raja kulkee
länsiluoteista suuntaa Pohjanlahteen, jonka
Suomenpuolisesta rannasta suuri osa, yli 100 km kuuluu
S:aan. Maakunnan pituus pohjoisimmasta
kohdasta eteläisimpään on n. 240, lev. itärajalta
merenrantaan 200-100 km. Pinta-alasta 21,647 km1
kuuluu 12,942 km2 Turun ja Porin, 4,043 km2
Vaasan ja 4,662 km2 Hämeen lääniin.
Pinnanmuodostukseen nähden S. ei
ole yhtenäinen alue. Se on Kokemäenjoen
pohjoispuolella yleensä korkeampaa kuin
eteläpuolella. Koillisin kulma maakuntaa on suunnilleen
yhtä korkeata kuin rajaseutu Hämeen puolella
(n. 200 m ja ylikin, kuten esim. Kalikanmäki
Keuruulla [210 m] ja Ätsärin Myllymäki
[217 m]). Ruoveden ja Virtain vesireittien tienoot
mainitun koillisalueen länsipuolella ovat jo
huomattavasti matalammat, mutta tämän
välilaak-son länsipuolella tapaamme taas yhtenäisen
laajahkon Parkanon metsäseudun, joka sekin
paikoin kohoaa n. 200 m yi. merenp. Parkanon
ylä-tasangon länsipuolella tapaamme Kvrösjärven
laakson ja tämän vieressä lännessä n. s.
Hämeen-kankaan komeine kängasmaisemineen, jonka
selkä paikoin, kuten esim. Jämijärven
Soininhar-julla ja Ikaalisten Vatulanhar julla, saavuttaa
huomattavan korkeuden. Hämeenkankaasta
länteen päin maa Kokemäenjoen pohjoispuolella
verraten tasaisesti alenee merta kohden.
Huomattavimpia jääkautisia vierinkiviharjuja ovat lisäksi
samaan harjujonoon kuuluvat, luonnonkauniit
Pyynikki ja Kangasalan harjut. Kokemäenjoen
eteläpuoli yhtyy kaakossa n. s. Tammelan
yläta-sankoon ja Salpausselästä lähtevät harjanteet
esiintyvät täällä monin paikoin, esim. Oripään
i
Satakunnan vaakuna.
(S.H)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
