Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Satakunta ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
833
Satakunta
834
rajoilla, Virtsanojalla ja Säkylässä huomattavina
yhdenjaksoisiua harjanteina. Jokilaaksot ovat
yleensä, muutamia yksinäisiä vuoria, kuten esim.
Tyrvään Haukkavuorta ja Karkun Pirunvuorta
lukuunottamatta, tasaisesti loivenevia. S: 11
rauta-alue on tavallaan välimuoto epätasaisen ja
nys-tyräisen varsinaissuomalaisen ja laajan,
tasaisen Pohjanmaan rannikon välillä. Rantaviiva on
sangen rikkonainen, vaikkei aivan yhtä
silpoutunut kuin Varsinais-Suomen. Suurimmat niemet
ovat kokemäkeläisten niemi Kuuminainen,
Yyteri ja suurimmat lalulet viimeksimainitun
molemmin puolin. Saaristoja on Merikarvian,
Ahlaisten, Porin (Reposaari, Lampaluoto y. m.),
Luvian ja Rauman (Olkiluoto, Reksaari y. m.)
edustalla."
Vuoriperä. Laajalle Pohjois-S :aan eli
Siikaisiin, Kankaanpäähän ja Lavialle saakka
lännessä ulottuu Pohjois-Hämeestä yhtenäinen
graniittialue. Koko varsinaisen Kokemäen- ja
Loimijoen laakson sekä Kokemäenjoen
pohjoispuolisen rannikkoalueen vallitsevana vuorilajina
ovat gneissigraniitit, joiden joukossa esiintyy
pieninä saarekkeina bothnialaisia liuskeita,
pre-kalevaisia metabasiitteja y. m. Kokemäenjoen
suun eteläpuolella Eura- ja paikoin Lapijokeen
(Lapinjokeen) asti on laaja oliviinidiabaasialue,
jossa kapeita suikaleita hiekkakiveä vallankin
poh joisessa. Pyhäjärven luoteispuolella alkaa S:n
rajan poikki ulottuva rapakivialue.
Irtonaisista maalajeista on moreenisora yleisin.
Ainoastaan vesien partaat, kuten jokivarret ja
järvien rannat, ovat kuten muuallakin
maassamme saviperäisiä. Erittäin huomattavia
runsaasta ja hyvästä savestaan ovat harmaavetisen
Ijoimijoen rannat, joita kenties voinee pitää
Suomen parhaana ja hedelmällisimpänä peltoalueena.
Huomattava alue varsinkin Poli jois-S :ssa on
soiden peitossa. Laaja hiekka-alue ulottuu Porin
luoteispuolella Mäntyluodosta alkaen kauas
kaakkoa kohden maakunnan rajalle; pohjoisosissa,
esim. Jämijärvellä, on myös huomattavia
hiekka-seutuja.
Vesistöihin nähden S:n itäosa kuuluu
Sisä-Suomen järvialueeseen, läntinen osa
jokialueeseen. Joista on eteläisin n. 4 peninkulmaa
pitkä Lapijoki (Lapinjoki), joka alkaa verraten
matalalla (42 m yi. merenp.) sijaitsevasta
Kos-keljärvestä. Suunnilleen yhtä pitkä, vaikka
paljoa tärkeämpi on Eurajoki; sen päähaara alkaa
Pyhäjärvestä (ks. Pyhäjärvi 3), joka puhtaan
hiekkapohjansa ja kirkkaan vetensä puolesta
lienee Suomen ensimäisiä. Historiallisesti
tunnettu on Eurajoen sivujoki ,,kovera" Köyliönjoki
samoinkuin sen samanniminen lähdejärvi.
Maakunnan sydänvaltimona on Kokemäenjoki, jonka
vesialueesta ks. Kokemäenjoki 1.
Varsinainen Kokemäenjoki alkaa Tyrvään Liekovedestä.
Iviattaron suuren saaren ja suoseudun tienoilla
Kokemäellä yhtyy jokeen kaakosta päin Loimijoki,
pohjoisesta Sääksjärvestä tuleva Kauvatsanjoki,
jonka jälkeen virta milloin matalampia, milloin,
kuten esim. Harjavallan tienoilla, komeita
hiekkarantoja muodostaen viittä eri suuhaaraa myöten
purkautuu syvään merenlahteen n. s.
Yyterinnie-men pohjoiskupeelle. Merkillisten
bifurkatsio-niensa vuoksi on mainittava S :n pohjoinen
vesiverkko, omituisuus, joka saa selityksensä siitä,
että vedenjakajat eri jokien välillä eivät ole
sel-27. VM. Painettu 15/416.
(S.H.) Kokemäen joki Porin läheltä.
vät. Eteläisimpänä tässä jokiverkossa voidaan
pitää Ahlaisten jokea. Se alkaa Lassilanjoen
nimisenä Karhi järvestä. Pohjoisimpana
jokiväy-länä tässä jokiverkossa on n. s. Karvianjoki, ent.
n. s. Kyrönjoki, joka saa vesiä osittain
Vihtel-järven reitistä, osittain Siikaisista. Kummankin
näiden kahden joen välissä olevat isohkot järvet,
nim. Isojärvi ja Kynäsjärvi, ovat vesireittien
välityksellä yhtyneet kumpaiseenkin mainittuun
jokeen, joten Karvianjoen, Kynäsjärven ja
Alilais-tenjoen välistä aluetta tavallaan voi katsoa
suureksi saareksi. Koskia on Lapijoessa 7,
Eurajoessa 12, varsinaisessa Kokemäenjoessa ja sen
sivujoissa 92, pohjoisissa joissa 44 ja sitäpaitsi
lukuisia koillisissa ja itäisissä vesireiteissä.
Omituisuuksina voinee mainita myös eräät suuret
lähteet, sellaiset kuin esim. Virtsanojalla, Köyliön
Kankaanpäässä ja Kuninkaanlähde Viliteljärven
vesistössä.
S:n luontoa on vaikea kuvata, koska sillä
ei ole mitään kauttaaltaan tunnettavia tyypillisiä
ominaisuuksia. Maakunnan itäinen järvialue on
maamme kauneimpia ja erikoisesti tunnettu
maisemistaan sellaisista kuin Pyynikki, Kangasalan
harjut (ks. t.), Ruoveden järvet, „Virtain järvet
ihanat" ja Kyrösjärven maisemat.
Virtamaise-mista ei Länsi-Suomessa liene monta Nokian
veroista. Mutta toisaalta sellaiset seudut kuin
Pohjois-S :n kylmät, soiset ja ilottomat perukat
kuvastavat omituista erämaan, ja esim. Ulvilan
aukeat rintamaan yksitoikkoisuutta.
Ilmastossa huomaa selvästi jyrkän
erotuksen Pohjanlahden tasoittavan vaikutuksen
alaisen rantamaan ja sisämaan välillä.
Lämpökäyrät kulkevat suurimman osan vuotta pohjoisesta
etelään kaakkoisessa kaartuen kaakkoa kohden.
Talvikuukausina rannikolla on 2°-4°C
lämpimämpää kuin sisämaassa (kylmin kuukausi
helmikuu Rauman lounaispuolella —6°C, Ätsärin
reitin tienoilla —10°C). Keväällä maalia- ja
huhtikuussa, maan lämmetessä nopeammin kuin
meren, lämpökäyrät äkkiä muuttavat suuntaa,
kulkien kuitenkin toukokuussa taas pohjoisesta
etelään. Mutta nyt on lämpökäyrien itäpuolella
lämpimämpää kuin länsipuolella. Erotus
rannikon ja sisämaan välillä on suuriu, -j-2°C, juuri
toukokuussa. Myöhemmin merikin ennättää
lämmetä ja v:n lämpimimpänä kuukautena
heinäkuussa vain äärimmäinen rannikko on alle-}-150C
koko muun S:n ollessa -fl5°C ja -|-lC0C:n
välillä. Elokuussa jo rantamaa on hieman
sisämaata lämpimämpi. Erotus kylmimmän ja
kuu-mimman kuukauden välillä on rannikolla 21 °C,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
