- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
889-890

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Savo

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

■889 Savo 890

(S.H.) Kangasniemi, Hokankylä. Näköala Pyytisen mäeltä.

lahden rantakaupunkeihin. joihin 1700-luvun
lopulla (Ouluun ja Vaasaan) rakennettiin
Kuopiosta maantiet. Vasta Viipurin läänin muuhun
Suomeen liittämisen jälkeen lie jälleen
suuntasivat liikkeensä vanhoille urille, varsinkin sitten
kun Saimaan kanava (1856) avasi heille suoran
vesitien Viipuriin. Viimeisen lääninjaon (1831)
johdosta keskinen S. joutui uuteen Mikkelin
lääniin, samalla kun Saimaan eteläiset seudut jäivät
edelleen Viipurin lääniin.

Elinkeinoista ovat tietysti tärkeimmät
maanviljelys ja karjanhoito. Kaskenpoltto, joka
vielä viime vuosisadan loppupuolella oli miltei
kaikkialla S:ssa perin yleistä, on nykyään,
metsien arvon kohottua, väistynyt pelto- ja
suoviljelyksen tieltä yhä syrjäisemmille seuduille.
S:n itäisissä osissa sitä sentään vieläkin
melkoisesti harjoitetaan, karut pellot kun eivät
jaksa kasvaa tarpeeksi. Tärkein syomävilja on
ruis, varsinkin etelässä; Pohjois-S :ssa on myös
ohralla sangen huomattava sija. Enimmin
nykyään sentään sekä kylvetään että korjataan
kauraa. Vehnää viljellään vain nimeksi
eteläosissa. Tattaria viljellään myös jonkun verran,
varsinkin Mikkelin läänissä. Samoin hernettä ja
kaalia pääasiassa etelämpänä (Leppävirran
seuduille saakka). Nauriinviljelys on myöskin yhä
pidellyt puoliaan, varsinkin kaskenpolttoseuduissa.
Liinan (hampun) ja pellavan viljelys on
verrattain vähäinen. Samoin on puu- ja kasvitarhan
hoito vasta alullaan, mutta vireästi edistymään
päin. Savon maanviljelys ei tuota vil jaa edes
maakunnan omiksi tarpeiksi, vaan tuodaan
syömä-viljaa, varsinkin Pohjois-S :oon, jossa on
runsaasti tilatonta irtolaisväestöä 1. ,,loisia", paljon
Venäjältä. Viljelmät ovat. pääasiallisesti pieniä
tai keskikokoisia. — Karjanhoito, joka S:s’sa jo
entisaikoina, kaskesmaista saatujen hyvien
laidunten vuoksi, oli tärkeä tulolähde, on edelleen
kehittynyt maanviljelyksen rinnalla, ja
uudenaikainen meijeriliike on S :ssa tavannut erittäin
otollisen maaperän (ensim. meijerikoulu alkoi
vaikutuksensa 1870-luvulla Joroisten Järvikylässä).
Onpa Pohjois-S :ssa kehittynyt erityinen
runsas-maitoinen maatiaisrotukin, n. s. ,,Kiuruveden
rotu". Lehmiä pidetäänkin asukaslukuun nähden
runsaammin kuin muualla Suomessa. Samoin
kasvatetaan melkoisesti hevosia, jotka hyvin
käyvät markkinoilla kaupaksi Venäjälle päin. Savo-

lainen onkin tunnettu „hevosmies" ja kilpa-ajojen
ysjävä. Sikoja on runsaasti, varsinkin Mikkelin
läänissä, samoin lampaita. Siipikarjaa sensijaan
vähänpuoleisesta Mehiläishoito vielä miltei
tuntematon. — Sivuelinkeinoista on mainittava
varsinkin kalastus, johon S:n lukemattomat
järvet tarjoovat mainion tilaisuuden. Enimmin
pyydetään muikkuja (Savossa myös „muje" 1.
„riäpys"), kuoreita ja lahnoja. Metsästys
sensijaan on jo aikoja sitten menettänyt muinaisen
merkityksensä. Metsälintuja (kanalintuja) vielä
sentään pyydetään, varsinkin pohjoisempana,
uloskin (Pietariin) vietäväksi. — Teollisuuslaitoksia
on vähän. Huomattavimmat ovat rautatehtaat
ja konepajat, jotka suureksi osaksi saavat
raaka-aineensa Pohjois-S :n järvien ja soiden
,,rauta-murasta". Suurimmat tehdaspaikat ovat Juvan
-koski Nilsiässä (perust. jo 1746) ja Varkaus
Leppävirroilla sekä Lehtoniemi Joroisissa (tunnettu
varsinkin rautaisten höyrylaivojen valmistamisesta).
Pienempiä rautatehtaita, taelaitoksia ja
konepajoja (Souru, Haapakoski, Sorsakoski y. m.) 011
siellä täällä Pohjois-S :ssa ja kaupungeissa.
Puuteollisuuden alaan kuuluvat Kaukaan,
Tainion-kosken, Syväniemen ja Haapaniemen
lankarulla-tehtaat sekä Tainionkosken puuhiomo- ja
paperitehdas ja Kaukaan sekä Varkauden
selluloosatehtaat, samoinkuin S:ii lukuisat sahat (n. 50).
joista suurimmat lienevät Lauritsalan, Saksa
lan (Mikkelin lähellä) ja Varkauden.
Mainittakoon vielä muutamat höyrymyllyt
(suurin Kuopiossa), olut-, viina-, tiili- ja
nahkatehtaat, kalkkilouhimot v. m. s. — Kotiteollisuutta
harjoitetaan myös melkoisesti, varsinkin
etelämpänä, jopa paikoin vientiä varten. Sen
tuotteista mainittakoon monenlaiset kutomateokset
(m. m. kauniit „ryijyt"), veisto- ja puutyöt
(solakat savolaisveneet, ajo- ja huonekalut, piiput,
korityöt j. n. e.) sekä nahkavalmisteet (valjaat,
rukkaset, kukkarot y. m.). Yleensä savolainen on
kätevä ja monitaituri. — Osuustoiminta on
varsinkin Pohjois-S :ssa sangen hyvällä kannalla:
siellä on paljon osuusmeijereitä (Iisalmen suurin
koko Suomessa) sekä osuuskassoja, -kuntia ja
-kauppoja. — Savolaisen monipuolisuutta
elinkeinojen alalla osoittaa se. että sama mies on usein
maanviljelijä, meijerimies, kauppias ja
puutavaraliikkeen harjoittaja yhtaikaa.

Elinkeinoja edistävät osaltaan hyvät liike-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0469.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free