Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Savonlinna (Nyslott)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
897
Savonlinna
901
(8.H.)
Savonlinnan kaupunki kirkontornista katsottuna. Taustassa vanha kaupunki.
kasi 1714, mutta sijalle tuli 1723 triviaalikoulu,
mikä kuitenkin jo 1732 siirrettiin
Lappeenrantaan ja sieltä lopullisesti 1749 Rantasalmelle
(v:een 1788). S:n pedagogio alkoi uudelleen 1735
ja jatkui v:een 1788, jolloin S :aan asetettiin
2-luok. ven. »kansakoulu". Sen sijalle tuli 1805
3-luok. saks. „piirikoulu", jota 1842 seurasi 4-luok.
ruots. (osaksi suom. yläalkeiskoulu, mikä
vuorostaan 1877 jätti paikkansa 4-luok. suom.
re-aalikoululle ja tämä taas 1884 suom.
reaalilyseolle. Jo 1809 perustettiin S:aan 1-luok. saks.
tyttökoulu, joka lakkasi 1841. Sen jälkeen toimi
3-luok. yksit, (ruots.) tyttökoulu, ja 1853 alkoi
vakinainen yksityinen ruots. tyttökoulu, joka
vihdoin 1895 muuttui täydellisesti
suomenkieliseksi. — Kuten ylemp. on mainittu muodostaa S.
yhä edelleen Säämingin kanssa yhteisen
seurakunnan, jonka kirkko ennen sijaitsi n. 4 km
kaupungista länteen, kunnes 1879 valmistui
yhteinen tiilikirkko kaupunkiin. Myös pieni
kreik.-katol. seurakunta on ollut S:ssa ainakin v:sta
1800. Sen nyk. puinen kirkko vihittiin 1846.
Ensim. ven. kirkko sotaväkeä varten sijaitsi itse
linnassa luultavasti jo 1760-luvulla (ainakin
1769). [J. M. Salenius, »Tietoja Savonlinnan
kaupungista vv:lta 1639-1742" (Hist. Arkisto IX,
1886) ; G. E. af Hällström, »Savonlinnan
poika-kouluista" (S:ii reaalilys. vuosikertomus [-1891-92).]-] {+1891-
92).]+} O. A. K.
2. S :n 1 i n n a (ennen myös U u s i 1 i n n a:
ruots. Nyslott tahi suojeluspyhimyksensä
mukaan S. O 1 o f s h o r g 1. Olofsborg, josta
(S.H.) Linnan pohjapiirros 1 Kellotorni, 2 Kirkkotorni,
S Kiilintorni, 4 pikku piha, .5 iso piha, 6’ pitllasui n kerros,
7 bastioneja 8 paksusarvi (bastion dick), .9 ulkovarustus.
nyk. käytäntöön tullut suom. nimitys
Olavinlinna) sijaitsee S:n kaupungin alueella sen
itäpuolella pienellä, kallioperäisellä Kyrönsaarella
Haapaveden ja Pihlajaveden välisessä
Kyrönsalmessa. Sen perusti 1475 Viipurin linnan herra
Eerik Akselinpoika Tott, jonka haltuun Ruotsin
itäisen rajan puolustus oli uskottu. Aluksi
rakennettiin saarelle puuvarustuksia, mutta jo 1477
tiedetään kivirakennuksia olleen tekeillä, joita
töitä varten ulkomailta oli hankittu 16 taitavaa
muurarimestaria. Yhä kiristyvät välit Venäjän
kanssa, joka silloin, Iivana III:ii hallitessa,
uhkaavasti kasvoi ja vahvistui, aiheuttivat S:n
perustamisen. Paikka oli aivan lähellä silloista,
Pähkinäsaaren rauhassa määrättyä Ruotsin ja
Venäjän välistä rajaa, väittivätpä venäläiset, että
linna oli rakennettu heidän alueelleen (vrt.
S am u s ai o). Sitäpaitsi oli linnan
perustaminen tänne vastoin äskenmainitussa rauhassa
tehtyjä sopimuksia. Rakennustöitä suoritettiinkin
vihollisen ehtimiseen hätyytellessä, ja sotavuosina
1495 ja 1496 linna sai tulikasteensa torjuen
menestyksellä venäläisten hyökkäykset.
Sittemmin S. sai olla melkein rauhassa kolmatta sataa
vuotta, vaikka sitä 1500-luvulla ja seur. vuosis:n
alussa vaaran alinomaa idästä päin uhatessa usein
lisäiltiin ja, paranneltiin. Sen varusväki oli
näihin aikoihin toisinaan jopa 300 miestä.
Stol-bovan rauhan jälkeen rajan siirtyessä kauas itään
S. menetti entisen merkityksensä rajalinnana,
eikä sen varustamiseen siitä lähin pantu enää
samaa huolta kuin ennen. V. 1656 käväisivät
venäläiset kuitenkin sitä piirittämässä. Ison vihan
aikana se joutui 6-viikkoisen piirityksen jälkeen
29 p. heinäk. 1714 venäläisten haltuun
(puolustusta johti tällöin majuri J. Busch), mutta
luovutettiin takaisin Uudenkaupungin rauhassa 1721.
Elok. 8 p. 1742 se antautui sitä saartaville
venäläisille, joille se jäi seur. v. Turun rauhassa.
Kesällä 1788 ruotsalaiset piirittivät sitä B. J.
Hastfehrin johdolla, mutta jättivät pian
yrityksensä kesken. Lähinnä seuraavina vuosina
venäläiset rakennuttivat linnaan uusia varustuksia,
se kun oli jäsenenä Ruotsin rajalla olevassa
lin-noitusketjussa, joka kuitenkin pian, Suomen
valloituksen jälkeen, jäi arvottomaksi. S. kuuluikin
niihin strategisen merkityksensä menettäneihin
linnoituksiin, jotka 1836 luovutettiin Suomen
siviili viranomaisten hoitoon; venäläisen varus-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
