- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
909-910

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Savuerho ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

909

Savuverho—Saxo

910

sissa. s. muurataan muureihin, puurakennuksissa
erityisten palomuurien varaan. Kullakin
tulisijalla tulee olla oma savutorvensa, jonka
suuruus tav. on 15x15 cm, s:ii seinämäpaksuus on
15 cm, johon on lisättävä 7,s cm, milloin s.
joutuu kosketuksiin puurakenteiden kanssa.
Tehtaita, lämmityslaitoksia v. m. varten, joissa tav.
on suuret tulisijat, on s:jen suuruus, korkeus
sekä seinämäpaksuus kussakin tapauksessa
erikseen määrättävä. Kovan kuumuuden alaiset s:t
ovat sisältä muurattavat tulenkestävillä tiilillä
ja savilaastilla; tavallisissa asuinrakennuksissa
s:t muuratessa silataan sisäpuolelta savilaastilla.
Nuohoomisen (myös vedon) helpottamiseksi s :t tav.
johdetaan mahdollisimman luotisuoraan suuntaan.
— S :n arvellaan tulleen Pohjoismaissa käytäntöön
vasta keskiajalla. Joka tapauksessa tiedetään,
ettei se 15Q0-luvulla ollut vielä aivan yleinen
kaupungeissakaan ja että se talonpoikaisväen
keskuudessa vain poikkeustapauksissa syrjäytti vanhat
savupirtti-räppänät. Kahden seuraavan
vuosisadan kuluessa s:n käytäntö varsinaisesti
juurtui maalaisoloihin. Esimerkkinä siitä hitaudesta,
millä maaseudulla suhtauduttiin s:een,
mainitta-koon, että vielä 1700-luvun loppuvuosina niinkin
etelässä kuin Viumissa (Jyllannissa) useat
maalaiset asuivat savupirteissä, niinkuin vielä
paikkapaikoin on laita sydänmaillamme Suomessa, ja
että n. s. sisäänlämpiäviä saunoja, joissa
kiu-kailla ei ole s:ua, tapaa vielä verraten yleisesti
käytännössä. — Eritoten pohjoismaiden
ankarissa ilmastosuhteissa on s:lla ollut
huoneen-rakennuksen alalla suuri merkitys, se kun teki
mahdolliseksi rakennuksien mielinmäärin
jakamisen lämmitettäviin huoneisiin ei ainoastaan
samassa tasossa, vaan myös useammissa
kerroksissa. K. S. K.

Savuverho, uudenaikaisessa sodassa
käytäntöön tullut tapa suojata sakealla savuvaipalla
salaisesti suoritettavia sotaliikkeitä sekä maalla
että myöskin merellä.

Savuvero ks. Ruokakunta.

Savvaitov [-V-], Pavel Ivanov its
(1815-95), ven. muinaishistorioitsija, toimi
opettajana ensin Vologdan pappisseminaarissa ja
myöhemmin Pietarissa eri oppilaitoksissa; tutustui
Vologdassa asuessaan syrjäänin kieleen, jonka
kieliopin ja sanakirjan (syrj.-veu. ja ven.-syrj.)
julkaisi 1850. S:n muista monilukuisista
julkaisuista on tärkein ,,Selonteko vanhoista tsaarien
talouskapineista. puvuista, aseista. SQtavaruksista
ja hevosten valjaista" (ven., 1865; 2:nen pain.
1896). Y. W.

Sax [saks], Emil (s. 1845), itäv.
taloustieteilijä; vv. 1879-93 professorina Praagissa;
itävaltalaisen koulukunnan johtomiehiä; teoksia: „Die
Verkehrsmittel in Volks- und Staatswirtschaft"
(1S7S-79), „Das Wesen und die Aufgaben der
Na-tionalökonomie" (1884), „Grundlegung der
tlieo-retischen Staatswirtschaft" (1887). J. F.

Saxberg /saksbärjJ, Johan (1727-84), suom.
pappi, tuli ylioppilaaksi Turussa 1744, oli 1749
Viipurin konsistorin notaarina, tuli 1752
katedraalikoulun rehtoriksi. 1755 konsistorin
asessoriksi ja 1758 Kurkijoen kirkkoherraksi (yhä
asessorina pysyen). S. oli tunnollinen, sekä
samalla valistunut ja edistysmielinen
seurakunnan paimen. V. 1771 hän ehdotti konsistorille,
että virsikirjasta poistettaisiin muutamat perke-

leestä puhuvat kohdat, jotka olivat omansa
kansan taikauskoa lisäämään. Kuu konsistori ei
ollenkaan ottanut asiaa esille, kääntyi S. kirjeessä
Pietarin oikeuskollegin puoleen.. Tästä sukeutui
pitkällinen riita S:n ja Viipurin sekä Haminan
konsistorien välillä, jolloin S:iä syytettiin
kirkollisten kirjojen halveksimisesta, otettiin
opistansa tutkittavaksi konsistorissa ja kiellettiin
saarnaamasta. Juttu, joka ulkomaillakin
herätti huomiota, päättyi Venäjän senaatissa
siten, että asia jätettiin siksensä, ja S.
kiellettiin virkansa menettämisen uhalla
uudistusehdo-tuksiansa esittämästä. K. G.

Saxén [saks&n], Ralf Eino (s. 1868).
kielentutkija, yliopp. 1886, fil. kand. 1889, fil.
lis. 1895, v:sta 1891 ruotsin kielen kolleegana
Tampereen reaalilyseossa, v :sta 1896 suomen ja
ruotsin kielen lehtorina Suonien kadettikoulussa
ja v :sta 1898 Helsingin suom. reaalilyseossa,
v:sta 1907 kotimaisten kielten yliopettajana
ruots. normaalilyseossa. Paitsi erinäisiä suomen
ja ruotsin kielen oppikirjoja S. m. m. on
julkaissut: „Finska lånord i östsvenska dialekter"
(1895-98), ,,Den svenska befolkningens ålder
i Finland, belyst af ortsnamnen" (1901),
„Språk-liga bidrag tili den svenska bosättningens
historia i Finland" (1905) ja ..Finländska
vatten-drags namn" (1910).

Saxicola ks. Taskut.

Saxifraga, kivirikko, kaksisirkkaissuku
Saxifragaccæ-heimoa. Lajeja n. 200, useimmat
korkeissa vuoristoissa t.
arktisissa seuduissa kasvavia. Tav.
monivuotisia ruohokasveja,
joilla on tyvellinen
lehtiruu-suke, lehdet usein meheviä t.
nahkeita, kukat säteittäisiä,
5-lukuisia, tav. valkeita,
yksittäin t. vaihtelevissa
kukinnoissa. Kota 2-lokeroinen.
Meillä 11 lajia, useimmat
tunturiseuduissa. Etelä-Suomen
lihavilla kallio- ja
rinnenii-tyillä kasvaa jokseenkin
harvinaisena mukularikko
(S. granulata), jolla ou
suuret valkeat kukat ja varren
tyvellä sipulimaisia silmuja.
Keinotekoisissa alppi- ja tunturikasviryhmissä
on S.-lajeilla lajirunsautensa ja siroutensa takia
huomattava sija. Muutamia viljellään muutenkin
koristekasveina, meillä harvoin. K. L.

Saxo, liikanimeltä Grammaticus (k. n.
1220). tansk. historiankirjoittaja, oli
Sjællan-dista kotoisin, nähtävästi ulkomaalla, ehkä
Pariisissa oppia käynyt, koska sanotaan
maisteriksi, ja mainitaan sitten arkkipiispa Absalonin
sihteerinä ja Lundin tuomiokirkon kanunkina.
Absalonin kehoituksesta hän ryhtyi
kirjoitta-maaii suurta Tanskan historiaansa ,,Gesta
Dano-rum", joka erittäinkin on merkittävä siitä, että
se on säilyttänyt tanskalaisten muinaisia
jumala- ja sankaritarinoita jälkimaailmalle. Vasta
viimeiseltä osaltaan, jossa kirjoittaja
nähtävästi on suureksi osaksi saanut tietonsa
suorastaan Absalonilta, on sisällys enemmän
historiallista laatua. S:n teoksessa huomataan aikaan
nähden tavattoman vähän varsinaista teologista
ja kirkollista harrastusta, mutta sitä enemmän
innostusta Tanskan isänmaallisiin muistoihin.

Saxifraga uranulata.

(SH.)

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0479.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free