- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
919-920

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Schafberg ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

919

Schanz—Schartau

920

Palasi kotimaahan vähää ennen kuolemaansa.
Sävelsi „Kullervo"-uvertyyrin, „Ainamo" niinisen
laulunäytelmän, surumarssin per iniö ruhtinaan
kuoleman johdosta pidettyyn yliopistolliseen
muistojuhlaan, mieskuoro- ja soololauluja,
viulu-polskan y. m. Enimmät laulunsa S. sävelsi
Topeliuksen, Runebergin ja v. Qvantenin runoihin.
Laulujensa melodisen erikoissävyn vuoksi S:ia
sanottiin aikanansa Suomen Schumanniksi. I. K.

Schanz /.santsj, Georg (s. 1853), saks.
yhteis-kuntahistorioitsija, tilasto- ja finanssitieteilijä;
v:sta 1882 professorina Würzburgissa; teoksia:
„Zur Geschichte der Gesellenverbände" (1877),
,.Die Handelsbeziehungen zwischen England und
den Niederlanden 1485-1547" (1879), „Englische
Ilandelspolitik gegen Ende des Mittelalters"
(1881), „Die Steuern der Sehweiz in ihrer
Ent-wickelung seit Beginn des 19. Jahrhunderts"
(1890). S. on myöskin tehnyt ehdotuksen
työttömyysvakuutuksen järjestämiseksi teoksessaan
..Zur Frage der Arbeitslosenversicherung" (1895,
täydennyskirjoitukset v:ilta 1897 ja 1901);
toimittaa v:sta 1884 perustamaansa aikakauskirjaa
„Finanzarchiv" ja v:sta 1894
monografiakokoel-maa „Wirtschafts- und Verwaltungsstudien mit
besonderer Berücksichtigung Bayerns". ./. F.

Schanz [sants], Paul von (1841-1905), saks.,
katolinen jumaluusoppinut. S. toimi v:sta 1883
apologetiikan professorina Tübingenin
yliopistossa. S. oli omasta puolestaan puhdasoppinen,
mutta välitti kuitenkin ransk. modernismin
(ks. t.) tuntemusta Saksassa. Apologeettina hän
liikkui luonnontieteen alalla. Pääteos: .,Apologie
des Christentums" (3 nid. 1903-06). E. K-a.

Schaper [sapor], Fritz (s. 1841), saks.
kuvanveistäjä; opiskellut A. Wolffin johdolla sekä
Berliinin taideakatemiassa, jonka opettajana hän
oli 1875-90. S:n runsaasta, Ranchin
perinnäistapoja noudattavasta tuotannosta ovat julkiset
henkilökuvapatsaat mainittavimmat, esim. Goethe
(1879, Berliinissä), Bismarck ja Moltke (1879 ja
1881 Kölnissä), Lessing (1882. Hampurissa),
Luther (1890, Erfurtissa) ja Wilhelm I (1901,
Aachenissa). E. R-r.

Scharling [sär-]. 1. Carl Henrik S.
(s. 1836), tansk. kirjailija ja teologi. Paitsi
uskon-nollis-filosofisia teoksia ’..Menneskehed og
kristen-dom", 1872-74; „Kristeligsædelære", 1884-86 v. m.)
hän on salanimellä Nicolai julkaissut
sopusointuista elämänkäsitystä ja valoisaa huumoria
todistavia kaunokirjallisia teoksia, joista
tunnetuin on ,,Ved nytaarstid i Noddebo præstegaard"
(1862; suom.). Muista teoksista mainittakoon:
..Min hustru og jeg" (1875), ,,Sverre præst"
(1888), „Jøvik"’(1901). H. Kr-n.

2. Hans William S. (1837-1911), tansk.
taloustieteilijä ja politikko. edellisen veli; v:sta
1869 professorina Kööpenhaminassa; 1876-98
jäsenenä folketingetissä, missä liittyi oikeistoon;
1900-01 raha-asiain ministerinä; toimi myöskin
liikealalla; teoksia; „Værdilærens udvikling
1871-1900" (1903), ,.Danmarks statistik" (yhdessä
Falbe Hansenin kanssa, 1878-87 ja 1891),
„Bank-politik" (1900), „Handelspolitik" (1905). J.F.

Scharnhorst [sö-J, Gerhard Johann
David von (1756-1813), preussil. kenraali;
palveli ensin Hannoverin armeiassa, siirtyi 1801
Preussin palvelukseen ja tuli erään sotakoulun
johtajaksi; otti ylipäällikön, Braunschweigin

herttuan, esikuntapäällikkönä osaa v:n 1806
sotaretkeen, joutui Blücherin kanssa
sotavankeuteen, mutta pääsi vaihdon kautta vapaaksi ja oli
mukana Eylaun tappelussa 1807. Tilsitin rauhan
jälkeen S. tuli sotilasjärjestelykomissionin
esimieheksi ja sotadepartementin johtajaksi;
senkin jälkeen kuin hänen Napoleonin
vaatimuksesta oli täytynyt erota sotadepartementista, hän
vliesikunnan ja insinöörikunnan päällikkönä johti
Preussin sotalaitosta. S:n älykkäällä ja
tarmokkaalla johdolla pantiin Preussin sotalaitoksessa
toimeen tärkeitä uudistuksia, joiden kautta
Preussin armeia muuttui palkkajoukoista kansalliseksi
armeiaksi ja sen taistelukyky suuresti kasvoi.
Näin S. valmisti siten toivomaansa uutta sotaa
ja Saksan vapauttamista Napoleonin vallasta.
Preussin kuninkaan puolesta hän helmik. 1813
teki liiton Venäjän .kanssa ja määrättiin
esikuntapäälliköksi Blücherin johtamaan Sleesian
armeiaan; haavoittui 2 p. toukok.
Grossgörsche-nin tappelussa ja kuoli haavastaan kesäk. 28 p.;
julkaissut useita sotatieteellisiä kirjoituksia.
[Lehmann, „S." (1886-87).] J. F.

Schartau [sar-], Henrik (1757-1825), ruots.
pappi, Ruotsin uskonnollisen elämän
merkkimiehiä. S. oli raatimiehen poika Malmöstä, tuli
maisteriksi 1778 ja papiksi 1780, sai 1785
kaupungin komministerin viran Lundin
tuomiokirkossa sekä siihen yhdistettynä 1793 lähellä
olevan kirkkoherranviran; v :sta 1813 hän oli myös
kontrahtirovastina piirissään. Tähän verrattain
vaatimattomaan ulkonaiseen virkauraan sisältyi
tavattoman keskitetty ja syvällinen elämäntyö,
joka hänen eläessään ei herättänyt laajalti
huomiota, mutta aikaa voittaen on seurauksissaan
saavuttanut hyvin suuren merkityksen Ruotsin
kirkolle. S. oli ajatustavassaan harvinaisen
itsenäinen. Nuoruudessaan hän oli jonkun aikaa
ollut herrnhutilaisten vaikutusten alainen, mutta
vieraantui heistä sittemmin kokonaan ja hylkäsi
heidän kristinuskonkäsityksensä liian
tunteellisena ja höllänä. Samoin hän erosi jyrkästi
vallitsevasta „neologisesta" järkeisuskosta, pysyen
vanhan ortodoksian kannalla. S :n erityinen lahja
oli terävä sieluntilojen erittely ja ankaran
loogillinen ja selvä ajatteleminen. Tie kääntymykseen
kulkee hänen mielestään ymmärryksen ja selvän
tietopuolisen käsityksen kautta. Pietistien lailla
S. vaati persoonallista kääntymistä, teki jyrkän
eron kääntyneiden ja kääntymättömien välillä ja
asettui kielteiselle kannalle „ehdonvallan asioissa"
(ks. A d i a f o r a); mutta pietisteistä hän erosi
kokonaan siinä, että hän hylkäsi yksityiset
har-tausseurat. Hänen lähimmät hengenheimolaisensa
ovat Württembergin „ raamatullisen pietismin"
miehet (Bengel. Roos v. m.). S. teroitti ahkeran
raamatunlukemisen tärkeyttä armovälineenä ja
vapautumista kaikesta ihmisorjuudesta. Kun
neo-logia esitti kristinuskoa etusijassa oppina
Jumalan isällisestä kaitselmuksesta ja hyveestä ja
herrnhutismi saarnasi tuntehikkaasti Kristuksen
verestä ja lunastuksesta, sai S:n julistuksessa
pääpainon oppi Pyhän Hengen työstä ihmisessä
ja ,,armon järjestyksestä". Syvä eetillinen
vakavuus, vastoin herrnhutilaista taipumusta
„antino-mismiin", on sille myöskin ominainen. — S:n
saarnat olivat huolellisesti valmisteltuja ja
yksityiskohtia myöten loogillisesti jaoiteltuja; esitys
oli korutonta ja raskaita, mutta vaikutus silti

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:44 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0484.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free