- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
927-928

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Schaumburg-Lippe ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

927

Scheelen-vihreä—Scheffler

928

sekä palamisessa että hengityksessä, vaikka hän
ei oikein käsittänyt ja selittänyt palamisilmiöitä
(ks. Happi). Nämä tutkimukset hän julkaisi
kirjassaan »Ckemische Abhandlung von der Luft
und dem Feuer" (1777). Hän keksi sitä paitsi
kloorikaasun, mangaanin, baryytin, wolframin
y. m., sekä valmisti useita ennen tuntemattomia
tärkeitä yhdistyksiä kasvi- ja eläinkunnasta,
esim. glyseriinin, maitohapon, sinihapon ja useita
kasvihappoja. Suureksi osaksi hänen
keksintöihinsä Lavoisier (ks. t.) perusti uuden kem.
katsantokantansa. Nerokkaana kokeilijana S. on
ollut ainoa laatuaan. Hän oli vaatimaton,
ainoastaan puhdasta tiedettä harrastava henkilö ja
pysyi, huolimatta kaikista ulkomailta saamistaan
tarjouksista, pienissä oloissaan kotimaassa.
S. kuoli 21 p. toukok. 1786. 43 v:n iässä. Hänen
kootut teoksensa ilmestyivät Saksassa 1793,
Hermbstädtin toimittamina. A. E. Nordenskiöld
on painosta julkaissut hänen kirjeensä ja
muistiinpanonsa („Carl Wilhelm Scheele.
Efterlemnade bref och auteckningar" (1892). Edv. Ilj.

Scheelen-vihreä [së-], vaskiarseniittia
(CuHAs03), vihreä myrkyllinen väriaine.

Scheeliitti [së-J, väritön tai kellertävä
kivennäinen, kokoomukseltaan kalsiumvolframaattia,
CaW04. Kidejärjestelmä on tetragoninen, om.-p. 6.
S:iä tavataan etupäässä tinamalmien yhteydessä.
Suomessa sitä on Pitkässärannassa. — S.-ssäkeksi
kemisti Scheele (ks. t.) volframin 1781 ja antoi
mineraalille nimen tungsten (= raskaskivi) ;
myöhemmin se on nimitetty hänen mukaansa.

P. E.

Sclieema [[së-J ks. Skeema.

Scheffel [sefalj, Joseph Viktor von
(1826-86), saks. runoilija. Harjoitettuaan
juridisia, sittemmin historiallisia ja kielitieteellisiä
opintoja S. läksi Italiaan antautuakseen
maalariksi, mutta kääntyi pian kirjalliselle alalle ja
julkaisi 1854 eepillisen runoelman ,,Der
Trom-peter von Säckingen" sekä vähäistä myöhemmin
historiallisen romaanin ,,Ekkehard" (1857 ; suom.),
jotka saavuttivat kumpikin niin suuren
menestyksen, että hän ennen pitkää oli kaikista
luetuimpia ja suosituimpia kirjailijoita Saksassa.
Myöskin hänen ylioppilaslaulunsa ,,Gaudeamus"
(1867) olivat hyvin muodissa. Hänen myöhemmät
runoteoksensa eivät vedä vertoja aikaisemmille.
S:n tuotteille on ominaista valoisa huumori ja
syvä rakkaus omaa maata ja sen muinaisuutta
kohtaan. II. Kr-n.

Scheffer [sefc’rj, Arv (1795-1858), ransk.
taidemaalari, syntyisin Dordrechtista:
opiskellut isänsä, taidemaalari Johann Baptist S :n
johdolla sekä Amsterdamissa ja Pariisissa.
Aloitti laatukuvaajana ja historiallisten
aiheiden maalaajana, liittyi sitten romanttisen
suunnan edustajiin ja saavutti maineensa Goethen,
Schillerin, Byrouin ja Danten y. m. runoilijain
teoksia sekä raamatunkohtauksia ja pyhimysten
historiaa käsittelevillä kuvillaan, jotka
suorituksen heikkoudesta huolimatta herättivät
aikoinaan mitä suurinta ihastusta hentomielisellä
tunnelmallaan ja haaveellisen hurskaalla
uskonnollisuudellaan. Hänen tunnetuimpia maalauksiaan
ovat esim. »Francesca da Rimini ja Paolo"
(1834), ..Kristus Consolator" (1837).
»Augustinus ja hänen äitinsä Monica" (1846. Louvressa)
ja »Margareeta kaivolla" (1858). Hän on myös

maalannut kuuluisien aikalaistensa muotokuvia
ja tehnyt radeerauksia ja kivipiirroksia. [Mrs.
Grote, „A memoir of the life of Ary S." (1860) ;
L. Vitet, „Ary S.-Album" (1861) ; H. de Groot,
„Ary S., ein ’Charakterbild" (1870).] — Hänen
veljensä Henri S. (1798-1862) oli niinikään
taidemaalari, joka noudatti hänen tyyliään ja
aihevalintaansa. E. R-r.

Scheffer [sefferj. 1. Karl Fredrik S.
(1715-86), ruots. kreivi, valtiomies; joutui
aikaisin virkauralle, otti innokkaana hattupuolueen
jäsenenä huomattavaa osaa valtiollisiin
taisteluihin v:n 1738 valtiopäivistä lähtien; 1743-51
lähettiläänä Pasiisissa; 1751-65 valtaneuvoskunnan
jäsenenä; 1756-62 kruununprinssi Kustaan
kuvernöörinä saavuttaen tämän täyden
luottamuksen. Vv. 1765-66 valtiopäivien jälkeen S. toimi
kuningasvallan laajentamiseksi ja valmisti
kesällä 1772 yksissä neuvoin Kustaa III:n kanssa
ehdotuksen uudeksi hallitusmuodoksi. V :n 1772
vallankumouksen jälkeen hän kuninkaan
uskottuna neuvonantajana otti tehokasta osaa Kustaa
ITI :n hallituksen alkupuolella toimeenpantuihin
taloudellisiin ja finanssiuudistuksiin.

2. Ulrik S. (1716-99), kreivi, valtiomies,
edellisen veli; lähti vapaaehtoisena Suomen sotaan
1741, tuli 1742 luutnantiksi Karjalan
rakuuna-rykmenttiin ; taisteli 1744-48 Ranskan armeian
upseerina Itävallan perimyssodassa; valtiopäivillä
hän esiintyi innokkaana hattupuolueen miehenä;
veljensä jälkeen lähettiläänä Pariisissa 1751-64;
tuli 1769 valtaneuvokseksi, 1772, vallankumouksen
jälkeen, kansliapresidentiksi ja Turun akatemian
kansleriksi. S. vaikutti tämän jälkeen suuresti
sekä ulkopolitiikkaan — m. m. on 1780
aikaansaatu kolmen pohjoisen valtakunnan välinen
aseellinen puolueettomuusliitto luettava hänen
ansiokseen — että sotalaitosta ja valtion taloutta
koskevissa asioissa. J. F.

Schefferus [seffë’-], Johannes (1621-79),
ruots. tiedemies, kotoisin Strassburgista, teki
itsensä jo aikaisin tunnetuksi opistaan ja
nimitettiin 1648 Upsalan n. s. skytteläiseen
professorinvirkaan, jonka tarkoituksena nimenomaan
oli kasvattaa nuoria aatelismiehiä valtakunnan
palvelukseen. S. oli monipuolinen tutkija ja
antautui ensi aikoina nimenomaan kreikkalaisten
ja roomalaisten opintojen harrastamiseen, mutta
omisti sittemmin aikansa Ruotsin muinaisuuden
ja vanhemman historian tutkimiseen. Tältä alalta
mainittakoon seuraavat julkaisut: »Upsalia
antiqua" (1666), »Memorabilium Suethicæ
gen-tis exempla" (1671), ,,De antiquis verisque
regni Suecise insignibus" (1678) ja
kirjallisuudenhistorialle tärkeä »Svecia literata" (1680).
Tähän liittyy myös likinnä se S:n teos, joka
ehkä kaikkein enimmin on tehnyt hänen nimensä
tunnetuksi ja jota yhä vielä tärkeänä
lähdeteoksena käytetään, nimittäin hänen esityksensä
Lapinmaasta, sen asukkaista ja niiden tavoista:
»Lapponia i. e. Regionis Lapponum et gentis
descriptio nova et verissima" (1673, painettu
lukuisissa painoksissa ja monelle kielelle
käännetty). — S: n pojanpoikia olivat Karl Fredrik
ja Ulrik Scheffer (ks. n.). K. G.

Scheffler [seflorj, J o h a n n ks. Angelus
Silesius.

Scheffler [sefter], Wilhelm (1847-1913),
saks. kirjallisuushistorioitsija. Julkaissut laajan

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0488.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free