- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
931-932

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Scheibe ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

931

Schelling

932

rina vuonna piti yliopistollisia luentoja, kutsuttiin
1827 takaisin Miinclieniin, silloin sinne siirretyn

ja uudestaan järjestetyn
yliopiston professoriksi,
sekä toimi siellä
myöskin tiedeakatemian
esimiehenä; kutsuttiin 1841
Berliinin yliopistoon, missä
piti luentoja 1841-46;
kuoli 20 p. elok. 1854
Hagazissa Sveitsissä.

Julkaistuaan jo 1792-95
akateemisia väitöskirjoja
S. 1795-97 esiintyi useilla
kirjoituksilla J. G. Fieli
teu filosofian
kannattajana. Mutta teoksissaan
,,Ideen zu einer Philosophie
der Natur" (1797), „Von
der VVeltseele" (1798) y. m.
hän kehittää Fichten oppia panteistiseksi
luonnonfilosofiaksi. Hän kuvailee, mitenkä luova
maailmanhenki tajuttomana piilee kaikissa
luonnon-esineissä ja niissä ponnistelee kohotakseen yhä
korkeampiin olomuotoihin, kunnes se ihmisessä
pääsee tajuamaan itseänsä ja maailman
kokonaisuutta. Teoksessaan ..System des
transscenden-talen Idealismus" (1800) S., pääasiassa pysyen
samalla kannalla, tarkemmin kuvailee
inhimillisen henkielämän eri toimintamuotoja ja esittää,
että esteettinen toiminta eli taiteellinen tuotanto
on ihmishengen kaikkein korkein toteutuminen,
jossa ihanne ja todellisuus täydellisimmin
sulautuvat toisiinsa. Kirjoituksessa „Darstellung
mei-nes Systems" (1801. aikakauskirjassa ,,Zeitschrift
für speculative Physik"), vuoropuhelussa ..Bruno
oder iiber das natürliche und göttliche Princip
der Dinge" (1802) sekä siinä yleistajuisemmassa
filosofiansa esityksessä, joka sisältyy kirjaan
..Yorlesungen iiber die Methode des akademischen
Studiums" (pain. 1803) S. siirtyy
..identiteetti-opin" eli „uusspinozismin" kannalle. Hän
korostaa sitä väitettä, että moninaiset, vaihtuvat,
äärelliset oliot eivät ole ,,todellisuutta"
varsinai-simmassa merkityksessä; ne ovat olemassa vain
äärelliselle, erittelevälle tajuamiselle.
Todellisuutta korkeimmassa merkityksessä on vain
ehdoton olevainen, jumalallinen kaikkiyhteys. Tämän
olemusta S. määrittelee siten, että se on
aineellisuuden ja henkisyyden täydellinen yhdessäolo,
,,objektiivisen ja subjektiivisen indifferenssi";
siinä aineellinen olemismuoto ja henkinen
olemis-muoto eivät ole vielä eronneet toisistaan.
Jokaisessa ilmiömaailman äärellisessä oliossa on
myöskin huomattavana nämä kaksi puolta; ne
kuuluvat erottamattomasti yhteen ja ovat saman
olevaisen ilmenemistä kahdella eri tavalla, vaikka
kussakin oliossa jompikumpi puoli näyttää
olevan voitolla. Kirjoituksissa ,,Philosophie und
Religion" (1804| sekä „Philosophische
Unter-suchungen iiber das Wesen der menschlichen
Frei-heit" (1809) S. yrittää yhä edelleen
spekulatii-visesti selvittää itse ehdottoman
maailmanperus-tuksen olemusta, mutta hänen ajattelunsa
muuttuu nyt kerrassaan mystilliseksi ja teosofiseksi,
syventyen kysymyksiin, miten on ymmärrettävä
pahan mahdollisuus ja olemassaolo sekä miksikä
yleensä rajoitettua, puutteellista olevaista on
ilmennyt. Liittyen läheltä Jakob Böhmen mie-

tiskelyihin hän esittää, että itse absoluuttisessa
olevaisessa eli jumaluudessa täytyy ajatella
olevan eri momentteja eli kehitysasteita, nim.
ensimäinen alkuperustus eli ,.epäperustus" (Urgrund
1. „Ungrund"), joka on hämärä ja käsittämätön,
jossa ei vielä ole itsetajuista persoonallisuutta,
ja sen tuottama oman itsensä jälkikuva (,,das
göttliche Gegenbild") ; jälkimäisen olemukseen
kuuluu, että se tuottaa ideoita, jumalallisia
aatteita. jotka myöskin ovat jotakin todellista
itsekseen. Täten on tullut moninaisuutta itse
jumaluuden käsitteeseen. Mutta aistimaailman ja
pahan syntyä ei voida sittenkään täten johtaa
ehdottoman olevaisen olemuksesta, vaan niiden
ilmeneminen edellyttää ,.hyppäystä" („Sprung"),
joka on rikkonut katkottoman kehityksen; se
edellyttää lankeemuksen tapahtuneen, ja tämä oli
mahdollinen sentähden, että absoluuttiseen
olevaiseen kuuluvilla eri olomuodoilla täytyi kulia
kin olla täydellinen vapautensa. Näillä
selityksillään S. ei katsonut mitenkään poikenneensa
uskonnollisesta maailmankatsomuksesta, vaan
arveli päinvastoin eronneensa varsinaisesta
panteismistä, joka on ..fatalistinen" eikä voi
myöntää vapauden olemassaoloa. Hän lupaili yhä
uusia teoksia, joissa hän aikoi täydellisemmin
esittää, miten tällä pohjalla teismi ja panteismi
olivat yhdistettävät korkeammaksi sopusoinnuksi,
joka antaisi täyden oikeuden uskonnollisen
mielialan vaatimuksille, ja hän yritti luennoissaan
esittää aatteitaan. Hän aloitti myöskin uusien
teoksien painattamista (,,Die Weltalter" v. m.),,
mutta pidätteli niitä keskeneräisinä, laskematta
niitä julkisuuteen. Koko myöhempänä elin
ikänään hän julkaisi hyvin vähän: 1812
kiistakirjoituksen aatteidensa puolustukseksi Jacobi’a
vastaan, sittemmin muutamia pitämiään
esitelmiä ynnä muita katkelmia. 1834 pitkähkön
esipuheen Cousin’in erään teoksen saksannokseen.
Näissä julkaisuissa sekä luennoissaan hän
ankarasti moitti Hegelin filosofiaa, joka tällä välin
oli päässyt johtavaan asemaan, „kielteiseksi" ja
abstraktiseksi käsiterakennelmaksi, joka erehty\
siinä, että se luulee voivansa johtaa koko
maailmanselityksen käsitteistä. Se on S:ii
mielestä olennaisesti ylitä kuin hänen oma entinen
luonnonfilosofiansa, joka kyllä on oikeutettu
yhtenä alistettuna filosofisen
maailmankatsomuksen osana, mutta kaipaa täydennyksekseen
..positiivista" filosofiaa; tämä tunnustaa
toisenlaistakin, erittelevälle ymmärrykselle tutkimatonta
todellisuuden perustetta sekä laskee siten
perustuksen uskon nol li smi el iseen
maailmankatsomukseen. Kun S. 1841 kutsuttiin Berliiniin, niin
toivottiin, että hän siellä toisi vihdoinkin julki
suuteen uuden, uskonnollismielisen filosofiansa.
Itsekin hän toivoi voivansa vielä saada aikaan
uuden käänteen filosofian kehityksessä, joka oli
oleva olennaisesti viimeinen. Jännitys oli suuri,
kun hän rupesi Berliinissä luennoissaan
esittämään aatteitaan; mutta hän tahtoi yhä edelleen
pitää niitä suljetun kuulijapiirin salaisuutena,
eikä siinä piirissäkään niiden aatesisällys voinut
tyydyttää korkealle pingotettuja odotuksia. Kun
vastoin hänen tahtoaan oli julkaistu tietoja hä
neil luentojensa sisällyksestä vieläpä niiden
täydellinen. luvattomasti niuistiinkir joitettu
tekstikin sekä ruvettu niitä arvostelemaan ja
vastustamaan, niin hän lakkautti luentotoimensa. Elä

(S.ll.) F. W. J. v. Schelling.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0490.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free