- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
949-950

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Schlegel ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

949

Schlegel—Schleiermacher

950

kiinnitti ulkomaalaisten huomiota virolaiseen
kansanrunouteen. //. O.

Schlegel [slëgalj, Gustav (1840-1903),
alankoni, sinologi, v :sta 1877 kiinan kielen ja
kirjallisuuden professorina Leidenin yliopistossa.
Julkaisuista mainittakoon „Uranographie
clii-uoise" (1875) sekä suuri kiinan kielen sanakirja
..Nederlandsch-chineesch woordenboek" (4 os.,
1884-90). Perusti 1889, yhdessä H. Cordier’n
kanssa, tärkeän aikakauskirjan ,.Toung-Pao".

Schlegel [slëgal], Johann Elias (1719-49),
saks. runoilija ja esteetikko, v:sta 1748
professorina Sorøn akatemiassa Tanskassa. Hänen
teoksistaan mainittakoon: murhenäytelmät
,,Hermann" ja ,,Kanut" sekä huvinäytelmät ,,Der
Triumph der guten Frauen" ja ,.T)ie stumme
Schönlieit". Huomattavammat kuin hänen
runoteoksensa olivat hänen esteettiset tutkielmansa
Shakespearestä y. m. Hänen kootut teoksensa (5
nid.) ilmestyivät 1761-70. S :n ,,Ästetische und
dramaturgiselle Scliriften" julkaisi uudestaan (1887)
Antoniewicz. [W. Söderhjelm, ,.J. E. S., särskildt
som lustspelsdiktare" (1884) ; E. Wolff, „J. E.
S." (1889) ; Rentsch, „J. E. S. als
Trauerspiel-dichter" (1890).J

Schleicher fsläihar], A u g u s t. (1821-68), saks.
kielentutkija, opiskeli Leipzigissä ja Tübingenissä
teologiaa ja sittemmin varsinkin Bonnissa
kielitiedettä ja tuli 1853 vertailevan kielitieteen
professoriksi Praagin yliopistoon, josta 1857 siirtyi
Jenaan. Praagissa ollessaan hän alkoi
vertailevasti tutkia slaavilaisia kieliä ja liettuaa sekä
lähti 1852 Itä-Preussiin itse paikalla
tutustuakseen liettuan kieleen. Tämän matkan tuloksena
oli ensimäinen tarkka tieteellinen esitys
liettuasta („Handbuch der litauischen Sprache",
2 os., 1856-57). Sen jälkeen oli slaavilaisten
kielten vertaileva tutkimus hänen tieteellisen
työnsä keskuksena, ja hän on tältä alalta
kirjoittanut ,,Die Formenlehre der kirchenslaw.
Sprache, erklärend u. vergleicliend dargestellt"
(1853) ja ,,Laut- und Formenlehre der polabischen
Sprache" (julkaistu tekijän kuoleman jälkeen
1871). Hänen vertailevista kielitutkimuksistaan
on mainittava ,,Die Sprachen Europas" (1850)
ja ..Kompendiuin der vergleichenden Grammatik
der iudogerm. Sprachen" (2 os., 1861-62),
suuripiirteinen, nerokas yleisesitys kaikista
indoeurooppalaisista kielistä, sekä ,,Die
Unterschei-dung von Nonien und Verhum in der lautlichen
Form" (1865). Kielen olemusta käsittelevät ..Die
Darwinsche Theorie und die Sprachwissenschaft"
(1863) ja ,,über die Bedeutung der Sprache fiir
die Naturwissenschaft des Menschen" (1865).
Yleistajuinen ,,Die deutsche Sprache" (1860) on
kielihistoriallinen esitys saksan kielen kehityksestä.
S:n työllä on ollut erittäin suuri merkitys
vertailevassa indoeurooppalaisessa kielitieteessä. Hän
on viittonut nykyaikaisen kielitutkimuksen
menettelytavan. J. J. M.

Schleiden [släidan], Matthias Jakob
(1804-81), huomattava saks. kasvitieteilijä, tiili
1839 kasvitieteen professoriksi Jenaan ja 1863
kasvitieteen ja antropologian professoriksi
Tarttoon. eleli vista 1866 yksityistutkijana
Dresde-nissä ja Wiesbadenissa. S :llä oli aikanaan suuri
merkitys kasvitieteellisen tutkimuksen
syventämisessä ja entistä laajakantoisempia päämääriä
kohti ohjaamisessa. M. m. hän asetti kehityshisto-

rian kaiken morfologisen tutkimuksen perustaksi
ja koetti ensimäisenä näitä näkökohtia
silmälläpitäen karakterisoida kasvikunnan pääryhmät.
Solututkimuksen historiassa on hänen nimensä
myös mainittava (Schwann-Schleidenin
soluteo-ria, vrt. Solu). Pääteos ,,Grundzüge der
vvissen-schaftlichen Botanik" (1842-43, 4:s painos 1861).
Muita teoksia ,,Handbuch der
niedizinisch-pharniazeutischen Botanik" (1852-57), „Die
Pflanze und ihr Leben" (1848, 6:s painos 1864),
„Die Bedeutung der Juden für die Erhaltung und
Wiederbelebung der Wissenseliaften in
Mittel-alter" (1877), „Die Romantik des Martyriums bei
den Juden im Mittelalter" (1878), y. m.

(I. V-s.)

Schleiermacher [släiarmahar], Friedrich
Ernst Daniel (1768-1834), saks. teologi.
S. syntyi Breslaussa ja
kävi koulua
lierrnhutilais-seurakunnan oppilaitoksissa Nieskyssä ja
Bar-byssa, joissa sai syviä
uskonnollisia vaikutuksia.
Aikakauden valistusaatteet
eivät kuitenkaan jääneet
hänelle tuntemattomiksi;
kun uudemman
kirjallisuuden lukeminen oli
Barbyssa kielletty, tuli

010 siellä S:Ile
sietämättömäksi, ja niin hän herrn-

hutilaismielisen isänsä
suruksi 1787 siirtyi
Hallen yliopistoon lukujansa
jatkamaan. Hänen
varsinainen opettajansa täällä

011 valistusfilosofi J. A. Eberhard, joka
johdatti hänet etupäässä kreik. filosofian lähteille.
K a n t iin hän myöskin syventyi, omaksui hänen
tietokritiikkinsä, mutta hylkäsi hänen
käytännöllisen filosofiansa. S., joka ei voinut
hyväksyä tahdon vapautta, asettui liittyen Spinozaan
deterministiselle kannalle. Suoritettuaan
loppuun opintonsa ja oltuaan 1790-93 kotiopettajana
kreivi Dohnan perheessä Schlobittenissa S. tuli
1796 Charité-sairaalan papiksi Berliiniin. Tämä
aika tuli tärkeäksi hänen kehitykselleen.
Tutustuminen romantikkoihin, semminkin
Schlegel-vel-jeksiin, avasi hänen hengelleen uusia näköaloja.
Seurustelu Berliinin hienoston kanssa johti
hänet tuntemaan sivistyneiden aatteet ja
epäilykset ja aiheutti hänen ensimäisen teoksensa:
„Reden über die Religion an die Gebihleten
un-ter ihrén Verächtern" (1799). S. selittää siinä
aikalaisilleen uskonnon olemusta, joka hänestä
on hurskasta tunnetta, kaikkeuden välitöntä
tajuamista. Se äärettömän ja äärellisen yhteys,
johon ajatus pyrkii, mutta jota se ei saavuta,
tulee hurskaassa tunteessa täydelliseksi. Tämä
äärettömyyden aisti on perustuksena kaikissa
elävissä uskonnoissa. Ne yksin ovat todellisia,
jotavastoin valistuksen luoma ,,luonnollinen
uskonto" on kalpea varjo. ..Puheissa" vallitsee
mys-tillis-panteistinen sävy. Berliiniläisen
ystävys-piirin aiheuttama on myös ,,Monologen. eine
Neujahrsgabe" (1800), jossa teroitetaan
yksilöllisyyden merkitystä. — Monologeissa esitetty
moraali on yksipuolinen; mutta romantikot
menivät siinä suhteessa vielä paljoa pitemmälle.

(S.H.

F. E. D. Schleiermacher.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0499.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free