- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
951-952

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Schlegel ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

951

Schlenther—Schliemann

952

Fr. Schlegel, joka eli vapaassa lemmensuhteessa
(sittemmin avioliitossa) Dorothea Mendelssohnin
kanssa, kirjoitti romaanin „Lucinde", jossa
ylistettiin vapaata rakkautta. Kirja herätti paljon
paheksumista. minkä johdosta S. selitykseksi ja
ystävänsä puolustukseksi julkaisi: ,,Vertraute Briefe
iiber die Lucinde" (1800), joka. samoinkuin
hänen seurustelunsa, herätti kirkollisissa
viranomaisissa suurta tyytymättömyyttä. Tämä
aiheutti hänen siirtymisensä Pommerissa
sijaitsevaan Slolpeen (1802), jossa taas tuli enemmän
tilaisuutta tieteellisiin töihin. Täällä valmistui
suuri eetillinen teos: „Grundlinien einer Kritik
der bisherigen Sittenlehre" (1803), jossa vanhan
ja uuden ajan eetiliisiä oppeja tutkitaan. Täällä
myös valmistuivat ensimäiset
Platonin-käännökset. V. 1804 hänet kutsuttiin professoriksi lialleen:
täällä hän m. m. julkaisi puoleksi
kaunokirjallisessa muodossa teoksen: „Weilinachtsfeier"
(1806), jossa esitetyt keskustelut koskevat
Kristuksen merkitystä.

Preussin ja Napoleonin välinen sota lopetti S:n
työn Haliessa. V. 1807 hän siirtyi Berliiniin,
jossa aluksi toimi yksityisenä luennoitsijana.
Rauhanteon jälkeen S. tuli Kolminaisüudenkirkon
papiksi ja 1810 vastaperustetun yliopiston
professoriksi. Pian hänestä myöskin tuli
tiedeakatemian historiallisen osaston sihteeri, ja akatemian
julkaisuissa on useita arvokkaita tutkimuksia
hänen kynästänsä. Yliopistossa hän oli
vapaamielisen ryhmän johtomieliiä ja alituisessa taistelussa
Hegelin kanssa, jonka järjestelmä tuki
vanhoillisuutta. Erittäin vaikeaksi tuli hänen
valtiollinen asemansa Wienin kongressin jälkeen,
jolloin taantumus sai Preussissa täydellisen vallan.
Hänet poistettiin kansanvalistusministeriöstä,
jossa hänellä oli ollut neuvottelevan jäsenen
sija. ja jo oli kysymyksessä virasta erottaminen.
Sitä suurempi oli S:ii vaikutus
yliopistonuori-soon ja siihen kuulijakuntaan, joka pyhä
pyhältä kokoontui Kolminaisuudenkirkkoon.
Saarnoille antoi tenhoa alkuperäinen, paljon kokenut
persoonallisuus. Tärkeimmät julkaisut
Berliinin ajoilta ovat pieni: „Kurze Darstellung des
theologischen Studiums" (1811), jossa
mestarillisella tavalla luokitellaan teologisen tieteen eri
haarat, ja suuri pääteos: ,.Der christliche Glaube"
(1821), jolla uskonoppiin nähden on perustava
asema. Teos todistaa S:n melkoisesti siirtyneen
kirkolliseen suuntaan, vaikka tosin panteistinen
peruskatsomus ei siinäkään ole täydellisesti
voitettu. Jumala on S:n mukaan se, joka aiheuttaa
ihmisen ehdottoman riippuvaisuuden tunteen.
Hurskaus ei ole muuta kuin ehdottoman
riippuvaisuuden tuntemista, välitöntä vhdyselämää
Jumalan kanssa. Tietävänä ja tahtovana ihminen
suhtautuu äärelliseen, mutta ehdottoman
riippuvaisuuden tunteessa äärettömään. Uskonoppi ei
ole oleva opinkappalten esitystä, vaan
hurskasten mielentilojen kuvausta. Siitä huolimatta S.
koetti sovittaa uskonoppinsa evankelisten
tunnustusten puitteisiin. — S:n uskonoppi on yhtä
etäällä puhdasoppisuudesta kuin järkeisuskosta.
Jälkimäisestä se eroaa varsinkin Kristuksen
käsittämisessä. Kristus ei ole S:lle ainoastaan
opettaja, vaan uuden jumaluussuhteen perikuva,
ihminen, jossa Jumala asui. Pelastus merkitsee
sitä, että ihminen tulee osalliseksi Kristuksen
jumalasuhteesta ja autuudesta. Kristus on uus:

elämän prinsiippi, joka vaikuttaa siksi, kunnes
kaikki ovat pelastetut.

Yliopistonopettajana Berliinissä S. luennoitsi
miltei kaikilta jumaluusopin aloilta paitsi V :n
T:n. Filosofiasta hän myöskin piti jatkuvasti
luentoja, joista hänen kuoltuaan julkaistiin
tärkeimmät: ..Dialektik’’ ja „Grundriss der philo
sophischen Ethik". Teoreettista filosofiaa hän,
tarkoin noudattaen Kantin kriitillisiä
vaatimuksia, nimittää dialektiikaksi (= ajatusopiksi) ja
taistelee siinä lakkaamatta Hegelin
ajatusrunoi-lua vastaan. Filosofisen etiikan hän käsitti
esitykseksi inhimillisen kulttuurin
toimintamuodoista. — Välitöntä omaa koulukuntaa S. ei
perustanut. mutta kaikki teologiset ryhmät,
niin-hyvin vanhoilliset kuin vapaamieliset, ovat
häneltä oppineet. Uskonto käsitetään nykyään
yleisesti — ei opiksi — vaan omintakeiseksi
sisäl-liseksi e 1 ä m ii k s i. Sen mukaisesti ei
myöskään jumalallista ilmoitusta enää käsitetä
opinkappaleiden esittämiseksi, vaan uuden syvemmän
jumalasuhteen perustamiseksi. S:n kautta on
jumaluusopissa tapahtunut valtava käänne
sisäiseen, subjektiiviseen suuntaan. [„S:s Werke"
julkaisseet Jonas. Schweizer y. m. (1836-64) ;
tyydyttävä kriitillinen painos puuttuu.
Yksityisiä teoksia: ,.Keden" (kriit. pain. 1899, julk.
R. Otto), „Monologen" (kriit. pain. 1902, julk.
Schiele). „Grundriss der philos. Ethik" (kriit.
pain. 1911, julk. Schiele), „Darstellung des
theol. Studiums" (kriit. pain. 1910. julk. Scliolz).
Hyvä valikoima: ,.S :s Werke. Auswahl in vier
Bänden" (1910-13, julk. Otto Braun ja Joh.
Bauer); kirjeiden kokoelma: „Aus S:s Leben. in
Brie-fen" (I-IV, julk. L. Jonas ja W. Dilthey,
1858-63). Pieni, mutta hyvä valikoima: „S.-briefe"
(1906, julk. M. Råde). Elämäkertoja: W.
Dilthey, ..Leben S:s" (I, 1870: ulottuu v :een 1802).
D. Schenkel, .,Fr. S." (1868).] E. K-a.

Schlenther [slentar], Paul (s. 1854), saks.
kirjailija ja teatterinjohtaja. S. taisteli krii
tikkona innolla naturalismin puolesta ja perusti
yhdessä muiden nuorten kirjailijoiden kanssa
teatteriyhdistyksen „Freie Biihne". Julkaissut
useita elämäkerrallisia teoksia. V’:sta 1898 Burg
teatterin johtaja Wienissä. /7. Kr-n.

Schlesia ks. S 1 e e s i a.

Schlesian sodat ks. S 1 e e s i a n sodat.

Schleswi g ks. Slesvig.

Schleswig-Holstein ks. S 1 e s v i g-TT ulstei n.

Schleyer fslniorj, Johann Martin
(1831-99), saks. pappi, keinotekoisen
kansainvälisen kielen, volapükin, luoja.

Schlich [slih], W i 1 1 i a m (s. 1840), saks.
engl. metsänhoitomies, toimi v:sta 1881
Ttä-Intian metsien ylitarkastajana sekä v:sta 1885
professorina ja metsäosaston johtajana
Coopers-Hillin engl.-intialaisessa teknillisessä
korkeakoulussa Englannissa. Julkaisuja: ..Manual of
forestrv" (1889-95, 3 os.), „Forest protection"
(1897), „Forest utilisation" (1897), ..Afforestation
in Great Britain and Ireland" (1886). ..Forestrv
in the colonies and in Tndia" (1S90), ..Forestrv
in the United Kingdom" (1904). — Perusti 1875
ensimäisen intialaisen metsänhoitolehden „The
indian forester". O. Lth.

Schliemann [sli-J, Heinrich (1822-90),
saks. muinaistutkija, papinpoika
Mecklenburg-Strelitzin Neubuckausta. Köyhyyden vuoksi S:n

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0500.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free