- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
973-974

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Schubart ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

973

Schubart—Schuchardt

974

liiallisten ponnistusten uhrina. [Allgemeine
deutsche Biographie.] A. N. (O. H-n.)

Schubart {sü-/, Christian Friedrich
Daniel (1739-91), saks. runoilija ja
soittotai-teilija. Jo opiskeluaikanaan S. turmeli
epäsäännöllisellä elämällään terveytensä; toimi urkurina
ja lukkarina Geisslingenissä, missä kirjoitti
Vie-landin ja Klopstockin vaikutukseen viittaavat
runonsa „Zaubereien" (1766) ja „Todesgesänge"
(1767). Huonon elämän takia hänen kohtalonsa
tuli hyvin kirjavaksi. Hän aikoi lähteä
Tukholmaankin onneansa koettamaan, mutta
pysähtyikin Augsburgiin, missä alkoi julkaista
»Sturm-und Drang"-kauden henkeen toimitettua ..Deutsche
Chronik" nimistä aikakauskirjaa, joka kuitenkin
kiellettiin. S. karkoitettiin ja pakeni Uimiin,
missä jatkoi aikakauskirjansa toimittamista.
Lou-kattuaan Württembergin herttuaa S. houkuteltiin
Württembergin alueelle ja sul jettiin Hohenaspergin
linnaan, missä sai olla 10 vuotta, aluksi hyvinkin
ankarassa vankeudessa. Päästyään 1787 vapaaksi
hänet nimitettiin Stuttgartissa hovirunoilijaksi
ja teatterinjohtajaksi. S. ryhtyi myös jatkamaan
aikakauskirjaansa edelleen uudella nimellä
»Vater-landschronik". S. on aito lyyrikko, mutta samalla
täysverinen myrsky- ja kiihkokauden mies, kuten
runot „Die Fürstengruft", »Friedrich der Grosse"
ja „Der evvige Jude" osoittavat. Tunnetuimpia
S:n runoista on ,,Die Forelle" (Schubertin
säveltämä) ; hänen runonsa, joista huomattava osa on
syntynyt vankeudessa, kuvastavat hänen omaa
elämänkohtaloansa ja intohimojaan. S. julkaisi
kuvauksia elämästään nimellä ,,Leben und
Ge-sinnungen im Kerker aufgesetzt" (2 os., 1791-93);
»Gesammelte Schriften" julkaistiin 8 osassa
1839-40.

Schubert [sü-], Franz (1797-1828), itäv.
säveltäjä, soololaulun alalla nerokkaimpia.
Isältään, joka oli
kansakoulu-opettaja lähellä Wieniä,
hän sai jo lapsena
opetusta viulunsoitossa. Pääsi
hovikuoroon
sopraanolau-lajaksi, jolloin Salieri
opetti hänelle musiikin
teoriaa. Toimi sitten
isänsä apulaisena 1814-17,
säveltäen sen ohella 8
oopperaa, 4 messua, useita
kuuluisimmista
lauluistaan (esim. „Erlkönig" ja
,,Der Wanderer") y. m.
V. 1817 runoilija Franz
von Schober (s. 1798
Malmössa) tarjosi S:lle
vapaan asunnon luonansa,
jotta hän voisi kokonaan antautua
sävellystyöhön. Monta kertaa hän tuki häntä suoranaisella
rahallisellakin avustuksella. Sävellyksistään ei S.
kuitenkaan osannut vaatia niiden menestystä
vastaavia palkkioita. Eikä hänen myöskään
onnistunut päästä hakemiinsa vakinaisiin toimiin
(hoviorkesterin varajohtajaksi 1825,
teatteri-kapellimestariksi 1827). V. 1822 hänelle
tarjottua hovikappelin urkurin paikkaa hän ei omasta
puolestaan tahtonut vastaanottaa. Niin jäi hänen
toimeentulonsa sattuman varaan. Milloin hän
asui jonkun ystävänsä luona, milloin vietti
kesä-kuukautensa maaseudulla kotimusiikkiopettajana.

L____

(S.H.) Franz Schubert.

Wienissä hän muuten yleensä oleskeli kaiken
aikansa, vailla kotia ja perhettä, rattoisan, taidetta
harrastavan ystäväpiirin keskessä viritellen ja
helkytellen säveliään, jotka sitten raikkaina tai
kaihoisina ovat kaikuneet kautta maiden ja
ihmis-sydänten. — S. oli luonnollisen ja sydämellisen
taidelaulutyylin luoja. Hänen sävellyksissään
pääsi kansanlaulun tuore ja koruton melodiikka
oikeutettuun taiteelliseen asemaansa, väririkkaan
harmonisen käsittelyn ja lennokkaan rytmillisen
muotorakenteen kohottamana. Samanlainen sävy
ja uraa-uurtava merkitys on S:n lyyrillisillä
pianokappaleilla (Moments musicals, Impromptus
y. m.). Korkealle tasolle kohoavat myös hänen
kamarimusiikki- ja orkesteriteoksensa (esim.
d-molli-jousikvartetti, C-duuri ja h-molli-sinfoniat,
jälkimäinen keskeneräinen, mutta silti mitä
ihanin). Sitävastoin ovat hänen lukuisat
oopperansa (m. m. »Alfonso ja Estrella", sävelletty
1821-22, ensiesitys 1854 YVeimarissa Lisztin
toimesta) ja kuoroteoksensa jääneet jotenkin
syrjään. Niiden lyyrillinen kauneus on eittämätön,
mutta laajempien muotojen vaatima
draamallinen johdonmukaisuus niistä puuttuu. Jossakin
määrässä on tämä ominaista enimmille S :n
teoksille. Poikkeuksena ovat, ihmeellistä kyllä, juuri
laulut. Niissä ei lyyrillisyys jäänyt suinkaan
yksinomaan vallitsevaksi tekijäksi, vaan S. sai
niiden luonnostansa suppeat mittasuhteet
tarvittaessa kehitetyiksi valtaavaan monumentaaliseen
voimaan. S:n laulujen lukumäärä kohoaa yli
600:n, joista noin 100 on Goethen runoja.
Uutuuksia alallaan olivat hänen laulusarjansa:
,,Die schöne Müllerin", »Die Winterreise", y. m.
S:n elämäkertoja ovat kirjoittaneet Reissmann
(1873), Bourgault-Ducondray (1908) y. m. Hänen
teoksensa julkaistiin kokonaisuudessaan uudelleen
1885-97 (Breitkopf & Härtel, 1-40). I. K.

Schubert [sü-], Gotthilf Heinrich von
(1780-1860), saks. luonnonfilosofi, harjoitti
opintoja Leipzigissä ja Jenassa, oli toimivana
lääkärinä Altenburgissa, piti julkisia luentoja
Dres-denissä, tuli 1819 luonnonhistorian professoriksi
Erlangeniin, 1827 Müncheniin. S. harrasti
Schel-lingin suuntaista luonnonfilosofiaa sekä
varsinkin luonnon ja sielunelämän »yöpuolen" eli
niiden salaperäisten ilmiöiden tutkistelua. Julkaisi
m. m.: »Ansichten von der Nachtseite der
Natur-wissenschaft" (1808), »Symbolik der Traumes"
(1814), »Geschichte der Seele" (2 os., 1830)
kaikki ilmestyneet monissa painoksissa.

A. Gr.

Schubert [sü-], Hans von (s. 1859), saks.
protestanttinen kirkkohistorioitsija, v:sta 1891
professorina Strassburgissa, v:sta 1892 Kielissä,
v:sta 1906 Ileidelbergissä. Pääteokset: »Die
evang. Trauung" (1890), »Lehrbuch der
Kirchen-geschichte" I (2:nen pain. 1902), »Grundzüge der
Kirchengeschichte" (4:s pain. 1909),
»Kirchen-geschichte Schleswig-Holsteins", I (1907),
»Reich-und Reformation" (1911), »Staat und Kirche in
den arianischen Königreichen und im Reiehe
Chlodvvigs" (1912). ^ J. G.

Schuchardt [suhärt], Hugo (s. 1842), saks.
kielentutkija. v:sta 1873 romaanilaisen
filologian professorina Haliessa ja v:sta 1876
Gra-zissa; erosi 1901 täysinpalvelleena virastaan.
Tärkeimmät julkaisut: »Der Vokalismus des
Vulgärlateins" (3 os., 1866-68), »Kreolische

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0511.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free