- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1033-1034

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Seinäjakalä ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1033

Seinäjäkälä—Seireenit

1034

Seinäjäkälä (Xanthoria 1. Physcia parietina),
kauniin keltainen, jokseenkin kookas lehti jäkälä,
joka yleisesti kasvaa asutuilla paikoin puissa,
varsinkin haavassa, ja kivillä y. m. K. L.

Seinälukki, kahdesta Phalangium-lajistfy (Ph.
cornulum ja Ph. parietinum) käytetty nimitys;
pieniruumiisia, hyvin pitkäjalkaisia hämähäkkejä,
joiden usein näkee liikkuvan pitkin rakennusten
seiniä, ks. Lukit. (I. V-s.)

Seinämaalaus, joko suorastaan uiko- tai
sisäseinäin ja sisäkattojen tasoitetuille pinnoille tai
seinälle kiinnitetyille peitteille suoritettu
kuva-tai ornamenttimaalaus, on vanlia työtapa ja
arvatenkin aiottu korvaamaan vieläkin vanhempia
seinäverhoja. Väreissä käytettyjen, joko
epäorgaanisten (mineraali-) tai orgaanisten
(eläin-ja kasvi-) sideaineiden mukaan s:n työtavat
jakaantuvat kahteen pääryhmään; edelliseen
kuuluvat : k a 1 k k i m a a 1 a u s (ks. t.) tuoreelle
pohjalle. n. s. f r e s k o m a a 1 a u s (ks. t.),
kalkki-maalaus kuivalle pohjalle (ai secco),
vesilasi- (stereokromia 1. silikaatti-) maalaus sekä
toiseen ryhmään välittävänä
kaseiinimaa-1 a u s; jälkimäiseen tempera- ja
liima-v ä r i-, vaha- ja öljymaalau s. Fuchsin
1825 keksimässä, sittemmin baierilaisen kemistin
Keimin parantamassa vesilasimaalauksessa värien
valmistuksessa käytetään vesilasia ja ne sivellään
samalla aineella kostutetulle
kalkkirappauspiIinalle. Kirkkaan punaisen ja keltaisen puutteessa
tämän työtavan vaikutus kumminkin on
jonkinverran raskas. Kaseiinimaalauksessa sideaineina
ovat kaseiini ja kalkki, maalauspinta parhaiten
valmistetaan jonkun aikaa sammutettuna olleesta
kalkista ja marmorijauhosta jonkinverran
hiekkaa lisäämällä. Tätä Italiassa vanhastaan
tunnettua työtapaa on siellä käytetty freskojen
retusseihin ja näiden pienempiin lisädetaljeihin.
mutta se on viime aikoinakin taas uudestaan
päässyt suosioon. Temperamaalausta (ks. t.), jolle
liimavärimaalauskin on sukua, ansioidensa ohella
haittaa värien kuoriutuminen. Vahamaalaus
(ks. t., vrt. Enkaustiikka), johon sideaineina
käytetään erilaisia vahaliuoksia. lähenee
öljymaalausta, mutta, kuten tämäkin, pyrkii
mustumaan ja saa puhdistettaessa helposti
kiiltopilk-kuja. Suorastaan seinälle suoritettua
öljymaalausta käytti jo 1400-luvulla m. m. Leonardo
da Vinci kuuluisassa, ehtoollista esittävässä
s :ssaan ja sitä on samaan tapaan jo
1800-luvul-lakin suoritettu, mutta samalla alettiin myöskin
jo aikaiseen pingoittaa seinälle öljyvärein
maalattuja kankaita, 1600- ja 1700-luvuilla yleisin
tapa ja meilläkin poikkeustapauksissa, esim.
yliopiston kirjaston lukusalissa Enckellin
,,kulta-aikaa" esittävässä Ivnettimaalauksessa
käytäntöön tullut. Parhaimman vaikutuksen antaa
muuripinnan rosoisuutta muistuttava,
karkea-kutoinen kangas, jonimoiselle esim. Puvis de
Chavannes’in kuuluisat monumentaaliset s:t on
suoritettu. — S:sta ei katto- (plafondi-) m a
a-I a u s eroa muuta kuin aiheenvalintaansa
nähden, jona keveämmät ornamentaaliset tai
,.taivaan elämää" käsittelevät aiheet aina ovat olleet
mielittyjä. — Kaiken hyvän ja
monumentaalisen s:n pääedellytyksiä on, että esitys,
yksinkertaisia ja varmoja paikallisvärejä ja
piirteitä käyttäen, sommittelussaan
arkkitehtoniseen ympäristöönsä sopusointuisesti sulautuen.

säilyttää, aihesisällyksestä huolimatta,
dekoratii-visen pintaluonteensa ja asiaankuulumattomia
detaljeja, puolisävyjä ja liikaa modelleerausta
on vältettävä. Kestääkseen s. vaatii huolella
valmistetun pohjan ja hyvät aineet. Pompeji’ssa
mentiin varovaisuudessa joskus niinkin pitkälle,
että freskojen pohjarappaus eristettiin seinästä
lyijylaatoilla. Nykyaika käyttää samaan
tarkoitukseen asfalttikerrosta. Fasadeiliin fresko ja
vesilasimaalaus (ynnä sgraffito) näkyvät
parhaiten soveltuvan, sisämaalauksessa freskolla, jos
kohtakin se 011 työläs ja kallis, on aina ollut
suosio puolellaan. — Vanhat egyptiläiset järjestivät
s:nsa vaakasuoriin vyöhykkeisiin, Pompeji’n
freskomaalarit suorittivat järjestelyn seinän
korkeuden ja leveyden kolmijaon perustalle.
Keskiajan romaanilaisissa kirkoissa fresko
syrjäyttää mosaiikin; gotiikassa seinämaalaukselle
jäi vain kaitoja seinäpintoja, jotka useimmiten
täytettiin kuosi ja ornamenttimaalauksilla,
holvien pinnat ornamenteilla ja figuureilla,
ainoastaan etuhallien, ristikäytävien, refektorieu
seinillä oli tilaa väljemmille esityksille (Pisan
Campo Santon s:t). S:n loistoaika on rene
sanssi (esim. Vatikaanin loggiat y. m.), vrt.
Maalaustaide. U-o N.

Seinäpaperi ks. T a p e 11 i.

Seinäpilari, seinästä ulkoneva pilari (ks. t.).
jommoinen esim. goottilainen tukipilari (ks. t.)
on.

Seinäsammal, muutamat
Ilypnum 1.
Hylocomium-su-kuun kuuluvat, metsissä
kasvavat sammallajit. varsinkin
II. parietinum ja II.
prolife-rum 1. splendcns, joita
käytetään seinäin tilkitsemiseen
y. m. s. K. L.

Seinäverhot ks. Tapetti.

Seipi 1. korpiaineu
(Leuciscus grislagine),
pienehkö, särjen sukuun kuuluva
kala. Se eroaa sukulaisistaan
siinä, että silmät ovat valkeat,
syrjäviivassa 48-54 suomua,
peräevä lanttopäinen. — Elää
useimmissa Keski- ja Pohjois-Euroopan järvissä:
Suomessa s. tavataan Laatokassa ja useimmissa
muissa Karjalan vesissä, Suomen- jä Pohjanlah
den saaristoissa, mistä se nousee jokiin. P. />.

Seireenit, sireenit, muinaiskreik.
kansanuskossa kuolonhaltioita, jotka kuvailtiin laulu
ja
soittotaitoi-siksi sekaolen

noiksi,
linnuiksi, joilla on
ihmisen (tav.
neitsyen, joskus
mielien) pää.
välistä naisen
rinnat, ja
ihmiskädet. S. nä
kyvät alkuaan
oileen samat
kuin vainajain
sielut, jotka usein kuvattiin jotensakin
samanlaisiksi; välistä on vaikea erottaa s:ejä
harpyi-oista (ks. t.). Odysseian mukaan s:ejä on kaksi:
oleskellen merellisellä saarella, kuolleiden luiden

(S.H.) Seinäsammal
(Hypnum proliferum).

(S.H.)

Odysseus ja seireenit. (Kreik.
vaasimaalaus.)

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:29:40 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/8/0541.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free