- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1039-1040

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Seita ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1039

Seitsenseikä—Seitsenvuotinen sota

1040

minkäiiien puhuu „7 sotakesästä" (26 :s runo)
ja hän kääntää nurin Pohjolan käärmehisen
aidan „7 seipähältä" (26 :s runo) j. n. e. Tässä
yhteydessä on mainittava suom. sananparsi:
„7 on valehtelijan määrä". TJ. S:n.

Seitsenseikä ks. Vilukala.

Seitsentähti ks. Plejadit.

Seitsenvuotinen sota ou se sota, jota
Itävalta, Venäjä, Ranska, Ruotsi sekä Saksan
valtakunta kävivät 1756-63 Preussin kuningasta
Fredrik II:ta ja hänen liittolaistansa Englantia
vastaan. Kun Maria Teresia oli menettänyt
Slee-sian, rupesi hän Aachenin rauhan jälkeen
puuhaamaan ministerinsä Ivaunitzin avulla suurta
liittoa Fredrik II :ta vastaan saadakseen
menetetyn maakuntansa takaisin. Venäjän keisarinna
Elisabet oli valmis auttamaan Itävaltaa, ja
Ranskankin hallitus rupesi etupäässä
Poinpa-dourin markiisittaren ja tämän suosikin,
ministeri 13ernis’n vaikutuksesta kallistumaan
Itävallan puolelle, luopuen siten entisestä Itävallan
vastaisesta politiikastaan. Kun Fredrik II
West-minsterissä (tammik. 1756) oli tehnyt Englannin
kanssa sopimuksen, joka tarkoitti vain
kummankin valtion maiden puolustusta, teki Ranska
Itävallan kanssa puolustusliiton. Fredrik sai
Alamaiden Pietarissa olevalta lähettiläältä kuulla,
että Venäjä ja Itävalta aikoivat keväällä 1757
aloittaa sodan häntä vastaan, jonka johdosta hän
tiedusteli Wienin hovista, tarkoittivatko
Itävallan sotahankkeet häntä; mutta saatuaan
vältteleviä vastauksia hän itse aloitti sodan,
marssi-tuttaen elok. 29 p. 60,000 miestä Saksiin, jonka
hovi oli hänen vihollisiaan, ja pyrkien tätä tietä
Böömiin. Ilän otti Dresdenin haltuunsa ja
saartoi Saksin 17.000-miehisen armeian Piinassa,
voitti Lobositzin luona (lokak. 1 p.) tämän
avuksi rientävän itävaltalaisjoukon, jonka
jälkeen Saksin armeia antautui (lokak. 15 p.).
Fredrikiä syytettiin rauhanrikkomisesta ja vasta
nyt tuo suuri liittokunta lopullisesti muodostui;
sen tarkoituksena oli riistää Preussilta maita
niin. ettei sille jäisi muuta kuin Brandenburg
ja. Taka-Pommeri; Itävallan tuli saada Sleesia
y. m.. Ruotsin Etu-Pommeri. Venäjän Itä-Preussi,
Ranskalle taas luvattiin osa Itävallan Alamaita.
Fredrikiin liittyi Saksan valtioista Hannover,
joka oli Englannin kuninkaan maa, Braunschweig,
TIessen-Kassel ja Sachsen-Gotha, mutta Saksan
valtiopäivillä enemmistö julisti häntä vastaan
valtakunnan sodan. Hänellä itsellään oli
200,000-mieliinen sotajoukko, ja hänen liittolaistensa
joukkoja oli yht. 40,000 miestä; mutta
vihollisten sotavoima oli 430,000. Fredrik aloitti
kuitenkin sodan, hyökäten Böömiin, jossa sai voiton
Praagin luoua Kaarle Lothringenilaisen
johtamasta itävaltalaisjoukosta (toukok. 6 p. 1757).
Tämä vetäytyi Praagiin, jota Fredrik alkoi
piirittää. Mutta riennettyään Praagin avuksi tulevaa
marsalkka Daunia vastaan hän kärsi tappion
Ko-linin luona (kesäk. 18 p.), ja hänen täytyi nyt
lähteä Böömistä. Tappioita tuli sitten joka taholla;
ransk. joukko valtasi Hannoverin ja Hessenin
sekä pakotti Cumberlandin herttuan koko armeian
hajaantumaan Kloster-Zevenin sopimuksessa
(syysk. 8 p.). Ruotsalaiset hyökkäsivät samaan
aikaan Pommeriin. venäläiset tunkeutuivat
Ap-raksinin johdolla Itä-Preussiin, josta
sotamarsalkka Lehwaldtin. Grossjägersdorfin taistelussa

hävittyään (elok. 30 p.), täytyi lähteä;
itävaltalaiset ottivat haltuunsa Sleesian ja saivat voi
ton Moysin luona (syysk. 7 p.). Fredrik vei
joukkonsa ranskalaisia ja heihin yhdistynyttä Saksan
valtakunnan armeiaa vastaan, sai loistavan
voiton Rossbachin luona (marrask. 5 p.), kulki
sitten pikamarssissa Sleesiaan, jossa voitti
itävaltalaiset Leuthenin luona (jouluk. 5 p.) ; myöskin
venäläiset lähtivät Itä-Preussista. Kuningas Yrjö
II ei hyväksynyt Kloster-Zevenin sopimusta, vaan
lupasi hankkia uuden armeian ja antaa
Fredri-kilie apurahoja (41/2 milj. talaria).

Seur. v. 1758 Fredrik hyökkäsi Määriin, meni
sieltä venäläisiä vastaan, jotka olivat jälleen
vallanneet Itä-Preussin ja hyökänneet
Brandenburgiin, pakotti heidät Zorndorfin tappelun
voitettuaan (elok. 25 p.) peräytymään, lähti sitten
Saksiin, jossa itäv. kenraali Daun voitti hänet
Hochkirchin luona (lokak. 14 p.). V:n 175S
kuluessa Braunsclnveigin herttua Ferdinand oli
kar-koittanut ranskalaiset Hannoverista ja Westfa
lenista, ja kun uusi ransk. armeia tuli sinne 1759,
karkoitettiin sekin Reinin toiselle puolelle.

Vuosi 1759 oli muuten Fredrikille onneton;
venäläiset ja itävaltalaiset pääsivät yhtymään, ja
kun Fredrik antautui taisteluun näiden
yhdistettyjen voimien kanssa Kunersdorfin luona
(elok. 12 p.), kärsi hän perinpohjaisen tappion.
Venäläisten ja itävaltalaisten erimielisyys pe
lasti kuitenkin Fredrikin; v. 1760 hän esti itä
valtalaisten ja venäläisten yhtymisen
voittamalla Laudonin Liegnitzin luona (elok. 15 p.).
Sillävälin eräs ven. joukko pääsi Berliiniä
ryöstämään (lokak. 9-12 p.), mutta lähti sieltä pian
pois. Fredrik taas sai haltuunsa Saksin, paitsi
Dresdeniä, Torgaun taistelun kautta (marrask.
3 p.). Mutta hänen asemansa kävi kuitenkin
hyvin tukalaksi; sotajoukko hupeni, varat
loppuivat, varsinkin kun Englannin uusi kuningas
Yrjö III lakkasi apurahoja suorittamasta. V.
1761 hän ei saattanut muuta kuin puolustella
itseään, mutta elatusvarojen puute sekä itäv. ja
ven. ylipäällikön erimielisyys heikonsi vihollis
ten toimintaa; Landon valloitti kuitenkin
Sclnveid-nitzin linnoituksen Sleesiassa (lokak. 1 p.) ja
venäläiset ottivat haltuunsa Kolbergiu (jouluk.
16 p.). Lännessä Braunsclnveigin herttua
taisteli voitokkaasti, mutta tästä ei koitunut
Fredrikille pelastusta. Hänen asemansa oli v:n 1761
lopussa huonompi kuin milloinkaan ennen: mutta
hänet pelasti Venäjän keisarinnan Elisabetin
kuolema (tammik. 5 p. 1762), sillä tämän
seuraaja Pietari III teki pian rauhan Preussin kanssa,
ja vähän myöhemmin ikesäk.) liiton, luvaten
antaa 20.000 miestä Fredrikille avuksi. Ruotsikin,
jonka joukkoja oli ollut Pommerissa, mutta joka
oli toiminut sodassa hyvin heikosti, teki rauhan
Hampurissa (toukok. 22 p.). Pietari III syöstiin
tosin pian hallituksesta, mutta Katariina II :kin
asettui puolueettomalle kannalle. Fredrik sai
sillävälin voittoja itävaltalaisista, joten hän sai
taas sleesian valtaansa; Fredrikin veli
Henrik prinssi sai Freibergiu voiton kautta (lokak.
29 p.) Saksin haltuunsa. Kun Ranska, joka
Pariisissa teki Englannin kanssa rauhan lielmik.
10 p. 1763, sitoutui pysymään erillään taistelusta
Saksassa, ja kun Fredrik varusteli vankasti
uutta sota retkeä, suostui Maria Teresia rauhaan,
joka tehtiin Ilubertsburgissa (lielmik. 15 p.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0544.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free