- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1059-1060

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Seliger ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

10.">9

Selja—Selkärangattomat

1060

y. m.; riitapuolen selitys, 14:6:ssa.
Meri-v a li i n g o n s e 1 i t v s, laivan päällikön,
haaksirikon tai muun merivahingon tapahduttua,
kahdeksassa päivässä meriprotestin tekemisen jälkeen
kirjallisesti tuomioistuimen antama, asiakirjoihin
ja laivaväen valallisiin todistuksiin perustuva s.
Tulliselityksestä ks. t. El. K.

Selja, saksanheisi, ks. S a m h u c u s.

Selkee, valtion omistama vuokralle annettu
everstin säteritila Mouhijärven pitäjässä 14 km
Karkun rautatieasemalta pohjoisluoteeseen;
suuruus 3,25 manttaalia, 2,140 ha; tilan
kokonaisarvo on 230,000 mk. (1907) S:n virkatalon
puistoa lukuunottamatta. Kaksi kotitarvesahaa,
samoin kaksi myllyä. Nyk. vuokraaja (1915)
maau-vilj. O. Suoniinen. Puinen päärakennus on
1700-luvulta. — S. oli 1600-luvulla Ogihvie-suvulla
ja 1700-luvulla m. m. Porin jalkaväkirykmentin
everstien virkatalona. A. Es.

Selkeytyminen, hienojakoisten, kiinteiden,
sameutta aiheuttavien aineiden erottuminen
nesteestä. S :stä voidaan edistää lisäämällä
nesteisiin erinäisiä aineita. Sellaisia ovat kalauliima
(esim. kakvinselvikkeissä), munanvalkuaisaineet,
hienonnettu suodinpaperi, savi, talkki, kipsi y. m.

Selkirk [selkäk], Alexander ks.
Robinson Crusoe.

Selkä (dorsum), kaulan (collum), rinnan
(tho-rax), vatsan (abdomen) ja lantion (pelvis)
takapuoli. S. jatkuu ylhäällä takaraivoluussa olevan
ylemmän niskakaaren seutuville ja päättyy
alhaalla ristiluun takapintaa rajoittaviin
pakaralihasten muodostamiin poimuihin, jotka alaspäin
yhteenlängeten yhtyvät häntäluun pään tienoilla.
Sivuilla s:ää rajoittaa ylempänä epäkäslihaksen,
alempana leveän s.-lihaksen ulkoreuna. S:n
ulkoapäin näkyvät korkoviivat (reliefiviivat)
muodostavat osittain s.-lihakset, osittain s.-rangan ja
hartiain luut. Sairaloiset muutokset näissä
aikaansaavat muutoksia s:n ulkomuodossa: s.-rangan
kallistuminen sivulle johtaa vinoselkäisyyteen
(scoliosis), liiallinen taipuminen eteenpäin
notko-selkäisyyteen (lordosis), mutkistuminen
taaksepäin kyttyräselkäisyyteen (lcyphosis). — vrt. myös
Eläimet, palsta ’ 636. Y. K.

Selkäharju (spina dorsi), selkärangan
nikamien okahaarakkeiden muodostama, ihon alla
tuntuva harjumainen kohoke, joka kulkee selän
keskiviivaa pitkin ja tuntuu selvästi laihoilla
henkilöillä. Kaulanikamain okahaarakkeista tuntuu
ainoastaan alin (7 :s kaulanikama), josta
kohdasta s. ihmisellä alkaa. Alempana painuu s:n
kohta ihmisellä vakomaiseksi pitkittäin
kulkevaksi kuopaksi, selkävaoksi. Useilla nelijalkaisilla
eläimillä, joilla nikamien okahaarakkeet ovat
suhteellisesti paljon ulkonevammat kuin ihmisellä,
s. tuntuu hyvin selvästi. Hevosen n. s.
,,terävä-selkäisyys" esim. johtuu juuri s:sta. Y. K.

Selkäjänne (chorda dorsalis) on luurankoisten
selkärangan edeltäjä. Se on hermo- ja
ruuan-sulatusputken välillä oleva kimmoinen,
jännemäi-nen muodostus, joka johtaa alkunsa sisimmästä
alkiolehdestä ja on siis epitelisyntyinen. Sen
muodostavat suuret nesterikkaat solut, jotka
kehittävät ympärilleen n. s. primäärisen s.-tupen. S:n
sisimmät solut vakuolisoituvat samalla kuin sen
pintasolut ryhmittyvät s.-epiteliksi edellisten
pinnalle. Mainittu epiteli synnyttää sekundäärisen
s.-tupen edellämainitun tupen sisäpuolelle. Näiden

tuppien ympärille kehittyy rustoa, joka
muutamissa tapauksissa asettuu sisemmän s.-tupen
tilalle ulomman hävitessä ja josta rustosta
syntyvät selkärangan nikamat. Alkuperäinen s.
häviää vähitellen. Kauemmin se säilyy nikamien
välisissä kohdissa, jossa se nikamien väliruston
sisällä olevana (nucleus pulposus) on
ihmiselläkin vielä reduseerautuneena jäljellä.
Kaikkien luurankoisten sikiöillä on kehityksen
varhaisempana kautena s., joka sitten myöhemmin
häviää. Täysikasvuisilla eläimillä s. tavataan
yksinomaisena s u i k u 1 a i s e 1 1 a (Amphioxus)
sekä vain pienillä nikama-aiheilla varustettuna
y m pyräsuisilla. Luurangottomien joukossa
s. esiintyy vaippaeläinten (ks. t.) toukilla, ks.
Luusto ja Selkäranka. Y. K.

Selkäjänteiset ks. C h o r d a t a.

Selkälihakset (musculi dorsi), suuri ryhmä
lihaksia, joille on yhteistä niiden paikka
ruumiin siinä osassa, jota nimitetään seläksi. S.
voidaan jakaa kolmeen suurempaan ryhmään:
yläraajoihin kuuluviin s:iin, selän kvlkiluulihaksiin
ja syviin tai varsinaisiin s:iin. Ensimäisen
ryhmän lihakset kiinnittyvät toisella päällään
selkään, toisella johonkin yläraajan osaan ja
toimivat paitsi vartalon, myös yläraajan
liikuttajina. Suurimmat niistä: epäkäslihas (musculus
Irapezius) ja leveä selkälihas (musculus
lalissi-mus dorsi) peittävät koko selän, edellinen ylä-,
jälkimäinen alaosassa. Paitsi näitä kuuluu tähän
ryhmään vielä usein kaksiosainen suunnikaslihas
(musculus rhomboideus) ja lavan kohottajalihas
(musculus levator scapulæ). Selän
kylkiluulihak-set kulkevat kylkiluiden ja selkärangan
nikamien välissä ja toimivat hengityslihaksina.
Sellaisia ovat ylempi ja alempi takiinainen sahalihas
(musculus serratus posterior superior ja inferior).
Syvät s. ovat aiotut varsinaisesti selkärankaa
ja selkää liikuttamaan. Nekin kiinnittyvät
selkärangan nikamiin sekä osaksi myös toisilla
päil-lään kylkiluihin. Ylimmät niistä jatkuvat
pääkalloon, alimmat ristiluuluin asti. Viimemainittu
ryhmä jakaantuu vielä kolmeen alaryhmään:
1) pitkät s., jotka kulkevat selkärangan
suunnassa keskiviivan kummallakin puolen ja
aiheuttavat m. m. sen lihasvälin, joka näkyy
vatsaontelon korkeudella selässä selkävaon
kummallakin sivulla; 2) poikki-okaliaarakelihakset, jotka
kulkevat vinosti ylös- ja sisäänpäin lähtien
nikaman poikkihaarakkeesta ja kiinnittyen
korkeammalla olevaan okahaarakkeeseen ja 3) liikamain
väliset lihakset, jotka liittävät kaksi perättäin
seuraavaa nikamaa toisiinsa. Kaikkein näiden
lihasten avulla aikaansaadaan selän niojiet
liikkeet. ks. kuvaa Lihakset, B. Y. K.

Selkälokki ks. Lokit.

Selkänikama ks. Luusto ja S e 1 k ä r a n k a.

Selkäperintö, selkäperillisille (ks.
Perillinen, Perintö) lankeava perintö.

Selkäranganhalkeama ks. H y d r o r a k i s.

Selkärangattomat 1. luurangottomat
(Evertebrala), alempi eläinkunnan kahdesta
suuresta pääryhmästä. Tähän ryhmään luetaan
kaikki ne eläimet, jotka eivät ole selkärankaisia
(ks. t.) ; ryhmityksellä on siis enemmän
käytännöllinen kuin todellisesti systemaattinen merkitys.
S. jaetaan alaryhmiin eri tavoin. Tavallisin on
ehkä jako 7 pääjaksoon: alkueläimet
(Protozoa), onteloeläimet (Cælenterata), p i i k-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0554.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free