- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1063-1064

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Selkäranka ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1063

Selkäydin

1064

pyräsuisilla ja varsinaisilla kaloilla sekä
osittain sammakkoeläimillä tavataan sitäpaitsi
ihopoimuista syntyneet parittomat evät t.
yhtenäinen eväsauma. S:n iho on kaksikerroksinen
(orvaskesi ja verinahka), orvaskesi on aina
(lukuunottamatta suikulaista) useamman solukerroksen
muodostama. Iho on joko paljas tai peittää ja
suojelee sitä luu- (kaloilla) tai sarveissuomut
(esim. matelijoilla), höyhenet, karvat y. m.
Ruumiinontelo tavataan aina. Keskushermosto, jonka
muodostavat putkimainen selkäydin ja
viisiosaiset aivot (varsinaiset aivot puuttuvat
suikulai-selta), on aina selkärangan dorsaalipuolella;
sydämen (tai suikulaisella tätä vastaavan sykkivän
suonen) paikka sitävastoin on aina selkärangan
ventraalipuolella. S. ovat yksineuvoisia eläimiä
(ympyräsuisiin kuuluva Myxine ja
poikkeustapauksissa joskus eräät luukalat, esim. silakka,
ja sammakkoeläimetkin ovat kaksineuvoisia) ;
lisääntyvät aina suvullista tietä. Muodonvaihdos
tavataan vain sammakkoeläimillä ja muutamilla
kaloilla. — S. jaetaan tav. seuraaviin luokkiin:
pääkallottomat 1. putkisy dämiset
(Acrania 1. Leptocardia), ympyräsuiset 1.
yksisieraimiset (Cyclostomata 1.
Mono-rhina), varsinaiset kalat (Pisces),
sammakkoeläimet (Amphibia), matelijat
(Reptilia), linnut (Aves) ja nisäkkäät 1.
imettäväiset (Mammalia). Nämä luokat
ryhmitetään vielä usein suuremmiksi ryhmiksi.
Pääkallottomien luokka asetetaan usein
vastakohdaksi kaikille muille s :lle, joita yhteisellä nimellä
sanotaan pääkallollisiksi (Craniota).
Neljä ensimäistä luokkaa muodostaa
vesikal-vottomien ryhmän (Anamnia), muut ovat
vesikalvollisia (Amniota). S :n alkuperästä
ei olla tarkemmin selvillä. Se ryhmä
selkärangattomia, joka lähinnä liittyy s:iin, on
vaippaeläimet (Tunicata). Nämä, erityisesti niiden
toukat, muistuttavat nim. kehityksessään ja
rakenteessaan monessa suhteessa s:ia; lähinnä
al-haisinta selkärankaista, suikulaista
(Am-phioxus). Nähtävästi ei kuitenkaan vaippaeläimiä
ole pidettävä nykyisten s:n esimuotoina, vaan ne
ovat kenties katsottavat samasta alkujuuresta
polveutuviksi. — Paleontologiset tutkimukset ovat
osoittaneet, että s:n eri muodot seuraavat toisiaan
suurin piirtein katsoen aikajärjestyksessä
alhaisemmista korkeampiin. Ensimäisinä esiintyvät
kalat (siluurissa), sitten seuraavat
sammakkoeläimet (devoni- ja kivihiilikausilla) matelijat
(per-mikaudella), nisäkkäät (triaskaudella) ja linnut
(nähtävästi jurakaudella). vrt. P o 1 v e u t u m i
s-o p p i. P. B.

Selkäydin (medulla spinalis) on
keskushermoston toinen pääosa. Se on liereä paksuseinäinen
putki, joka alkaa aivojen takimaisen osan,
ytimen pidentymän jatkona ja kulkee selkärangassa
olevaa s.-kanavaa pitkin alaspäin jatkuen
ihmisellä suunnilleen toisen lannenikaman seutuville.
Tämän kohdan ohi jatkuu sen surkastunut
kau-daalipää, n. s. loppurihma (filum terminale).
S:n jakavat kahteen puoliskoon sen etu- ja
takasivua pitkin kulkevat pituusuurteet, jotka
jatkuvat syvälle s:n sisään läheten s:n
keskikana-vaa (canalis centralis). S:ssä erotamme
keski-mäisen harmaan aineen ja sen ympärillä olevan
valkoisen aineen. Harmaa aine muodostaa s:n
kummassakin puoliskossa sivuilta litistyneen pat-

(S.H.) Kappale selkäydintä edestäpäin katsottuna, keskellä
harmaa, reunoilla valkea aines. N selkäydinherrao, 8 sen
liikejtiuri, E sen tunto.juuri.

saan ja jatkuu eteen- ja taaksepäin lisäkkeenä,
selkäytimen etu- ja takasarvina (cornu anterius
ja cornu posterius). Siitä kohdasta s:tä, johon
mainitut sarvet viittaavat, lähtee s:stä tai tulee
siihen hermojuuria (ks. alemp.). Keskiviivan yli
yhtyy oikeanpuolinen harmaa aine
vasemmanpuoliseen, joten koko mainittu s:n osa
poikkileikkauksessa muistuttaa II kirjainta. Harmaata
ainetta ympäröi valkea aine tuppena. Tämän
tupen jakaa sekä harmaan aineen sarvet että
niistä jatkuvat hermojuuret kummassakin
s.-puo-liskossa kolmeen juosteeseen. — S:stä lähtee
kunkin riiumiinsegmentin kohdalta kummallekin
puolelle selkä ydin hermo (n ervus spinalis),
ihmisellä yhteensä 31 paria. Ne lähtevät s:stä
kahtena juurena, joista etumainen on
keskipakoiseen suuntaan hermoärsytystä johtava
liike-hermo, takimainen ärsytystä tuova tuntohermo.
Takajuuressa on pitkänpyöreä paksunnos,
hermo-solmu (ganglion spinale). Kummatkin juuret
yhtyvät toisiinsa muodostaen sekahermon, joka
nikamain väliaukon kautta kulkee ulos
s.-kana-vasta. Tämä yhteinen sekahermo jakautuu pian
kahteen suurempaan haaraan: heikompaan
taka-ja vahvempaan etuhaaraan, sekä lähettää
sitäpaitsi ohuen hermohaaran sympaattiseen
hermo-runkoon ja toisen s.-kanavaan. S.-hermon
taka-haarat herniottavat selkälihaksia ja ihoa ruumiin
selkäpuolella. Etuhaarat pitävät huolta ruumiin
seinämän sivu- ja etuosista sekä raajoista.
Kaikkialla muualla paitsi vartalon keskikohdalla
kutoutuvat etuhaarat keskenään hermopunoksiksi
1. hermopleksuksiksi. Paikkansa mukaan jaetaan
s.-hermot seuraavasti: 8 kaulahermoa (nervi
cer-vicales), 12 rintahermoa (nervi thoracales),
5 lannehermoa (nervi lumbales), 5 ristihermoa
(nervi sacrales) ja 1 häntäliermo (nervus
coccy-geus). Neljän ylemmän kaulahermon etuhaarat
yhtyvät toisiinsa lyhyiden, kaaressa kulkevain
yhdyshaarojen välityksellä ja muodostavat siten
kaulan hermopunoksen (plexus cervicalis), josta
lähtee hermoja pääasiassa kaulaan ja pään
takaosaan, sekä liikehermo palleaan. Neljän alimman
kaula- ja ensimäisen rintahermon etuhaarat
kutoutuvat yhteen kainalopunokseksi (plexus
brachialis), josta lähtevät yläraajan hermot.
Muut rintahermot kulkevat vapaina rintakehän
ja vatsaontelon seinämään. Neljä ylintä
lanne-hermoa yhtyy lannepunokseksi (plexus lumbalis),
joka saa vahvikesäikeitä viimeisestä
rintaher-mosta ja joka lähettää haarojaan vatsaontelon

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0556.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free