Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Selkäydinhermo ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1065 Selkäydinhermo-
seinämän alaosaan sekä reiden etu- ja
sisäpuolelle. Lannepunosta seuraa sen alapuolella
risti-punos (plexus sacralis), joka muodostuu 4:nnen
lannehermon alemmista säikeistä sekä 5:nnen
lanne-, 1 :sen ja 2:sen ristihermon sekä 3:nnen
ristihermon ylemmistä säikeistä. Sen
vahvat juuret kutoutuvat toisiinsa leveäksi
hermo-rungoksi, jonka suoranaisena jatkona on iso
lonkkahermo (nervus ischiadicus). Tämä hermot
-taa suurimman osan alaraajaa. Sitäpaitsi lähtee
viimemainitusta hermopunoksesta haaroja
pakaralihaksiin ja ihoon reiden yläpinnalla.
Edellisten hermopunosten lisäksi tulee. vielä
häpy-punos (plexus pudendus), jonka pääasiassa
muodostavat 3 :s ja 4:s ristihermo ja josta lähtevät
hermot sukupuolielimiin ja virtsarakkoon, sekä
pieni häntäpunos (plexus coccygeus), jonka
muodostaa pääasiassa viimeinen risti- ja käntäkermo.
Tämän punoksen haarat hermottavat ihon
häntäluun seutuvilla. S:ssä samoinkuin aivoissakin on
harmaa aine lukuisten hermosolujen, valkea aine
taas hermoradoiksi yhtyvien hermosäikeiden
muodostama. S. onkin tärkeä yhdysjohto, jonka
kautta kaikki aivoissa syntyneet käskyt
lähetetään ruumiin eri osiin ja jota myöten ruumiimme
eri osista (päätä lukuunottamatta) tuntoärsytys
tulee aivojemme tietoisuuteen. S. kykenee
omin-takeisestikin toimimaan. Ärsytys, joka saapuu
tuntohermoa myöten s:een, voi kulkea sen sisällä
valkeasta aineesta harmaassa aineessa oleviin
hermosoluihin, jotka ärsytyksen vastineeksi
lähettävät liikeliermoärsytyksen. Siten syntyy
ajatuksestamme riippumaton ikäänkuin vaistomainen,
n. s. refleksi- 1. heijastusliike. Tällaisia
heijastus-liikkeitä teemme esim. kun kompastuessamme
koetamme ylläpitää tasapainoa tai kun neulan
pistäessä nopeasti vedämme pois jäsenen, johon
neula pisti. Jos s:n joku osa vioittuu, häviää
sitä vastaava hermorata. Jos vamma on
tunto-radassa, katoaa tunto jostakin kohdasta ruumista,
jos se taas on liikeradassa, menetetään
vastaavan lihasryhmän liikuttamiskyky. Jos koko s. on
poikki, häiriytyy sekä tunto että liike sen
kohdan alapuolella olevissa jäsenissä.
Kaksipuolinen halvaus (esim. molemmissa jaloissa) on
luonteenomainen s.-vammalle, kun taas toispuolinen
halvaus viittaa häiriöön korkeammalla
keskushermostossa, aivoissa, (vrt. Hermosto.)
Y. K.
Selkäydinhermo ks. Selkäydin.
Selkäydintaudit ovat muiden elinten
tauteihin verrattuina harvinaisia. Selkäydinkalvojen
tulehdus (meningitis spinalis) esiintyy joko
itsenäisenä tautina tai yhdessä
aivokalvontulehduksen kanssa. Tärkein sen eri muodoista on
epideeminen eerebrospinaalimeningiitti (ks.
Aivokalvontulehdus). Selkäydintulehduksiin
(myelitis) luetaan kaikki sellaiset paikoittaiset
ja enemmän tai vähemmän yleiset (diffuusit)
tulehdus- ja pehmennysprosessit selkäytimessä,
jotka eivät suorastaan jolidu jostakin
ulkonaisesta väkivallasta. Äkillisen tulehduksen
aiheuttajana on aina infektsioni tai intoksikatsioni, ja
tuskin on olemassa yhtään tarttuvaa tautia, jonka
yhteydessä se ei voisi ilmetä. Taudin kulku on
hyvin erilainen; se voi päättyä pikaisella
kuolemalla tai pitkittyä kuukausiksi ja vuosiksikin.
Eloon jäävät saattavat joko täydelleen parantua
tai tulla eliniäkseen vaivaisiksi (lihassurkastumia
-Selkäydintaudit 1066
ja koukkuniveliä). Vaikeimmissa tapauksissa
ilmestyy jo melkein heti taudin alussa
moleminin-puoleista halvautumista ja tunteettomuutta sekä
refleksien kiihottumista. Niihin yhtyy tav. myös
häiriöitä virtsarakon ja peräsuolen toiminnassa
sekä makuuhaavoja. Muuten oireet vaihtelevat
aina sen mukaan, mihin paikkoihin tulehdus
milloinkin on asettunut. Poliomyeliitiksi
sanotaan tulehdusta silloin kun se etupäässä
asettuu selkäytimen harmaaseen kudokseen ja
varsinkin sen etusarviin. Tällainen muoto
tavataan usein lapsenhalvauksessa, josta senvuoksi
ennen käytettiinkin nimitystä poliomyelitis
spinalis anterior. — Kroonillisista s:sta on tabes
dorsalis yleisin. Siinä tavataan sairaloiset
muutokset melkein yksinomaan selkäytimen
taka-juurissa tai takajuosteissa. Kliinilliset pääoireet
ovat; vihlovat kivut, parestesiat ja tuntohäiriöt
vyötäisestä alaspäin olevissa ruumiinosissa,
lihasheikkous ja ataksia sekä jännerefleksien
erilaistuminen ja puuttuminen enimmäkseen
alaraajoissa, silmäterien valojäykkyys sekä
toimintahäiriöt siitinelimissä (impotenssi), rakossa ja
peräsuolessa. Paitsi näitä esiintyy silloin
tällöin vatsasta, munuaisista y. m. sisäelimistä
lähteviä tuskakohtauksia eli kriisejä. Tauti on
ylipäänsä parantumaton, mutta sen edistyminen voi
olla hyvin hidas ja saattaa kokonaan
pysähtyäkin. Noin 90% :ssa tabeetikoista on todennettu
olleen syfilis, joten näyttää luultavalta, että
tauti syntyy aina syfiliittisellä pohjalla, mutta
että tämän ohella tarvitaan joitakin
lisävaikutti-mia, kuten vilustuminen, ruumiillinen ponnistus,
lcukkautuminen tai hermoston synnynnäinen
heikkous. Muista kroonillisista n. s.
systeemi-taudeista mainittakoon; amyotrofinen
lateraaliskleroosi, joka turmelemalla
motoriset hermoradat ja hermosolut aikaansaa
vähittäisen lihassurkastumisen ja halvautumisen koko
ruumiissa; spastinen
spinaaliparalv-s i a, joka sijoittuu yksinomaan
pyramidiratoi-hin synnyttäen lihasheikkouden alaraajoissa;
spinaalinen progressiivinen
lihas-a t r o f i a, jonka syynä on selkäytimen
motoristen hermosolujen ja niistä lähtevien
hermosäikeiden vioittuminen, ja
bulbääriparalyyt-tiset taudit, joitten sijoittumispaikkana on
selkäytimen pidentymän motoriset keskukset ja
joissa kielen, kasvojen, nielun ja kurkunpään
lihakset halvautuvat. Systeemittömistä taudeista
ovat tärkeimmät multippeli skleroosi ja
s y r i n g o m y e 1 i a. Edelliseen näistä sairastuu
enimmäkseen vain nuoria henkilöitä, ja siihen on
syynä tav. kuumetauti, myrkytys, vilustuminen tai
vaikea trauma. Sen synnyttämät pesäkkeet, jotka
ovat hajaantuneina sinne tänne pitkin koko
keskushermostoa, aikaansaavat sijoittumisensa mukaan
erilaisia oireita. Huomattavimmat näistä ovat
nys-tagmus, puhehäiriöt, pakkonauru, ataktinen
lihasheikkous ja jännerefleksien kiihottuminen.
Jälkimäisen nimellä kulkevat ne prosessit,
joitten seurauksena on pitkittäisten,
keskuskana-van yhteydessä olevien aukkojen syntyminen.
Li-hassurkastumiset ja troofiset häiriöt etenkin
käsissä ja vartalon yläosissa sekä tuntoaistin
osittainen tylsistyminen (kivun- ja lämmöntunto
useimmiten häviää) ovat sen oireista yleisimmät.
— Muutkin sairaloiset prosessit, kuten
tuberkuloosi, syfilis ja kasvannaiset, voivat, joko asettua
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
