- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1077-1078

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sementeeraus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1077

Sementeeraus—Sementti

1078

ja luonnonhistoriaa, matkusteli Venäjän keis.
maant. seuran toimesta 1857-58 Keski-Aasiassa,
tunkeutui ensimäisenä eurooppalaisena
Tiansa-tiille; matkaltaan S. toi kotiin runsaat
luonnontieteelliset kokoelmat. Julkaisi
matkakertomuksen seuran tiedonannoissa 1858 ja seuran
kirjoituksissa sekä »Petermanns Mitteilungen"issa
1867. Kutsuttiin 1858 ottamaan osaa
talonpoi-kaiskysymyksen pohdintaan ollen sittemmin
vapauttamistoimenpiteen tehokkaimpia
alkuunpanijoita. Nimitettiin 1864 tilastollisen
keskuskomitean johtajaksi (jona oli 16 v.), 1875
tilastollisen neuvoston puheenjohtajaksi, 1882
senaattoriksi, teki 1888 tutkimusmatkan
Taka-Kas-piaan ja Turkestaniin (tavattoman rikkaat
en-tomologiset kokoelmat), josta seuran
tiedonannoissa julkaisi kertomuksen »Turkestan
jaTaka-Kaspia 1888", johti 1807 ensimäistä yleistä
väen-laskua, ryhtyi 1899 asiaintuntijain avustamana
julkaisemaan suurta Venäjän maantiedettä
»Ros-sija"; valtakunnan neuvoston jäsen1 1897; sai
1906 sukunimeensä liittää kunnianimenä
Tian-sanskij. — Paitsi yllämainittuja tutkimuksia
julkaissut ja toimittanut »Donin kasvisto
suhteessaan Euroopan Venäjän kasvillisuuteen"
(väitöskirja; 1851), »Venäjän valtakunnan
maant.-tilastollinen sanakirja" (Venäjän maant. seuran
julkaisuja; 1863-85), »Maantieteellisen seuran
puolen vuosisadan toiminnan historia" (1895),
,,Luonteenomaisia johtopäätelmiä ensimäisestä
yleisestä väenlaskusta" (Venäjän maant. seuran
tiedonannoissa 1897). E. E. K.

Sementeeraus 1. s e m e n t a t s i o n i (ks. S
e-me ntti), metallurginen menetelmä, jonka avulla
pehmeästä raudasta valmistettujen esineiden
pintakerroksen liiilenpitoisuutta voidaan lisätä.
S:n tarkoituksena on kovan pinnan
aikaansaaminen pysyttämällä esineen sisus pehmeänä ja
sitkeänä. Rautaesine hehkutetaan hiilijauhon
ympäröimänä, jolloin hiili vähitellen vhtyy
rautaesineeseen. S :ta käytetään paitsi pienten
esineiden (polkupyörien kampien, automobiilinosien,
höyrykoneiden kampien liukupintojen) pinnan
karkaisuun myös panssarilevyjen pinnan
kovet-tamiseen. Kruppin menetelmä käyttää
valo-kaasua hiiltäantavana aineena. Näin kovetettua
terästä sanotaan sementti teräkseksi.
Samoin voidaan esim. vaskea sementeerata
kuumentamalla sitä sinkkijauhossa (s.-jauhossa),
jolloin sen pinta muuttuu messingiksi.

Sementiitti, raudassa ja teräksessä esiintyvä
hiiliyhdistys, rautakarbidi Fe3C. Se ilmenee
teräksessä joko kovina, mikroskooppisen pieninä
ja ohuina levyinä tai verkkomaisina suonina.

Sementti (lat. cæme’ntum - murskakivilaasti),
yleensä kovettuva laastisekoitus, millä eri
esineitä tai kappaleita voidaan liittää toisiinsa.
Tekniikassa nimitetään s :ksi useanlaatuisia,
kalkkia ja silikaatteja sisältäviä hehkutettuja
jauho-maisia sideaineita, jotka veden vaikutuksesta
kiven tapaiseksi kovettuen voivat muuttumatta
kestää veden jatkuvaa vaikutusta. Nykyään
eniten rakennustöissä käytetty s. on p o r 11 a n d-s.
Sitäpaitsi on käytännössä vielä romaani-,
p o z z o 1 a n a-, kuona-, k a 1 s e d o n i-, S
o-r e 1 i n-s :iä, hydraulisia k a 1 k k i 1 a j e j a
y. m. S:n tapaisia aineita käytettiin jo ennen
ajanlaskumme alkua. Roomalaiset valmistivat
sitä tulivuoriperäisestä aineesta, jota on Napo-

li’n luona (ks. Pozzuoli). Samaan
tarkoitukseen käytettiin kreik. santoriinia ja
Rein-virran varrelta löydettyä trassia, jotka ovat
piihapporikkaita kivennäisiä. Sekoittamalla näitä
poltetun kalkin kanssa saatiin oivallista
vesi-laastia, esim. suuriin vesijohtolaitoksiin. Näin
saatuja s.-lajeja nimitetään p o z z o 1 a n a-s :ksi
ja raaka-aineena käytetään nykyään m. m.
poltettua savea, tiilijauhoa, lasijauhoa y. m. Kalkki
poltetaan, sammutetaan ja jauhetaan erikseen,
sekoitetaan sitten muiden aineiden kanssa
valmiiksi s:ksi. Ominaisuuksiltaan edellisen
tapainen on n. s. k u o n a-s., jota valmistetaan siten,
että masuuneista juoksevan sulan,
valkohehkuisen kuonan annetaan valua kylmään veteen,
jolloin kuona muuttuu harmaaksi jauhoksi. Tämä
kuivataan, jauhetaan ja sekoitetaan hienon
poltetun kalkin kanssa. Kuona-s:n sitomisvoima on
jotenkin suuri, mutta sitominen käy hitaasti.

Hydraulinen kalkki on kalkkia, joka
sisältää n. 10-30 °/c savea. Se sisältää
sitomatonta kalkkia. Polttamisen jälkeen se ennen
käyttämistä sammutetaan vedellä. Väriltään
kel-lahkoa. Kovettuminen alkaa vasta noin
vuorokausi veden lisäämisen jälkeen. Sen kyky
vastustaa erittäinkin meriveden vaikutusta on
hyvin suuri. Tunnetuin laji on tyypillinen
chaux du T h e i 1, valmistettu Ranskassa
Ardechen kalkkikivestä.

1700-luvun keskivaiheilla alettiin etsiä syitä
kalkin hydraulisiin ominaisuuksiin. Engl.
S m e a t o n havaitsi, että kalkista, joka ei
sisällä piihappoa (savea) ei muodostu s:iä.
Hänen sekä P a r k e r in töiden tuloksista
kehittyi 1796 n! s. romaani- 1. P a r k e r i n-s.
Sitä valmistettiin polttamalla Thames-virran
liejua (savea ja liitua). Romaani-s. eroaa
hydraulisesta kalkista siinä, että kalkinpitoisuus on
pienempi. Se ei myöskään poltettuna hajoa
veden vaikutuksesta jauhoksi, vaan se jauhetaan
kuin portland-s. Romaani-s: n punertava väri
johtuu raudan oksideista. Se sisältää paljon
aluminiumia, joka aiheuttaa nopean, muutamissa
minuuteissa tapahtuvan kovettumisen. Ilman vesi
ja hiilihappo imeytyvät helposti siihen tehden
sen kelpaamattomaksi. Sen kestävyys on
jotenkin pieni verrattuna esim. portland-s :iin. V i c a t’n
tutkimukset 1818 aiheuttivat useita keksintöjä
s.-teollisuudessa. Tärkeä niistä on muurari
Asp di-n in (Leedsistä) 1824 patentin saanut
keksintö valmistaa s:iä kalkkikivillä peitetyn
maantien mudasta. Tulos sai nimensä portland-s.,
se kun oli samannäköistä kuin luonnollinen.
Englannissa rakennusaineena paljon käytetty
Portlandin kivi. Vasta Johnsson sai 1844
selville, miten oikea portland-s. on
valmistettava. Thames-virran varrelle rakennettiin silloin
useita s.-tehtaita, samoin Ranskaan n. 1850,
Ruotsiin 1872. Paraisten s.-tehdas Suomessa
rakennettiin 1914. Portland-s :n kokoomus
vaihtelee seuraavasti :

piihappoa Si02 ................18-26 o/0

aluminiumia Ä1208 ....... 4-10 „

rautaa Pp203 ......... 2-4 „

kalkkia CaO..................57-66 .,

Magnesiuminpitoisuus (MgO) saa olla
korkeintaan 5 % ja rikkihapon määrä (S03)
korkeintaan 2,ä’%. Raaka-aineina voidaan käyttää
erilaatuisia kivennäisaineita. Muutamat kalkkikivi-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0563.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free