- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1127-1128

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Serbokroaatsian (l. serbokroaatin) kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1125

Serbokroatsian (1. serbokroaatin) kieli ja kirjallisuus

1127

tarin. Näin oli kirjallisuus saanut Serbiassa
muutamia tyyssijoja, ja nyt aljettiin ahkerasti
viljellä Bulgaariasta päin saatua kirkollista
kirjallisuutta. Jo melkoisesti kehittynyt
muinaisbul-gaarialainen kirkkokieli tuli myöskin Serbiassa
kirjallisuuden kieleksi. Tämän kirjallisuuden
alkuperäiset tuotteet keskiajalta ovat
pyhimys-elämäkertoja, joiden joukossa ensimäisenä on
yllämainitun Savan kirjoittama isänsä elämäkerta,
kronikkoja ja Serbian mahtavuuden luojan, tsaari
Stefan Dusanin lakikirja v:lta 1349.

Kroatsia, jonka vanhimmat alueet olivat
keski-sessä ja pohjoisessa Dalmatsiassa, oli tullut
kristityksi 800-luvun alkupuolella. Kun Kyrillos ja
Methodios työskentelivät silloisessa Pannonian
slaavilaisten ruhtinaskunnassa Louuais-Unkarissa
kroaattilaisen asutuksen naapuruudessa, on
luonnollista, että slaavilaisapostolien perustama
jumalanpalvelus ja koko kirkollinen sivistys levisi
myöskin Kroatsiaan. Täällä tulikin käytäntöön
muinaisslaavilaisen kirjoituksen vanhin muoto
n. s. glagoliittinen kirjaimisto. Vaikka Kroatsia
9:nnen vuosis. lopulla joutuikin roomalaisen
kirkon yhteyteen ja hallitsijani asiakirjat olivat
latinankielisiä, jäi slaavilaiskielinen liturgia
kuitenkin voimaan Dalmatsiassa, ja myöskin parin
rannikkopaikkakunnan (Vinodolin ja Poljican)
lakikirjat olivat kansankielisiä. Juuri
Adrianmeren rannikolla kehittyi kukoistava slaavilainen
sivistyselämä. Sen kaupungeilla oli
roomalais-ajoista asti täydellinen sisäinen itsenäisyys, ja
niistä kehittyi vähitellen puoleksi itsenäisiä
kauppatasavaltoja. Mahtavimmaksi niiden
joukossa tuli Ragusa, joka v :een 1205 kuului
Bysantille ja sen jälkeen v:een 1358 Venetsialle sekä
v:een 1526 Unkarille, jonka yhteyteen Kroatsia
oli joutunut jo neljä sataa vuotta aikaisemmin.
Tällä välin oli suurin osa serbokroaattilaisista
maista joutunut turkkilaisten haltuun. V. 1371
Maritsan taistelun jälkeen oli Serbian valta
tungettu pois Makedoniasta ja 15:nnellä vuosis. se
oli siirtynyt yhä pohjoisemmaksi Tonavan
etelärannalle, kunnes turkkilaiset 1459 valloittivat
senkin alueen pääpaikan, Smederevon. Vähän
myöhemmin tulivat myöskin Bosnia ja
Hertsegovina turkkilaisiksi maakunniksi, ja 16 :nnella
vuosis. turkkilaiset vähitellen anastivat suurimman
osan Kroatsiaakin. Kirjallisuus kadotti
suojelijansa, hallitsijat ja mahtavat ylimykset.
Etevämmät hengenmiehet muuttivat maasta pois,
muutamat heistä siirtyivät Venäjälle. Mutta
turkkilaisvalta tasoitti myöskin niitä kansallisia
eroavaisuuksia, jotka olivat kehittyneet eri
serbo-kroaattilaisissa valtioissa, ja hävitti
feodaaliaa-telin. Se loi myöskin serbialaisten eepillisen,
ihanan kansanrunouden, joka vähitellen tuli
kaikkien serbokroaattien yhteisomaisuudeksi ja
kansallisen yhteenkuuluvaisuuden vahvistajaksi. Tämii
runous alkaa Maritsan ja Kosovon taisteluista
ja jatkuu vapautussotiin saakka. Oli kuitenkin
yksi kulttuurikeskus, joka vielä sen jälkeen, kuin
se 1526 oli joutunut Turkin vallan yhteyteen,
osasi erinomaisella taidolla säilyttää melkein
täyden itsenäisyyden näennäisen riippuvaisuuden
alla. Se oli Ragusa. Siellä, samoinkuin
muissakin Dalmatsian vanhoissa rannikkokaupungeissa
oli latinalainen väestö, joka puhui omituista
ro-maanilaista murretta. 1400-luvulla oli näihin
kaupunkeihin muuttanut palion slaavilaisia. Kun

Nona, Zara, Sebenico, Trail, Spalato, Lesina ja
Cattaro 15:nnen vuosis. alkupuolella olivat
joutuneet Venetsian haltuun ja vanhaa
romaanilais-murretta italian kielen rinnalla aljettiin
halveksia, sulautuivat vanhat latinalaiset asukkaat heitä
lukuisampiin slaavilaisiin. Osaltaan vaikutti
myöskin se Venetsian tasavallan omituinen
toi-meupide, joka kielsi kirjapainojen perustamisen
Dalmatsiassa, siihen että italian kieli kilpailussa
ei päässyt voitolle slaavilaisesta. Rikkaan
Ragusan slaavilaistumista seurasi kukoistava
kirjallisuus. Sen henkisenä herättäjänä oli
humanismi, joka synnytti sekä Dalmatsiassa että
Kroatsiassa joukon mainehikkaita oppineita ja
sen esikuvana runoudessa ja proosassa oli
italialainen kirjallisuus. Jollemme ota lukuun
Spala-tosta kotoisin olevaa Marko Marulicia (1450-1524),
joka usein vielä kömpelössä muodossa runoilee
raamatullisista aiheista, ovat Dalmatsian
aikaisimmat runoilijat ragusalaisia. Heidän
joukossaan ensimäisinä lyyrikkoina ovat mainittavat
Sisko Mencetic (1457-1527) ja
samanaikainen G jore Drzié, jotka sekä aiheisiin että
muotoon katsoen liittyvät italialaiseen
sonetti-runouteen. Heidän runojensa muodon valmeus ja
kuvien sulo edellyttää pitempää valmistuskautta,
jota emme kuitenkaan tunne. Ritarirunouden ja
Petrarcan jälkiä kulkevat Dinko Ranjina, Dinko
Zlataric ja lesinalainen Hannibal Lucié. Toinen
Lesinan saarelta oleva runoilija Petar
Hektor o v i c on »Riban je" (»Kalastus", 1568)
nimisessä idyllissään uskolliseen kansanelämän
kuvaukseensa punonut nuoteilla varustettuja
kansanlauluja. Sannazaron „Arcadia", josta zaralainen
Zoranic 1536 kirjoitti kroaattilaisen mukailun, ja
ragusalaisen Dinko Zlataricin Torquato Tasson
,,Aminta"sta tekemä käännös, joka Italiassa
painettuna ilmestyi 1580, siis vuotta ennen kuin
alkuteos, aloittivat kokonaisen sarjan paimennäytelmiä,
jotka Ragusassa aina esiintyvät komedioina ja
sisältävät leikillisiä viittauksia paikallisiin
oloihin. Suurimman mestaruuden niissä saavutti
Marin D r z i 6. Korkeimmilleen kohotti
ragusalaisen runouden Ivan Gundulié (1588-1638),
jonka pääteos ,,Osman" on Tasson »Vapautetun
Jerusalemin’’ slaavilainen vastine. Se kuvaa
puolalaisten taistelua turkkilaisia vastaan. Gunduliéin
paimennäytelmä »Dubravka", jonka nimi
muistuttaa Ragusan slaavilaista nimeä Dubrovnik, on
Ragusan vapauden ylistyslaulu. Sekä näytelmän
että eepoksen kir joittajana suurta mainetta nautti
Gjon Palmotic (1606-57). Ragusan
viimeinen huomattava runoilija on benediktiinimunkki
Ignjat Gjorgjié (k. 1737), joka käytti
äidinkieltään myöskin tieteellisessä proosassa.
Suurin osa tätä rikasta kirjallisuutta oli vain
käsikirjoituksina, esim. Gunduliéin »Osman"
painettiin vasta 1826. Ragusassa oltiin tahallaan
ilman kirjapainoa. Viisas kauppatasavalta, joka
oli Turkin vasalli, tahtoi säilyttääkseen hyvät
välinsä ja kauppasuhteensa salata Korkealta
portilta lukuisat turkkilaisvastaiset ilmaukset
kirjallisuudessa. Ragusassa oli myöskin suorastaan
yleisslaavilaisia pyrintöjä. Samoinkuin Lännessä
hallitsi latinankieli, oli Itä kuuluva Ragusan
kielelle. Ragusalaista kauppiastahan, joka kulki
koko Balkanin niemimaan ristiin rastiin,
ymmärrettiin kaikkialla. Tämä ajatus tuli selvimmin
esiin jesuiitoilla. Eräs heistä. B. Kasi 6,. joka

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0588.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free