- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1129-1130

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Serbokroaatsian (l. serbokroaatin) kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1125

Serbokroatsian (1. serbokroaatin) kieli ja kirjallisuus

1129

1004 julkaisi ensimäisen serbokroaatin kieliopin,
tahtoi tässä tarkoituksessa ottaa kirjakielen
perustaksi Bosnian murteen sen keskeisen aseman
ja kauneuden tähden, ja muutamat ragusalaiset
kirjailijat noudattivat tätä mielipidettä
käytännössäkin. Näin valmistettiin maaperää
vastaiselle kielelliselle yhteydelle.

Muualla serbokroaattilaista aluetta oli kituva
kirjallinen elämä paennut luostarimuurien sisään.
Vasta 1600-luvun lopulla alkoivat mielet elpyä.
Itävallan ensimäinen, aluksi voitokas sotaretki
Serbiaan, päättyi peräytymiseen Tonavan taa.
Itävaltalaisten mukana siirtyi kymmeniä
tuhansia serbialaisia Pecin (Ipekin) serbialaisen
patriarkan johdolla Etelä-Unkariin 1690. Täällä he
joutuivat kosketuksiin länsimaisen
kulttuurielämän kanssa, mutta pian kääntyivät heidän
katseensa Venäjää kohden, kun heidän henkisiä
py-rintöjään kohdeltiin ynseästi Wienin hallituksen
puolelta. Silloin tuli (1726) heidän avukseen
Maksim Suvorov Moskovasta tuoden mukanaan
venäläisiä kirkkokielisiä oppikirjoja, ja seitsemän
vuotta myöhemmin kutsuttiin Karlowitzin
kouluun viisi opettajaa Kiovasta. Nyt alkoi
venäläis-kirkkokielinen vaikutus Serbian kir jakieleen,
saattaen sen yhä kauemmaksi kansankielestä. Mutta
uusi kirjallisuuskausi oli tulossa. Sen jälkeen
kuin Ragusan merkitys kauppakeskustana 17:nnen
vuosis. lopussa oli melkoisesti supistunut, oli
myöskin sen kulttuurivoima mennyt. Sen sijaan
kohoaa Pohjois-Dalmatsiasta 18:nnen vuosis.
puolivälissä herättävä ääni. Fransiskaanimunkki
Andrija Kaci c-M iosic lauloi
serbokroaat-tilaisen kansaneepoksen tyyliin »slaavilaisten
sankarien" tekoja kirjassaan »Razgovor ugodni
na-roda. slovinskoga". Siitä tuli tavattoman suosittu
kansankirja. Itäisille serbokroaateille tuli
henkäys valistusajan pyrinnöistä. Slavoniasta
kotoisin oleva M a t i j a R e 1 j k o v i c oli ollut
sotavankina Saksassa ja käytti täällä saarniansa
vaikutelmia vertailuun länsieurooppalaisten ja
kotimaansa olojen ja tapojen välillä, jonka hän
esittää kansanomaisesti kirjoitetussa runoelmassa
„Satir" (1761). Varsinaisten serbialaisten
joukossa tuli ensimäiseksi valistusajan aatteiden
julistajaksi Dositije Obradovic
(1744-1811). Kirjoissaan, joissa hän ajoi
ennakkoluulottomuuden ja suvaitsevaisuuden asiaa, hän
koetti likennellä kansan kieltä, vaikka se ei vielä
onnistunut. Mutta 19:nnen vuosis. alkupuolella,
jolloin poh joinen osa Serbiaa pääsi vapaaksi, alkoi
kangistuneen ja kansan miehelle vaikeasti
ymmärrettävän kirjakielen uudistus, jonka
toimeenpanijaksi tuli V u k Karadzic (1787-1864).
Herätyksensä tämä luonnonnero sai Wienissä
lahjakkaalta slovenilaiselta kielentutkijalta B.
Kopi-tarilta, jonka mielestä serbian kirjakielenä tuli
olla puhtaan kansankielen. Sitä varten Kopitar
kehoitti Vuk Karadzicia painattamaan
serbialaisia kansanlauluja. Näillä sekä Kopitarin
osoitusten mukaan toimittamallaan sanakirjalla ja
kieliopilla sekä omilla kirjoituksillaan hän laski
uuden kirjakielen perustuksen, jota varten hän
laati myöskin vanhan slaavilaisen kirjaimiston
pohjalla oivallisen oikeinkirjoituksen. Serbiassa
kohtasi kuitenkin Vuk Karadzicin kielenuudistus
ankaraa vastarintaa: hänen sekä kirjoitustapansa
että kirjansa olivat siellä kielletyt v:een 1868.
Mutta sillä välin oli Montenegron viimeinen

hengellinen ruhtinas, Petar II Petrovic
N j e g o s (1813-51, ks. Pietari II),
lyyrillis-eepillisessä runoelmassaan »Gorski vi jenac"
(»Vuoren seppele") käyttänyt kansankieltä, ja Serbian
huomattavin romantikko Branko Radicevic
runoillut Vuk Karadzicin perustamalla kielellä
ja innokkaasti taistellut sen puolesta. Lisäksi
oli Kroatsiassa illyriläinen liike (ks. 111
y-r i s m i) valmistanut maaperää koko
serbokroaat-tilaiselle heimolle yhteistä kirjakieltä varten.
Vuk Karadzicin kielihän oli likellä vanhojen
ragusalaisten runoilijoiden kieltä. Niin suuri
oli innostus yhtenäiseen kirjakieleen, että sen
takia luovuttiin koko luoteisessa Kroatsiassa
käytetystä kajkavilaisesta kirjakielestä, jolla jo oli
melkoinen kirjallisuus. Ja niin saattoivat 1850
eteläslaavilaisten etevimmät kirjailijat ja filologit
antaa julistuksen, että serbokroaateilla on vain
yksi kirjakieli. Pian oli tällä kielellä jo laaja
kirjallisuus. Eteläslaavilaisen yhteisasian ajajana
esiintyi Kroatsiassa sanomalehtimies Ljudevit
Gaj (ks. t.), isänmaallisista tunteista ja aiheista
runoilivat romantiikan henkeen S t a n k o V r a z,
Ivan Mazuranic (ks. t.), Petar P r e r
a-dovic (ks. t.) ja Ivan K u k u 1 j e v i
6-Sakcinski (ks. t.), viimemainittu myöskin
etevä historiantutkija. Serbialaisten keskuudessa
kävi romantiikka huomattavimman edustajansa,
yllämainittu Branko Radicevicin johdolla
käsikädessä valtiollisen ja yhteiskunnallisen
radikalismin sekä panslavismin kanssa (ks. O m 1
a-dina). Serbian ehkä etevimmäksi runoilijaksi
kohosi Zmaj Jovanovic (ks. t.).
Ensimäisen serbialaisen draaman (historiallisen), »Maksim
Crnojevic"in (1866), kirjoitti Laza K osti c.
Kaunokirjallinen proosa kehittyi ensinnä
Kroatsiassa, jossa August S e n o a n (1838-81)
historialliset ja nykyaikaiset novellit ja romaanit
saivat laajan lukijakunnan. Realistisen suunnan
etevin novellisti on Sandor Gjalski (oikea
nimi: Ljubomir Babic) Kroatsiassa, Serbiassa
taas Laza Lazarevic (185191) ja Jaksa
I g n j a t o v i c. Dalmatsian, Montenegron ja
Hertsegovinan elämää on mainiosti kuvannut
Simo M ata v ui j. Uusimmista runoilijoista
huomattavimmat ovat kroatsialaisten keskuudessa
syväaatteinen S. Kranjcevic ja
dalmatsia-lainen Bagusan menneisyyden runoilija Ivo
Vojnovic ja Milan Begovic sekä
serbialaisten keskuudessa mietelyyrikko V o j i s 1 a v
Ilijc (1861-94). Myöskin kaikkein
uudenaikai-simmat. makusuunnat ovat saaneet runsaasti
kannattajia. Mielenkiintoisin osa viime vuosien
kirjallista tuotantoa ovat Bosnian. Hertsegovinan ja
Vanhan Serbian omituista elämää kuvailevat
novellit. Kirjallinen kritiikki on ollut runsaasti
viljelty, varsinkin Kroatsiassa. Kirjallisuuden
kanssa kiinteässä yhteydessä ovat Agramin ja
Belgradin kansallisteatterit (edellinen perustettu
1860, jälkimäinen 1869) ja kroatsialainen
tiedeakatemia (per. 1867) ja yliopisto (per. 1874)
Agramissa — molemmat suurimmaksi osaksi
hienosti sivistyneen mesenaatin ja suuripiirteisen
eteläslaavilaisen patriootin, katolisen
kirkkoruh-tinaan Strossmayerin aloitteesta syntyneet — sekä
Belgradin tiedeakatemia (1886) ja yliopisto (1905)
ynnä toimeliaat kirjallisuuden seurat (»Matica
srpska", 1826, Ujvidékissä [Unkarissa]; »Matica
lirvatska", 1842, Agramissa). j. j. m.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0589.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free