Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sibbaldia procumbens ... - Sibelius, 1. Jean (Johan Julius Christian)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1185
Sibbaldia procumbens—Sibelius
1186
juovikkaita ja pilkullisia. Metsäkarju oli
aikaisemmin levinnyt suurimpaan osaan Eurooppaa,
nyk. pohjoisraja on n. 55° pohj. lev.
Skandinaa-viassa se on elänyt ainakin Skånessa. Tanskasta
.se hävitettiin sukupuuttoon I9:nnen vuosis. alussa.
Suomessa metsäkarjun ei tiedetä eläneen.
Keski-Euroopan keski- ja länsiosista se on jo
suurimmaksi osaksi hävitetty, säilyen vain laajimmissa
metsäseuduissa sekä metsästyspuistoissa.
Idempänä, etenkin Puolassa ja Galitsiassa, se on
yleisempi, samoin Etelä-Euroopassa, laajoilla aloilla
Aasiaa (pohjoisrajana n. 55° pohj. lev., etelärajana
Himalaja) sekä Pohjois-Afrikassa. Kaikkialla
villisikaa metsästetään innokkaasti hyvän lihan
ja nahan takia. Euroopassa metsästys etenkin
ennen ampuma-aseiden käytäntööntuloa oli
ylhäisön kesken hyvin suosittua urheilua, m. m. koska
se saattoi olla jonkun verran vaarallista.
Metsä-karjun hävittämiseen asutuilta seuduilta on myös
vaikuttanut sen suuri vahingollisuus, se kun
laumoissa liikkuen voi yhdessä yössä perinpohjin
tuhota suuretkin viljelykset. — Metsäkarju
ke-syttyy helposti, mutta kesyt s. metsistyvät taas
pian. Monin paikoin tropiikeissa y. m. tavataan
siten euroopp. uutisasukkailta karanneita ja
uudelleen villiintyneitä s:oja. Myöskin useat
muut läheiset lajit ovat olleet kesyjen
sikarotu-jen esivanhempia, esim. i n t. sika (S. indicus),
Itä- ja Kaakkois-Aasian S. vittatus y. m. (ks.
Sika). — Muista s:hin luetuista suvuista
mainittakoon hirvisika (Babirusa 1. Porcus),
pahkasika 1. käsnäsika (Phacochærus)
sekä (myös eri heimoon erotettu) napasika
(Dicotyles), ks. n. I. V-s.
Sibbaldia procumbens, n ä r v ä n ä, pieni
ruusukasveihin kuuluva tunturiruoho, jolla on
3-sormiset lehdet ja pienet keltaiset kukat.
K. L.
Sibbern, Frederik Christian
(1785-1872), tansk. filosofi, harjoitti lainopillisia ja
filosofisia opintoja, tuli 1813 ylim. ja 1829
varsinaiseksi filosofian professoriksi Kööpenhaminan
yliopistoon. Julkaisi sangen mielenkiintoisia
sielutieteellisiä ja yleisfilosofisia teoksia, m. m.:
..Menneskets aandelige natur og væsen" (1819),
..Læren om de menneskelige folelser og
liden-skaber" (2:nen pain. 1885), sielutieteen
suppeamman kokonaisesityksen yhdessä nidoksessa
nimellä ,,Psychologie" (4: s pain. 1862), ,,Logik"
(1827), „Spekulativ kosmologi" (1846), „Om
for-holdet mellem sjæl og legeme" (1849); sen ohessa
vielä ,,0m poesi og kunst" (3 os., 1834-69) sekä
..Meddelelser af indholdet af et skrift fra aaret
2135" (ilm. vihoittain 1858-72), joka m. m.
esittää hänen yhteiskunnallisia, kommunistisia
tule-vaisuudenaatteitaan. [Hoffding, ,,Danske
filo-sofer" (1909).] A. Gr.
Sibbesborg [-borj], (varhais) keskiaikainen
vuorilinna Sipoon pitäjässä Sipoonjoen suun
länsipuolella Storängsbacken nimisellä, linnan
käyttöaikana saarena olleella kalliomäellä.
Pohjoispuolella on mäen juurella kaksi vallihautaa
sekä niiden välissä maavalli. Vuoren laella on
tavattu jäännöksiä tiilirakennuksista. A. Es.
Sibbo ks. Sipoo.
Sibbolet
ö-J (hepr.), tähkä, virta (niin Tuom.
126). Efraimilaiset äänsivät sanan, murteensa
mukaisesti, sibbolet, ja senvuoksi gileadilaiset
panivat sen Jordanin kaalamon yli pakeneville
38. VIII. Painettu ’/B16.
efraimilaisille tunnussanaksi. Siitä yleensä [-,tunnussana". A. F. P-o.
Sibelius /-ë’-/. 1. Jean (Johan Julius
Christian) S. (s. 1865), suom. säveltäjä, synt.
8 p. jouluk. 1865 Hämeen-_________
linnassa, jossa hänen
isänsä Christian Gustaf S.
(1821-68) oli
kaupunginlääkärinä (suku polveutuu
Pekkalan talosta
Artjärven Männistön kylästä);
hänen äitinsä oli Maria
Charlotta Borg (1841-98).
Tultuaan ylioppilaaksi
1885 Hämeenlinnan suom.
normaalilyseosta S.
harjoitti aluksi
lakitieteellisiä opinnoita yliopistossa;
mutta samanaikaiset
musiikkiopinnot vetivät
enemmän puoleensa.
Opiskeltuaan Helsingin
musiikkiopistossa 4 vuotta (1885-89) hän lähti syksyllä
1889 Berliiniin säveltäjä Albert Beckerin (ks. t.)
oppilaaksi; 1890-91 hän opiskeli Wienissä Albert
Fuchsin ja Karl Goldmarkin (ks. t.) johdolla
sävellystä ja Grünin oppilaana viulunsoittoa.
Näinä aikoina syntyneistä sävellyksistä
mainittakoon: jouhitrio (a-moll), 2 jouhikvartettia
(a-moll ja B-duur), balettikohtaus orkesterille,
pianokvintetti ja uvertyyri (E-duur) orkesterille.
Ensimäisen sävellyskonserttinsa S. antoi
Helsingissä 1892 (Kullervo-sinfonia orkesterille,
kuorolle ja kahdelle soololle) herättäen heti
huomiota itsenäisellä sanontatavallaan, joka oli
merkitsevä uutta vaihetta säveltaiteessamme.
Kätkössä olleisiin, vanhanaikaisiin kansanaiheisiin
nojaten (esim. mainittu Kullervo-sinfonia, 6
impromptua pianolle, ,,Satu" op. 9 orkesterille,
mieskuorot »Rakastava" ja ,,Venematka" y. m.)
hän ennen pitkää hahmoitteli erityisen
suomalaisen tyylin, jolle miltei kaikki nuoremmat
säveltäjämme ovat jossain määrin rakentaneet.
S :n tuotanto on ollut laaja ja monipuolinen.
Yhtä suurella mielenkiinnolla seuraamme häntä
Kalevalan ja Kantelettaren tarumailla
(,,Tuonelan joutsen" ja ,,Lemminkäisen paluu" op. 22
a) ja b), ,,Tulen synty" op. 32 kuorolle ja
orkesterille y. m.) kuin hänen kertoellessaan meille
historiallisia jutelmia („Scènes historiques"
op. 25 ja 66, ,,Kuningas Kristian" sarja op. 27,
„Karaelia" uvertyyri ja sarja op. 10, ja
yleisesti tunnettu ,,Finlandia" op. 26, alkuaan
kuvaelmamusiikkia orkesterille), taikkapa
loih-tiessaan tajuntaamme mielikuvia kaukaa idän
salaperäisiltä mailta (op. 51 „Belsasarin pidot").
Kautta maailman on tunnettu kohottavana
isänmaallisena hymninä ,,Ateenalaisten laulu"
op. 31 c) yksiääniselle kuorolle ja orkesterille.
Tähän on luettava myös kaihomielisesti
kertoileva, riemulliseen, säkenöivään loppukuoroon
päätyvä »Vapautettu kuningatar" (op. 48
kuorolle ja orkesterille). Yleisimmin soitettu
kaikista S:n sävellyksistä lienee „Valse triste’:
(Arvid Järnefeltin näytelmäkappaleen
»Kuolema’^, op. 44, musiikista); varsinkin yhteydessä
pimeältä näyttämöltä aavemaisesti väikehtivän
tanssin kanssa tämä ilmehikäs, pieni sävellys
tekee verrattoman vaikutuksen. Samaan ryhmään
(S.H.) Jean Sibelius.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
