- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1203-1204

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sielu ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1204

Sielunpalvel us—Sielutiede

1208

sielulliseksi. Eri käsitykset s:u ja ruumiin
suhteesta eivät voi olla muuta kuin metafyysiliisiä
hypoteeseja, joista sielunilmiöiden
kokemusperäinen tutkiminen on suhteellisesti riippumaton, jopa
muutamien mielestä siinä määrin, että
uudenaikainen s.-tiede voi olla „s-tiede ilman s:ua"
tutkien s:n-ilmiöitä kokemuksessa esiintyvinä
tajun-ilmiöinä. Kuitenkin 011 olemassa seikkoja, jotka
tekevät vaikeaksi s.-tieteen kannalta kokonaan
syrjäyttää s.-käsitteen ja täydellisesti korvata se
s:n-elämän tai tajunelämän käsitteellä.
Ensiksikin yksilön kaikki s:n-ilmiöt muodostavat
omituisen yhteyden, jota on tapana nimittää tajun
yhteydeksi. Se moninainen tajunsisällys, joka
yksilön sielunelämään kuuluu, ei ole ajallisesti ja
paikallisesti hajallaan, vaan mikä kokemus
taliansa voi tajussa yhtyä mihin tahansa toiseen,
niin että yksilö esim. voi jonkun havainnon
johdosta muistella toista kauan aikaa takaperin
tehtyä kokemustaan tai yhteen ajatukseen koota
monta eri seikkaa, jotka ulkonaisessa maailmassa
ovat ajallisesti ja paikallisesti kokonaan
erillään. Sen lisäksi on otettava huomioon yksilön
minätaju 1. se tosiasia, että kaikki hänen
kokemuksensa esiintyvät yhden ja saman niitä tajuavan
minän omina, joka kaikesta tajunilmiöiden
vaihtelusta huolimatta tajuaa itsensä niiden
pysyväiseksi kannattajaksi. On kysytty, eikö tämä
tajuava ,,minä", joka tuntee tajunilmiöt
omikseen. osoita, että s :n-ilmiöillä on 0111a pysyvä
henkinen kannattajansa 1. substanssinsa
samoinkuin ulkonaisten ilmiöiden kannattajana on
aine 1. materia, ja useat varsinkin 11. s.
ratsio-naalisen s.-tieteen edustajat ovat kysymykseen
vastanneet myöntävästi. Tajunyhteydestä ja
minätajusta 011 siten tehty se johtopäätös, että
s. on aineeton, itsenäinen olento 1. henkinen
substanssi, vieläpä että s. tällaisena olentona on
kuolematon. Mutta sittenkuin Kant on osoittanut,
että tajuava ..minä" 1. subjekti, joka tajuaa
kokemuksensa omikseen ja liittää ne yhteen, on
jotakin toista kuin pysyväisesti olemassaoleva ja
objektiivisesti todettava omaperäinen olento 1.
substanssi, on ratsionaalisen sielutieteen
s.-olento-käsite joutunut vakavien epäilysten alaiseksi.
Jyrkimmin on n. s. aktualiteet ti teoria
(Wundt. Paulsen) hylännyt sen käsityksen, että
aineeton perusolento 1. substanssi 011 olemassa.
Aktualiteettiteorian mukaan kuuluu
substanssi-käsite yksistään aineellisen todellisuuden piiriin
ja sen soveltaminen henkisten ilmiöiden
selitykseksi perustuu vain väärään analogiaan, joka ei
tee oikeutta s:n-elämän omalle omituisuudelle,
varsinkaan ei tajunelämän alituiselle
muuttuvaisuudelle. S. ei voi olla muuta kuin
kokemuksessa ilmenevä todellinen (aktuaalinen)
sielunelämä. O11 vain otettava huomioon, että eri
s:n-toiminnot (aktit) kuuluvat läheisesti yhteen sekä
yksilöllisessä että erittäinkin yhteiskunnallisessa
elämässä. Kuvaavaa aktualiteettiteorian
edustajille 011. että he inhimillisen yhteiselämän
kannattajaksi ajattelevat yhteis-s:ua eli
kansan-s:ua, jolle he ovat taipuvaisia antamaan
todellisemman merkityksen kuin yksilön s:lle 1.
yksi-tyis-s:lle. Aktualiteettiteoria ei voi
tyydyttävästi selvittää, miten sieluntoiminnot sellaisinaan
ilman subjektia, joka toimii, ovat
ymmärrettävissä. Sen vuoksi se ei ole voinut syrjäyttää
sellaista kriitillistä substantsialiteetti-

teoriaa, jonka mukaan ei väitetä s:ua
ehdottomasti itsenäiseksi ja pysyväksi olennoksi, vaan
pidetään sitä kokemusperäisesti todettavien ja
nimenomaan sisäiselle havainnolle esiintyvien
tajun-ilmiöiden suhteellisesti yhteydellisenä
kannattajana (ks. esim. Oswald Kiilpe, ..Einleitung in
die Philosophie", 1898; Zach. Castrén,
Uskonnonfilosofian käsitteestä ja metoodista", 1903,
sivulta 80 alkaen). Tällainen s.-käsite on
tarkoitettu vain kokemusperäisen s.-tieteen
apukäsitteeksi, eikä sen avulla voida esittää sitä
ratsionaalisen s.-tieteen todistusta s:n
kuolemattomuudesta. jonka Kant tahtoi kumota asettaen
yksinomaan siveelliset tosiasiat kuolemattomuususkon
tueksi. Kuitenkin voi kriitillisesti käsitetyllä
s:ii substanssikäsitteellä olla
kuolemattomuus-uskoon nähden se merkitys, että se sielutieteessä
pitää avoinna niitä mahdollisuuksia, joiden
puutteessa usko s:n kuolemattomuuteen voitaisiin
julistaa tieteellisesti kumotuksi.

S. 011 edellisen esityksen mukaan
kokemuksellisten tajunilmiöiden ja niiden yhteyden
kannattaja. joka näissä ilmiöissä eri puolilta ilmaisee
oman olemuksensa. S. on se subjekti, joka
havaitsee. tuntee mielihyvää tai tuskaa, ajattelee,
tahtoo j. 11. e. S.-käsitteen muodostamisessa
käytetään niinollen sitä lähtökohtaa, jonka yksilön
havaittavissa olevat tajuntoiminnat tarjoavat.
Mutta erinäiset seikat ovat s.-tieteessä
aiheuttaneet sen kysymyksen, eikö s:n-elämä ulotu
syvemmälle ja laajemmalle kuin tajunilmiöiden
subjektina olemiseen. Esim. muistin ilmiöiden
selittämiseksi on vedottu edellytyksiin, jotka eivät
suorastaan voi tulla tajuamisen esineiksi. On
tapana muistinilmiöistä puhuttaessa käyttää
sellaista vertauskuvaa, että kun jokin havaintokuva
tai muu sielunilmiö tajuttuna oltuaan ei enää sitä
ole. se painuu tajun kynnyksen alle, josta se
taasen voi kohota ylös tajuun, kun jokin aihe
palauttaa mieleen entisen kokemuksen muistikuvan.
Tämän johdosta on herännyt kysymys, mihin
joutuvat tajusta väistyneet ja siilien uudestaan
palautettavissa olevat s:n-ilmiöt. ja siihen on vastattu,
että ne kuuluvat sieluun ,,tajuttomina". Kun
tajuttoman tajun- 1. s:n-elämän käsite kuitenkin
näyttää sisältävän ajatuksellisen ristiriidan, on
käyttäen „tajunkynnyksen" alla olevaa 1.
alapuolisen sielunelämän vertauskuvaa, ruvettu
puhumaan ali- 1. alustajuisesta t. myös piilo- 1.
sala-tajuisesta s :n-elämästä. Vaikka tällaisen
vertauskuvan käyttäminen ei tietenkään voi todistaa
sielullisen todellisuuden olemassaoloa tajunilmiöiden
rajojen ulkopuolella, osoittavat kuitenkin
sellaiset seikat kuin että esim. jokin nimi. jota erinne
tahdonponnistuksella voi määrättynä hetkenä
palauttaa mieleemme, vähän ajan perästä,
ajatellessamme aivan toisia asioita. „itsestään". s. o. juuri
tuon tajuttoman s:n-elämän vaikutuksesta
juolahtaa mieleemme, todellisten tajunilmiöiden yhteyttä
tietoisesti tajuamattoman s:ri-elämän kanssa.
Tällaisten kokemusten ymmärtämiseksi 011
toiselta puolen viitattu siilien, että tajuamisen
selvyydellä voi olla eri asteita, jopa sellaisiakin,
jotka ovat tajunkynnyksen alapuolella, toiselta
puolen 011 niiden kannalta, joista tajuttoman
sielunelämän käsite sisältää ristiriidan, vedottu
fysiologiseen selitystapaan ja katsottu
,.tajuttomia tajunilmiöitä" yksinkertaisesti
ruumiin-ilmiöiksi. lähinnä hermotoiminnoiksi, jotka ovat

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0626.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free