- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1207-1208

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sielumessu ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1207

Sielunpalvel us—Sielutiede

1208

ilmiöön, vasta Rousseau’n vaikutuksesta
myönnettiin omaksi sielunelämän puoleksi. Sen jälkeen
kuin Kant oli tunnustanut tunteen merkityksen
tiedostamisen ja tahtomisen rinnalla, on tämä
s:jen kolmijako tullut tavalliseksi entisen
kaksin-jaon sijaan. Yrityksiä 011 kyllä tehty supistaa
sielulliset peruskyvyt yhdeksi, esim.
mieltämis-kyvyksi (Herbart) tai talitokyvyksi, vietiksi
(Wundt), mutta nämä yritykset eivät ole
saaneet yleisempää kannatusta. Myönnettävä 011
vain se, että kehittymättömässä sielunelämässä
kolmijako ei astu selvästi esiin, joten tätä
kykyjen haarautumista on katsottava
differentsiatsio-nin 1. erilaistumisen tulokseksi. Kuta
korkeammalla asteella sielunelämä on, sitä enemmän se
osoittautuu yhdistetjrksi ja aineksiensa puolesta
erilaiseksi. Kun s:jä katsellaan tältä kehityksen
kannalta, osoittautuvat hämärät elämäntarpeet ja
pyrkimykset niihin liittyvine ehdottomine
ruu-miinliikkeineen alkeellisen sielunelämän
silmään-pistävimmäksi kyvyksi, ja näin ollen voi olla
syytä ryhmitellä s:t kehitysopillisesti siten, että
pannaan pääpaino tahtoon 1. pyrkimykseen, joten
saadaan vähitellen nouseva sarja sielunelämän
asteita alkaen siitä hämärästä elämäntunnosta ja
pyrkimyksestä, joka voidaan olettaa olevan
alhai-simmissakin eläimissä, aina harkittuun ja
itsetietoiseen tahtoon saakka. Z. C.

Sielunpalvelus ks. Animismi ja V a i n
a-j a i n p a 1 v e 1 u s.

Sielunsokeus 1. optillinen agnosia
cn kykenemättömyys näön avulla tuntea
esineitä. jotka ovat olleet ennen tutut. S:ta
sairastava saattaa tehdä selkoa esim. jonkun
esineen muodosta ja väristä, mutta ei tiedä, mikä
esine on ja mihin tarkoitukseen sitä käytetään.
S. on seurauksena aivojen takaraivolohkoiliin
sijoittuneista pesäkkeistä. E. Th-n.

Sielunvaellus (lat. reincarnatio).
UskonnoHis-filosofinen käsitys, jonka mukaan ihmisen sielu
kuoleman jälkeen pukeutuu uusiin ruumiisiin,
oli vanhalla ajalla melkoisesti levinnyt.
Ihmisen luultiin ansionsa mukaan joko nousevan
tai .laskevan elämän asteikolla ja
paheellisilla arveltiin olevan edessä siirtyminen
eläinruumiisiin. Pohjana tällaisille uskomuksille on
kansantaruissa usein tavattava ajatus ihmisten
ja eläinten sukulaisuudesta: eläimet esiintyvät
puhuvina, ja nukkuvan tai haltioissaan olevan
ihmisen sielu saattaa ilmestyä eläimen, esim.
linnun hahmossa. Thraakialaisilla s. näyttää
olleen yleisenä uskomuksena; sieltä se siirtyi
Kreikkaan 6:nnella vuosis. e. Kr. ja sai paljon
kannatusta. Pythagoras ja Empedokles
kehittivät sitä ja Platonkin esittää sitä
muutamissa dialogeissaan. Kreik. filosofit
käsittivät s: 11 keinoksi, jonka kautta sielu vapautuu
aistillisuuden tahrasta ja kohoaa puhtaaseen
henkisyyteen. Intiassa on brahmalaisuus
(ks. t.) johdonmukaisesti esittänyt s.-oppia. Sen
mukaan on elämän kiertokulku, johon
s:kin kuuluu, ankara välttämättömyys, jonka
alaisena kaikki ajallinen elämä on. Päämääräksi
käsitetään silloin vapautuminen kiertokulusta,
mikä ajatellaan eri lailla tapahtuvaksi. Näin
ollen s:n aate ei Intiassa sisällä mitään
lohdutusta tai toivoa, vaan se esiintyy päinvastoin
painajaisena, josta kaikin mokomin koetetaan
päästä, ks. Buddha ja J a i n a. Uudemmassa

länsimaisessa kirjallisuudessa on s:ta
hypoteesina esittänyt Lessing teoksessa ..Erziehung
des Menschengesehlechts". Nykyaikainen
teosofia on omistanut intialaisen s.-opin.
Tieteellisesti perustellaan s.-oppia teoksessa H. Spitta.
„Mein Recht auf Leben" (1900). E. IC-a.

Sielutiede 1. psykologia (ks. t.) 011 19:nnen
vuosis. loppupuolella kehittynyt empiiriseksi
tieteeksi, joka tutkien sielullisia ilmiöitä pyrkii
saamaan selville niiden yksinkertaisimmat
perusainekset (elementit) ja näiden yleiset suhteet 1.
lait. Mutta tämän tehtävän ohessa on s:llä
toinenkin, johon aivan viime vuosina on pantu
erikoista painoa. S: 11 on välttääkseen liiallista
abstraktisuutta kohdistettava huomiota myöskin
yksilöllisiin kokonaisuuksiin (ihmisyksilöihin,
ihmisryhmiin), joissa kaikelle sielunelämälle
yhteiset muodot esiintyvät omituisesti
yhdistettyinä ja väritettyinä, selvittääkseen yksilöllisten
ja tyypillisten erikoispiirteiden merkitystä.

Ennenkuin s. oli kehittynyt omaksi
kokemustieteeksi, liittyi se osana filosofiaan ja. oli
pääasiassa sielun olemuksen mietiskelyä. Tällaisena
sieluntutkimus esiintyy kreik. filosofiassa, jossa
Sokrates ja Platon ovat sen varsinaisia
perustajia. Kreikkalaisista ajattelijoista etenkin
Aristoteles rikastutti sieluntutkimusta monilla
sielunelämää koskevilla havaintotiedoilla.
Aikojen kuluessa nämä kasvoivat; keskiajankaan
ajattelijat, kuten esim. Siebeckin sielutieteen
historia osoittaa, eivät olleet niiden määrää
lisäämättä. Uuden ajan ajattelijat saattoivat näin
ollen koottujen ainesten pohjalla alun pitäen
harjoittaa kahdenlaista sieluntutkimusta. Näille eri
tutkimussuunnille Wolff antoi nimet
ratsio-n aal in en ja empiirinen psykologia,
sittenkuin sana psykologia oli jo varemmin
joutunut käytäntöön, esim. Melanchtonin luennoissa.
Ratsionaalisen psykologian tehtäväksi katsottiin
17:nnellä ja 18:nnella vuosis. selvittää
käsitteiden avulla sielun (ks. t.) olemusta, erityisesti
osoittaa, että sielu on yksinkertainen, siis
hajoit-tamaton ja kuolematon olento; empiirisessä
psykologiassa esitettiin ratsionaalisen psykologian
lisäkkeeksi ja vahvistukseksi se, mitä
kokemuksen pohjalla sielunelämästä tiedettiin. Suurimmat
ratsionaalisen s:n edustajat olivat Cartesius,
Leibniz ja Spinoza. Empiirisen
sielun-tutkimuksen harrastus esiintyi aikaisimmin
voimakkaimpana Englannissa, jossa B a c o. L o e k e.
Berkeley, Hartley, Hume ja Adam
Smith sitä edustivat. Ratkaisevasti kävi Kant
arvostelemaan ratsionaalista sieluntutkimusta
osoittaen kriitillisessä filosofiassaan, että vain
kokemusperäisellä s:llä voi olla todellista arvoa
ja että ratsionaalisen s:n yritys käsitteellisesti
tutkia sieluolennon yleisiä ominaisuuksia oli
kokonaan epätieteellinen. Saksassa empiirinen s.
kuitenkin 19:nnen vuosis. alkupuolella melkein
kokonaan syrjäytyi idealistisen filosofian tieltä,
vaikka kyllä Herbart koetti sitä kehittää
varsinaiseksi tieteeksi soveltaen matematiikkaa
sieluniliniöiden tutkimiseen. Sitävastoin
Englannissa ja Ranskassa empiirinen sieluntutkimus
sai tähän aikaan huomattavaa kannatusta.
Edellisessä maassa James Mill 1829 julkaisi
ensi-mäisen kokonaan vain empiiriseen tutkimukseen
nojautuvan sielunelämää koskevan esityksen, jolla
hän voimakkaasti viritti Hartleyn ja Humen jo

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0628.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free