- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1209-1210

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sielutiede ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1209

aikaisemmin harrastaman assosiatsionipsykologian
(ks. Assosiatsioni). Ranskassa Auguste
Comte perusti n. s. positiivisen koulun, joka
kokonaan hylkää kaiken metafyysillisen
sielun-tutkimuksen. Comte tahtoi yhdistää s:n toiselta
puolen fysiologiaan toiselta puolen sosiologiaan
katsoen, että n. s. sisäisen havainnon avulla ei
voida tieteellisiä tuloksia aikaansaada.
Luonnontieteiden suuri edistys vaikutti 19:nnen vuosis.
keskipaikoilta asti voimakkaasti s:n kehitykseen.
Se ajatus rupesi saamaan käytännössäkin
kannatusta, että s:eenkin oli sovellutettava niitä
täsmällisiä tutkimustapoja, joita luonnontieteissä
oli suurella menestyksellä noudatettu. S:ssäkin
ruvettiin käyttämään tutkimuksen apuneuvona
koetta, s. o. sellaista tutkittavan ilmiön
havaintotapaa, että suunnitelmallisesti asetetaan
ne ehdot vaikuttamaan, joista ilmiön
esiintyminen riippuu, ja vaihdellaan näitä ehtoja sekä
suuruuden että laadun puolesta. Ensiksi
kokeellista sielunilmiöiden tutkimustapaa ruvettiin
käyttämään Saksassa, jossa E. H. Weber,
Fechner ja Wundt tulevat kokeellisen
s:n 1. alkuaan n. s. psykofysiikan (ks. t.)
perustajiksi. Alkuaan kokeellinen s. käsitteli
mitä yksinkertaisimpia sieluntoimintoja,
niinkuin aistimuksia, ja niiden suhteita,
erittäinkin voimallisuuden suhteita ulkonaisiin
kiihoituksiin, mutta on myöhemmin
laajentunut koskemaan moninaisia sielunilmiöiden
aloja, niinkuin mielikuvien assosiatsionia,
muistin tehoisuutta, tunteita ynnä niiden suhdetta
verenkiertoon, sielullista väsymystä y. m.
Kokeellisen menettelytavan käyttämisen ohessa
luonnontiede rupesi yhä enemmän soveltamaan muitakin
katsantotapojaan sielutieteelliseen tutkimukseen.
Fysiologiselta kannalta vaadittiin ottamaan
huomioon, että sielunilmiöt ovat mitä lähimmässä
yhteydessä ruumiillisten ilmiöiden ja erittäinkin
hermotoimintojen kanssa. Suuren herätteen s.
sai biologiselta tutkimukselta ja sen kehittämältä
kehitysopilliselta katsantotavalta. Herbert
Spencer sovelti geneettistä tutkimustapaa
s:een eikä ainoastaan siten, että sielunilmiöiden
syntyä oli tutkittava ottaen yksilön sielun
kehitystä huomioon, vaan myöskin kohdistumalla
ihmiseen yhteisöllisenä ja määrättyyn yleislajiin
kuuluvana olentona, jonka sielunelämä kehittyy
kautta lukemattomien sukupolvien, vieläpä kautta
niiden eliösarjojen, jotka eläinlajien synnyn
tutkimus voi todeta oleviksi. Täten oli kaksi
tutki-musharrastusta mitä lähimmin yhdistetty s:een,
nimittäin toiselta puolen se yhteisöllisen
sielunelämän tutkimus, joka virisi Lazaruksen ja
Steinthalin perustamasta
kansainpsy-kologiasta (Völkerpsychologie) ja jota viime
aikoina on nimitetty myöskin
sosiaalipsykologiaksi, ja toiselta puolen n. s. e 1 ä i
n-sielutiede, joka useiden tutkijain viljelemänä
(Romanes, Schneider, Lubbock, Espinas, Groos
y. m.) voi tarjota vertailuaineksia inhimillisten
sielunilmiöiden, erittäinkin vaistojen, taipumusten
v. m. ymmärtämiseksi. Yleensä on vertaileva
menettelytapa saanut s:ssä erinomaisen laajan
aineiston käytettäväkseen, varsinkin kun
edellisen lisäksi vielä otetaan huomioon, että
kulttuuri-kansojen sielunilmiöiden lisäksi 011
luonnonkansojen ilmiöpiiristä tuotu esiin runsaita
aineksia sielutieteellisen tutkimuksen käytettäväksi.

1208

Kun s:n tutkittava aineisto on vielä
muillakin tavoin laajentunut, esim. ottamalla
tutkittavaksi epänormaalista sielunelämää,
aistivialli-sia, hypnoottisia ilmiöitä y. m., niin siitä on
ollut tuloksena, että nykyään ei ole olemassa vain
yksi ainoa s., vaan kokonainen ryhmä s:itä,
niinkuin lapsi-, abnormi-, eläin-,
kansa-, kieli-, kirjallisuus-, u
s-k o n n o n-s. j. n. e. Kaikille näille
tutkimuksille on yhteistä se, että ne perustanaan
käyttävät n. s. subjektiivista 1.
introspek-tiivistä menettelytapaa. Sillä huolimatta siitä,
että n. s. objektiivinen s. fysiologisena ja
sosiologisena tutkimuksena on saavuttanut yhä
tunnustettavamman merkityksen, osoittautuvat
kuitenkin sielulliset ilmiöt aina lopulta sellaisiksi,
että ne ovat välittömästi tajuttavissa vain n. s.
sisällisen havainnon avulla, s. o. sen, jonka
kukin yksilö välittömästi voi kohdistaa omaan
itseensä ja vain omaan itseensä. Kaikki
objektiivinen sieluntutkimus lopulta edellyttää
subjektiivista, sillä vain analogiapäätelmien avulla
ulkonaisesti vaarinotettavat seikat ovat
ymmärrettävät sielullisten ilmiöiden ilmauksiksi ja
osoituksiksi, s. o. niiden ilmiöiden, joilla ei ole
aineellisuuden tai ulottuvaisuuden
ominaisuutta. vaan ovat välittömästi havaittavat
ainoastaan havaitsevan yksilön omassa tajussa.
Sielun tutkijan täytyy selittämänsä ilmiöt osata
tajuta sisäisessä kokemuksessaan tai
mielikuvituksessaan omikseen, jos mieli niiden yleensä olla
hänen tajuttavissaan. Tämä kuitenkaan ei
tietysti merkitse sitä, ettei sielutieteellinen
tutkimus olisi suuresti kaivannut vanhastaan
käytetyn sisällisen havainnon lisäksi niitä
tarkistettuja ja laajalle ulottuvia menettelytapoja, joita
objektiivinen psykologia on voinut antaa. Niiden
käyttäminen on kehittänyt nykyaikaisen s:n
empiiriseksi tieteeksi, samalla kuin entinen
rat-sionaalinen s. on saanut s :stä siirtyä
metafysiikan yhteyteen. Nykyään ei enää tarvitse
käyttää s:stä nimitystä empiirinen, sillä tämä
tunnusmerkki kuuluu s:lle jo itsestään. Laajaa
teh-tävätään täyttäen s. pyrkii pääsemään kaikkien
n. s. hengentieteiden pohjatieteeksi.

S:n menettelytapa on ensi sijassa ilmiöitä
kuvaileva, toisessa sijassa se pyrkii
ilmiöiden erittelyyn 1. analyysiin, s. o.
mahdollisuutta myöten saarnaan selville ne
yksinkertaisimmat ainekset, joista ilmiöt muodostuvat.
Koska välittömälle sisälliselle havainnolle usein
sellainenkin sielunilmiö näyttää
yksinkertaiselta, joka todellisuudessa on varsin monista
aineksista yhdistetty, niin erittäinkin
sielunilmiöiden erittelyssä kokeellinen menettelytapa voi
tehdä suuria palveluksia. Niinpä esim.
stereo-skooppi saattaa meille osoittaa, että ulkonaisen
kappaleen havaitseminen edellyttää kahden
osittain erilaisen verkkokalvokuvan
yhteensulautumista. Mutta vaikka kokeellisen tutkimuksen
onkin onnistunut esim. aistimusten tutkimisessa
saada selville yksinkertaisempia sielullisia
aineksia kuin mitä yksistään välittömän sisällisen
havainnon avulla voitaisiin saada, niin s.
kuitenkin on varsin kaukana siitä päämäärästään, että
se voisi esittää sielutieteellisiä lakeja sanan var
sinaisessa merkityksessä, s. o. yksinkertaisiin
pien sielullisten elementtien yhdistymistä todel
lisessa kokemuksessa esiintyviksi ilmiöiksi, vaa.

Sielunpalvel us—Sielutiede

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0629.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free