Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sielutiede ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1211
Sielutieteilijäin kongressit—Siemen
1212
sielutieteelliset lait. esim. n. s. assosiatsionilait.
osoittavat useinkin varsin yhdysperäisten
ilmiöiden säännöllistä suhtautumista toisiinsa.
Niistä eri suunnista, jotka s:ssä ovat
ilmenneet, on erikoisesti mainittava n. s.
intellektualistinen ja voluntaristinen
suunta. Edellinen pitää tietopuolisia
sieluntoi-mintoja, havaintoa, mielikuvailua, ajattelua v.
m., sielunilmiöiden perustoimintoina, joista se
koettaa johtaa muut toiminnot, tunteen ja
tahdon. Tätä käsitystä 011 erittäinkin Herbart
edustanut, mutta sillä on varsin vankat juuret jo
kreik. filosofiassa ja se pyrkii kautta aikojen
yhä uudestaan esiin. Voluntaristinen s. taas on
taipuvainen pitämään tunne- ja tahtomis- 1.
pyrkimystoimintoja perustoimintoina, joista
aistimukset. havainnot ja mielikuvat kehittyvät
esiin elämän suuressa taistelussa. Tämä käsitys
on viime aikoina saanut laajaa tunnustusta
osakseen; uutena aikana sen tunnetuimmat
edustajat ovat olleet Rousseau, Kant ja
Schopenhauer.
Assosiatsionipsykologista suuntaa
vastaan ovat viime vuosikymmeninä useat
tutkijat esim. Hoffding ja Wundt edustaneet sitä
käsitystä, että sielunilmiöitä ei voida, kuten
assosiatsionipsvkologia teki, selittää sielullisten
elementtien (itsenäisten aistimusten, mielikuvien
y. m.) konemaisesta yhteenliittymisestä, vaan
että ne edellyttävät tajun itsetoimintaa ja
yhteyttä kannattamassa sielunelämän
yhtenäisyyttä (ks. Apperseptsioni). Hoffding on
tätä tajun koossapitävää voimaa nimittänyt
tajun synteesiksi 1. psyykilliseksi energiaksi,
jonka hajautumista on pidettävä sielullisen
taudin oireena.
S:n eri suunniksi on myös katsottava toiselta
puolen sitä. jonka edustajat harrastavat yleisten
lakien saavuttamista, ja sitä. joka kohdistuu
yksilöllisten kokonaisuuksien tutkimiseen.
Jälkimäistä suuntaa on William Stern, joka on sen
pääedustaja, nimittänyt ,,differentsielliseksi
psykologiaksi" pitäen sitä ,.generellisen" 1. yleisen
s:n vastakohtana tai täydennyksenä. Tämä
suunta katsoo tärkeäksi s:n tehtäväksi tutkia
sielunelämän moninaisia yksityismuotoja,
konkreettisen sielunelämän monivivahduksellisuutta.
Tässäkin tutkimuksessa on käytettävä runsaassa
määrin vertailevaa menettelytapaa, jotta esim.
saataisiin selville kaava, minkä mukaan eri
koululasten lahjakkuutta ja kehittyneisyyttä tai
tuomioistuimen edessä kuulusteltavani todistajain
luotettavuutta voidaan arvioida, tai se keskinäinen
suhde, missä esim. temperamentti- ja
tahdonominai-suudet ovat toisiinsa. Sikäli kuin tämän suunnan
onnistuu itselleen kehittää luotettavia
tutkimustapoja, voi se kenties tehdä käytännölliselle
elämälle suurempiakin palveluksia kuin yleinen s.
[Th. Rein. ..Sielutieteen oppikirja" (3 :s korjattu
ja lisätty pain. 1910): sama, ,.Försök tili en
fram-ställning af psykologin" (I 1876: s:n historia;
II 1891; s:n järjestelmä; tunne- ja tahtoelämän
esitys puuttuu); Harald Hoffding, ..Sielutieteen
pääpiirteet kokemuksen pohjalla" (1911;
suomennos) ; James Sully, ,.Opettajan
sielutieteen-käsikirja" (1912; suomennos); Frans von Schéele,
..Det mänskliga själslifvet" (1896); Wilhelm
Jerusalem, ,,Lehrbuch der Psychologie" (1902) ; F. Jodi,
..Psychologie" (3:s pain. 2 os. 1908); Hermann
Ebbinghaus, ..Abriss der Psychologie" (5:s pain.
1914; sisältää kirjallisuustietoja).] Z. C.
Sielutieteilijäin kongressit. V. 1889
pidettiin Pariisissa ja 1892 Lontoossa
„Kansain-välinen fysiologisen sielutieteen kongressi".
Jatkona niille pidettiin 1896 Miinchenissä
,,Kansainvälinen sielutieteen kongressi" ja sen jälkeen on
sellaisia pidetty tavallisesti joka 4:s vuosi,
viimeiseksi Genèvessä 1909.
Sienien, siemenkasveille (vrt. myös
Siemen-saniaiset) ominainen muodostuma, joka
syntyy siemenaiheen (ks. t.)
kehittyessä siitoksen
jälkeen. S:n tärkein osa 011
munasolusta syntynyt a
1-k i o 1. kasviaihe, josta
lepoajan jälkeen s:n itäessä
ensin kehittyy itukasvi,
sitten vähitellen varsinainen
kasvi. S:n pintaosan
muodostaa aina s.-k u o r i, joka
on syntynyt s.-aiheen
kalvoista, joskus osasta
sy-däntäkin erityisten
muutosten kautta ja 011
suojelevan tarkoituksensa
takia useimmiten luja, kova, ja kivisoluja
sisältävä, ja siinä on usein s:n leviämistä välittäviä
muodostuksia. Useissa s:issä on vielä 3:s osa,
sie m envalk nainen (albumen), joka on
itukasvin ravinnoksi tarkoitettua vararavintoa
etenkin tärkkelystä sisältävä ja siitä syystä
usein jauhoinen solukko, mikä ympäröi alkiota
tahi harvemmin (heinillä) sijaitsee sen sivulla.
Se syntyy paljassiemenisillä ennen siitosta
alkio-rakon täyttyessä monisolumuodostuksen kautta
syntyvällä solukolla. Koppisiemenisillä se syntyy
alkiorakon keskituman t. -tumain kehittyessä
niiden hedelmöityttyä alkiota ympäröiväksi
solukoksi, jonka paisuessa s.-ailieen sydän
melkein häviää. Useimmilla 2-sirkkaisilla ja
monilla 1-sirkkaisilla vararavintoaines imeytyy
s.-valkuaisesta alkioon sen kehittyessä ja
s.-valkuaista ei silloin kypsissä s:issä enää ole. Usein
on s.-valkuaisen esiintyminen (esim.
Caryophyl-lacete, Ranunculaceæ, Vmbclliferæ) t.
puuttuminen (esim. Criiciferæ, Posaceæ, Papüionaceæ,
Compositce) heimotunnus. Esitettyä, yleisintä
s.-valkuaisen muotoa nimitetään
sisävalkuai-seksi (endospermi). Ulkovalkuainen
(perispermi), jota sen ohella hyvin harvoin
(Nymphæaceæ, Piperaceæ) tavataan, syntyy
s.-ailieen sydämen solujen täyttyessä
vararavinnolla. — S:ien luku. koko ja muoto on hyvin
erilainen eri kasveilla ja mitä moninaisimpia
ekologisia sopeutumia tavataan. S. kiinnittyy
emi-leliteen napasuonella, jonka jättämä arpi
sittemmin näkyy kuoressa s.-a r p e n a. Sitäpaitsi näkyy
s:ssä usein siitereiänkin merkki, s.-k u o p p a.
Vastasuuntaisista s.-aiheista kehittyneissä s:issä
on sitäpaitsi s:n yhdellä sivulla kohoamana t.
viiruna näkyvä napaviiva 1. s.-s auma.
Joskus on vielä tav. s.-kuopan vieressä
eräänlainen kyhmy, caruncula, joka edistää
leviämistä. Muutamilla s:illä on s.-vaippa (ks. t.).
S :ien (ja hedelmäin) leviämiskeinot ovat
mitä moninaisimmat. Muutamat hedelmät
sin-kahuttavat kypsyttyään erikoisen rakenteensa
avulla s: t melko kauas emokasvista (häpykannus,
(S.H.) .rl Risiinikasvin
siemen pitkittäin
leikattuna: keskessä suora
kasviaihe
siemenval-kuaisen sisässtt. B
Perunan siemen;
siemen-valkuaisen sisässä
käyrä kasviaihe.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
