Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sienieläimet ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1221
Sienieläimet
1222
Inn alkulima tumineen muodostaa ympärilleen
uuden keton. Kätkö-itiöissä huomaa usein tumien
yhteensulautumista(nokisienet, ruostesienet). Tätä
tapahtumaa pidetään siitosilmiönä.
Pesäke-itiöitä kehittyy epämääräinen luku
voimakkaammin paisuneen sienirihman päätesolussa,
itiö-pesäkkeessä. Jos itiöt ovat värekarvoilla
vapaasti liikkuvia (ks. Leväsienet),
sanotaan niitä p a r v e i 1 u itiöiksi ja niiden
pesäkettä parveiluitiö pesäkkeeksi.
Kotelo-itiöitä, jotka esiintyvät kotelosienillä (ks. K
o-telosienet) syntyy määrätty luku (1, 2, 4, 8,
16, 32) itiökoteloksi sanotun erilaistuneen
sienirihman päätesolun sisässä. M u n a-itiö on
suoranaisen, selvän siitoksen kautta syntynyt
itiö. Solua, jossa syntyy vain yksi muna-itiö,
sanotaan munasoluksi, sellaista, jossa syntyy
useampia muna-itiöitä, munapesäkkeeksi.
Monesti on samalla sienilajilla useampia
itiömuo-toja. Niitä, jotka niinkuin muna-, kotelo-,
kantaja muutamat kätkö-itiöt, syntyvät enemmän tahi
vähemmän selvästi huomattavan
hedelmöittymisen (sukutumien yhteensulautumisen) jälkeen,
sanotaan pää itiömuodoiksi; suvuttomasti
syntyneitä itiöitä nimitetään lisä-itiömuodoiksi. Jos
eri itiömuodot (kuten ruostesienillä)
säännöllisesti seuraavat toisiansa, on lajilla n. s.
sukupolven vuorottelu.
Kehittyneemmillä sienillä sanotaan sitä osaa
s:n ruumiista, jossa itiöt syntyvät,
itiö-emäksi. Kaikki se, mitä esim. tavallisesta
kärpässienestä huomaamme pistävän esille maasta,
on tämän lajin itiöemää. Samoin ovat puiden
kyljissä esiintyvät käävät erinäisten pillisienien
itiöemiä. Itiölavaksi taas sanotaan sitä
itiö-emän osaa, jonka itiöitä synnyttävät sienirihmat,
kotelot ja itiökannat martoine n. s.
nesterihmoi-neen muodostavat. Käävillä esim. sijaitsee
itiö-lava pillien sisäpinnoilla ja kärpässienellä
lakki-maisen itiöemän alapuolella olevien
helttamais-ten osien molemmilla pinnoilla.
Kun s:llä lehtivihreän puutteen takia ei ole
kykyä valmistaa itselleen ravintoa hiilidioksidista
ja vedestä, täytyy niiden (muutamia bakteereja
lukuunottamatta) saada hiilenpitoinen ravintonsa
enemmän tahi vähemmän suoranaisesti kasvi- tahi
eläinkunnasta, joko mädänsyöjinä (ks. t.)
t. loisina (ks. Loiskasvit). Mädänsyöjien
joukossa on monta ihmisen taloudelle
vahingollista lajia (ks. Bakteerit, Hiivasienet,
Homesienet, Lahoaminen); yleisinä
mädänsyöjinä ja lahottajina on niiden merkitys
luonnon taloudelle arvaamattoman suuri (ks.
Bakteerit). Muutamat hiivasienet (ks. t.)
ovat teknillisessä suhteessa hyvin tärkeitä.
Loisien joukkoon kuuluvat kaikki ne bakteerit ja
sienet, jotka ihmisissä, eläimissä ja kasveissa
aiheuttavat vaarallisia tauteja (ks. Bakteerit,
Mykosis, Kasvitaudit, Leväsienet).
Lois-s:n joukossa on sekä aito- 1. täysiloisia
(ehdottomia loisia) että tilapäisiä loisia.
Haava-loiset voivat vain haavojen kautta tunkeutua
isäntäkasveihinsa. Muuttoloiset elävät eri
kehitysasteillaan eri isäntäkasveissa (ks.
Ruostesienet). Pintaloisiksi sanotaan s:iä, jotka
niinkuin Erysiplie-lajit (ks. Erysiphaceæ)
esiintyvät aitoloisina isäntäkasviensa pinnalla.
Näihin kuuluvat myöskin ne varsin tavalliset
ulkopintaiset sienirihmastot, jotka korkeampien j
kasvien juurien ympärille muodostavat n. s.
sienijuuren (ks. t.), mycorrhiza. Pitkien
kehitysjaksojen kuluessa on muutamien loissienien
ja niiden isäntäkasvien välillä kehittynyt
tasa-painosuhde niin, että isäntäkasveilla nykyään on
suoranaista hyötyäkin loisestaan. Tällaisia ovat
Phytomyxa-lajit, jotka aiheuttavat sieni-äkämiä
hernekasvien juuriin (ks. B a k t e r o i d i t) ja
lepän juurissa elävä Frankiella Aini (ks. Ä k
ä-niät). K ä m m e k k ä ä t ovat kaiken elämänsä
ajan riippuvia niiden juurissa elävistä sienistä;
niiden siemenien itäminenkin on mahdoton ilman
erityisten sienien apua. Yhtä merkillinen on
määrättyjen s :n ja levien yhdyselämä, jonka tuloksena
on jäkälien (ks. t.) synty. Paljon suurempi
loinen (sieni) on tässä tapauksessa ottanut oman
ruumiinsa sisään lukemattoman joukon itseänsä
paljon pienempiä isäntäkasveja (leviä).
S. erottavat usein itsestään myrkkyjä (ks.
Myrkytykset) ja käyteaineita, entsymejä
(ks. Bakteerit, Käyminen, Käyte),
joiden avulla ne tappavat isäntiään sekä
valmistavat ravintonsa otolliseen muotoon. Tärkeä
lääkekasvi on myrkkysieni Claviceps (ks.
Härkä-jyvä). Useita myrkyllisiä lajeja kuuluu
Ama-m7a-sukuun (ks. Helttasienet).
Myrkyllinen raakana on myöskin tavallinen korvasieni
(ks. Kotelomaljaiset) sekä punapilliset
tatit (ks. Pillisienet). Erinomaisia ruokasieniä
ovat jo vanhojen roomalaisten tuntemat
Tuber-lajit (ks. Kotelorakkoiset). Kotimaisia
ruokasieniä ovat huhta- ja korvasienet (ks.
Kotelomaljaiset), monet tatit (ks.
Pilli-sienet), haarukkasienet (ks. t.) sekä monet
Le-piota-, Tricholoma-, Russula-, Lactarius-,
Agaricus-y. m. sukuihin kuuluvat lajit (ks.
Helttasienet ja värillisiä kuvaliitteitä Ruoka- ja
myrkkysieniä tämän art. yhteydessä).
Muutamia herkullisimpia sienilajeja viljellään.
Kuuluisimmat ovat Ranskan, Belgian ja Japanin
sieniviljelykset. — S. jaetaan tav. seuraavasti
5 luokkaan: limasienet, bakteerit, leväsienet,
kotelosienet, itiökantaiset (ks. n.). Viimemain.
luokkaan kuuluvat tärkeimpinä alaluokkina
noki-sienet, ruostesienet, lakkisienet, kupusienet (ks. n.).
Järjestelmän liitteenä on ryhmä F u n g i i m p e
r-fecti (ks. t.). [A. Engler & K. Prantl, »Die
natürlichen Pflanzenfamilien" I, 1-1 **
(1897-1900); J. I. Liro, »Tärkeimmät tuhosienet"
(1916).] J. I. L.
Sienieläimet (Spongia 1. Porifera),
onteloeläin-ten (ks. t.) alaryhmä, erotetaan nyk. tav.
itsenäiseksi ryhmäksi, koska s. monessa suhteessa
poikkeavat onteloeläinten toisesta pääryhmästä,
polttiaiseläimistä (Cnidaria). S. ovat
vedessä eläviä, ulkomuodoltaan hyvin vähän
eläin-mäisiä, ollen alustaan kiinnittyneitä, usein
möh-kälemäisiä, ilman minkäänlaista näkyvää
liikuntoa. Ruumiin perusmuoto on kyllä kuten
polt-tiaiseläimillä pussimainen gastrula, mutta tämä
on kiinnittynyt alustaan suupäällään, ja uiko
kerroksen, ektodermin, ja sisäkerroksen,
ento-dermin, välissä on tav. nähtävästi ektodermista
polveutuva, usein hyvin paksu keskikerros,
meso-dermi; poltinelimet puuttuvat. Ruumiin sisustan
täyttävään ontelovatsaan (vrt.
Onteloeläi-met) tulee vesi seinämissä olevien lukuisien
aukkojen, »huokosien" kautta ja virtaa ulos
yläpäässä sijaitsevasta yhteisestä hylkyaukosta (oscu-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
