- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1225-1226

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sienirihma ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1225

Sienirihma—Sienkiewicz

1226

täynnä kasvavasta multamaasta olevan
korkeammille kasveille vaikeaa. Useat s :t voivat
todennäköisesti yhteyttää atmosfäärin typpeä.
Käm-mekkäille s. on niin tärkeä, etteivät monilla
lajeilla siemenet idä, eivätkä toisilla taimet kehity
ilman sieni-infektsionia. Useat lehtivihreättömät
siemenkasvit, kuten Monotropa, Neottia y. m.,
elävät luultavasti kokonaan s:n varassa, ollen sen
täydellisiä loisia. K. L.

Sienirihma ks. Sienet.

Sienitauti ks. Kasvitaudit.

Sienitiede (Mykologia), oppi sienistä. S y
s-temaatti s-m orfologinen s. alkaa
varsinaisena kasvitieteen haarana 1600-luvun
loppupuolella, jolloin Andreas Cæsalpinus
teoksessaan ,,De plantis libri" (1583) ensiksi selitti
16 sienisukua, joiden joukossa tapaamme vielä
nykyään s :ssä säilyneet nimet T tiber, Peziza,
Bole-tus. Toista sataa vuotta myöhemmin ilmestyi
M i c h e 1 i’n tärkeä teos ,,Nova plantarum genera"
(1729), jossa sienet tarkkaan määritellään n. 100
sivulla ja kuvataan 44 taululla. Micheli oli
ensimäinen, joka huomasi itiöiden merkityksen
sienien levenemisessä. Battarran teoksessa
„Fungorum agri ariminensis historia" (1755) on
jo erityinen luku, joka käsittelee sienien
hyödyllisyyttä ja vahingollisuutta. Sienien
täsmälliset tieteelliset suku- ja lajiselitykset esiintyvät
ensi kerran L i n n é n teoksessa ,,Systema
natura" (1735). Ensimäisen metodisen
sienijärjes-telmän antoi Persoon (ks. t.) kirjassaan
,,Synopsis methodica fungorum" (1801).
Englannissa ilmestyi vv. 1797-1809 J. Sowerbyn
440 kuvataulua sisältävä arvokas teos ,,Coloured
figures of english Fungi or Muslirooms".
—Vähitellen alettiin lähemmin määritellä
mikroskooppisiakin sienimuotoja kuten Linkin teoksessa
„Observationes in ordines plantarum naturales"
(1809-16) ja Nees v. Esenbeckin runsaasti
kuvitetussa teoksessa ,,Das System der Pilze und
Schwämme" (1817). Systemaattisen s:n
tärkeimpiä teoksia on ruots. Elias Friesin
(ks. t.) ,,Systema mycologicum" (1821-32), joka
korkeampien sienien nimittämistä varten on
hyväksytty vanhimmaksi rajateokseksi.
1800-luvun keskivaiheilta mainittakoon T u 1 a s n
e-veljesten „Selecta fungorum carpologia" (1861-65).
Vuosisadan loppupuoliskolla on systemaattista
s :tä käsittävien teosten lukumäärä kasvanut
kerrassaan valtavaksi ja selitettyjen sienilajien
luku kohoaa vähitellen 60,000 :een.
Systemaattisen s:n ensimäisiä miehiä tältä ajalta on m. m.
suom. P. A. Karsten (ks. t.). It. P. A. S a
c-cardon lat. jättiläisteos ,,Sylloge fungorum"
sisältää lyhyitä selityksiä kaikista tähän asti
selitetyistä sienilajeista. Euroopp. sieniä käsittävinä
systemaattisina teoksina ovat ennen muita
mainittavat lukuisat erikoistutkimukset R a b e
n-horstin ,,Kryptogamenflora"ssa. — Erittäin
tärkeät systemaattisen s:n kehitykselle
(lajin-tuntemisen varmistamiselle) ovat olleet useat
suuret, kuivattuja sieniä sisältävät
,,exsiccati"-julkai-sut, joista mainittakoon: Rabenhorst,
Winter, Pazschke, ,,Fungi europæi exsiccati",
T h ii m e n, „Mycotheca universalis", K a r s t e n,
„Fungi Fenniæ exsiccati", Eriksson, ,,Fungi
parasitici scandinavici", S y d o w, ,,Uredineen,
Ustilagineen, Phycomyceten".

Biologinen, fysiologinen ja pato-

loginen s. ovat verraten nuoria
tieteenhaaroja, joiden varsinainen alku on johdettava viime
vuosisadan aikaisemmalta keskivaiheelta.
Muutamat viljelyskasveilla runsaasti esiintyvät
lois-sienet (ks. Kasvitaudit) antoivat aihetta
sienien elämänvaiheiden ja -vaatimusten tarkempaan
tutkimiseen (Martius, Kühn, de Bary).
Sienivil jelyksen klassilliset perusteet sisältyvät
O. Brefeldin suureen julkaisusarjaan
,,Unter-suchungen aus dem Gesammtgebiete der
Myko-logie". Erittäin tärkeitä s:n biologisen
tutkimuksen kehitykselle ovat olleet (ensiksi tansk. 0
r-s t e d in alkamat) ruostesieniä (ks. t.) koskevat
viljelyskokeet. Suunnattoman tärkeät
ihmiskunnan nykyiselle kulttuurille ovat olleet C o h n in
ja R. Kochin tieteellisesti aloittamat sekä
etupäässä lääkärien jatkamat bakteriologiset
tutkimukset (ks. Bakteerit). [S :tä koskeva
kirjallisuus on koottuna G. Lind au n ja P. S
y-dowin teokseen „Thesaurus litteratur®
myco-logicæ et lichenologioæ" (1908-13).] J. I. L.

Sieniäkärnät ks. Ä k ä m ä t.

Sienkiewicz [sjenlcje’vits], H e n r y k (s. 1846),
puol. kirjailija, s. 4 p. toukok. 1846 Wola
Okrzejskassa Siedlcen
läänissä, harjoitti opintoja
Varsovan silloin vielä puol.
yliopistossa. Kirjallisen
tuotantonsa hän alkoi
salanimellä L i t w o s 1872
ja julkaisi ensimäisen
huomattavamman kertomus-kokoelmansa ,,Z zycia i
na-tury" („Elämästä ja
luonnosta") 1876. Sam. v. hän
teki pitkän matkan
Länsi-Eurooppaan ja
Ameriik-kaan. Hänen muista
aikaisemmista teoksistaan on
mainittava ,,Szkice
w^g-lem" (,,Hiilipiirroksia",
suom.), sarja reippaasti
piirrettyjä, ivallisia kuvia puol. maalaiselämästä,
„Za chlebem" (,,Leivän haussa" suom.), oivallinen
kertomus puol. siirtolaisen vaivaloisesta elämästä
Ameriikassa ja „Latarnik" (,,Majakanvartia",
suom.), liikuttava kuvaus puolalaisen
maanpakolaisen kotimaankaipuusta. Tavattoman suosion
Puolassa ja muuallakin ovat saavuttaneet S:n
historialliset romaanit. Jo novellissaan ,,Nie\vola
tatarska" („Tataarien vankeudessa", 1880) oli
hän osoittanut suurta kykyä havainnollisesti
ja plastillisesti esittää vanhaa puolalaista
elämää. V. 1884 hän aloitti „Historiallisen
trilogian" romaanilla ,,Ogniem i mieczem" (,,Tulella
ja miekalla"), jonka aiheena on puolalaisten ja
kasakkain väliset taistelut Ukrainassa.
Puolalainen yleisö oli ihastunut, tätä romaania
verrattiin Mickiewiczin ,,Pan Tadeusziin". Trilogian
jälkiosat ovat „Potop" (»Vedenpaisumus", 1886)
ja „Pan Wolodyjowski" (1890), jotka kuvaavat
puolalaisten taisteluita ruotsalaisia ja
turkkilaisia vastaan. Kertomistavan välittömyydessä ja
voimassa on „Tulella ja miekalla" ehdottomasti
etevin niistä. Siinä samoinkuin ,,trilogian"
muissakin osissa S. on osoittanut erinomaista Puolan
historian tuntemusta ja suurella taituruudella
esittänyt sen ajan puhetapaa. „Tulella ja
miekalla" on epäilemättä Puolan kirjallisuuden paras

(S.H.) Henryk Sienkiewicz.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0641.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free