Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sierra Madre ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1229
hin. Monesta syystä taloudellinen edistys on
tapahtunut hitaasti. Vv. 1898-99 rauhaa
häiritsivät neekerikapinat. E. E. K.
Sierra Madre [-e’-], S. M. Oriental ja S.
M. Occidental, Meksikon ylätasangon
itäinen ja läntinen reunavuoristo ks. M e k s i k k o,
palstat 239 40.
Sierra Morena ks. M a r i a a n i n e n
vuoristo.
Sierra Nevada (esp., = ,,lumivuoristo"). 1.
Py-reneitten niemimaan korkein vuoristo,
Etelä-Espanjassa, Granadan ja Almerian provinsseissa,
lähellä rannikkoa Gila ja Almer ia nimisten jokien
sekä Alpujarras-laakson välissä, idästä länteen
n. 100 km; syntynyt kiilleliuskeesta, kalkista ja
dolomiitista. Länsiosan harjannekorkeus on
3,000 m; korkeimmat huiput Mulhacen 3,481 m
(Pyreneitten niemimaan korkein kohta), Picacho
de Veleta 3,470 m, Alcazaba 3,412 m y. m.
ikuisen lumen peitossa; itäosa matalampaa (Pico de
Jeres 3,087 m yi. merenp.). Vuoriston rinteisiin
ovat joet uurtaneet syviä laaksoja, barrancas,
jotka usein päättyvät circus-laaksoihin. Eräässä
niistä on Euroopan eteläisin jäätikkö. — 2.
Vuoristo Yhdysvalloissa, Kaliforniassa, ulottuu
rannikon suuntaan pohjoisesta etelään 650 km,
laskeutuu itään jyrkästi, länteen,
Kalifornian-laaksoon loivasti, on syntynyt graniitista, dioriitista,
andesiitista ja paleozooisista liuskeista;
kullan-pitoinen. Korkeimmat huiput ovat etelässä, jossa
Mount Whitney 4,419 m yi. merenp., Mount
Leconte 4,360 ja Mount Brewer 4,232 m, ja jossa
275 km:n matkalla ei ole ainoatakaan solaa alle
3,000 m yi. merenp. Pohjoisosassa, jossa
pohjoisimpana Mount Shasta 4,374 m, ovat Sonorasola
(2,934 m) ja Truckee- 1. Ukkossola (2,409 m),
jonka kautta Central-pacific-rata kulkee. S. N.
on tavattoman lumirikas (Central-pacific-rataa
on esim. suojeltava 65 km pitkällä
lumikatok-sella), jotavastoin jäätiköitä on ani harvassa.
Vuoriston alemmat osat ovat metsäköyhiä, mutta
1,200 m yi. merenp. alkavat mahtavat kuusi-,
mänty- ja setrimetsät, joukossa kuuluisa
Maripo-san Sequoia-metsikkö. Viljelyskelpoisia vain
alemmat laaksoseudut. — 3. S. N. de M é r i d a,
Venezuelan Andien korkein vuorijono,
korkeimmassa huipussaan 4,700 m yi. merenp. — 4. S. N.
de Santa Marta, Kordillieereista geol.
erillään oleva vuoristo Etelä-Ameriikassa, Kolumbian
pohjoisosassa, Karaibin-meren rannikolla, idästä
länteen 200 km pitkä. Ydin on gneissiä ja
graniittia, joille on levinnyt diabaasia ja porfyyriä
sekä kerrostunut hiekkakiveä. Korkein huippu
5,100 m yi. merenp. Calanealan rotko erottaa
S. N. de Meridan Sierra de Perijästä etelässä.
— Rehevät aarniometsät peittävät vuoriston
rinteet 2,600-2 800 m yi. merenp. asti. Sangen
vaikeakulkuinen. (E. E. K.)
Siesjärvi ks. S e e s j ä r v i.
Siésta [-e’-] (esp.), päivällislepo.
Siestarjoki (ruots. Systerbäck, ven.
Sestro-re’tsk), kaupunki Venäjällä, Pietarin
kuverne-mentissa, 32 km Pietarista Suomen rajalla,
metsäisellä, mahtavien dyynien reunustamalla
kannaksella Suomenlahden ja Siestarjärven (jonka
kautta Raja- 1. Siestarjoki laskee Suomenlahteen)
välissä; 9,302 as. (1908). — Hallituksen
asetehdas. Suuri huvila-asutus kylpylaitoksineen ja
kapinoineen. Rautatie Pietariin. — S. syntyi Pie-
1230
tari I:n käskystä 1714 perustetun (työt aloitettu
1724) ase- ja ankkuritehtaan ympärille. Sen
perustajana mainitaan saksalaissyntyinen G. W.
Hennin. Se omisti 1800-luvulla laajoja
maa-alueita Suomessa, m. m. kävtäntöoikeuden
Uudenkirkon pitäjän metsiin, Lintulan ja Kyyrölän
lahjoitusmaat y. m., Raivolan rautatehtaan,
patro-naattioikeuden Kivennavalla y. m. V:sta 1812
tehdas ja sen lähin alue Rajajoen suulla
liitettiin Suomeen. Osa alueesta oli aiemmin kuulunut
Pietarin kuvernementtiin, mutta kuului 1812-64
Kivennavan pitäjään. Vihdoin tämä alue
liitettiin 1864 keisarikuntaan ,,korvauksen
lupauksella". E. E. K. & A. Es.
Sievers [zifers], Eduard (s. 1850), saks.
tiedemies, nykyajan nerokkaimpia
kielentutkijoita, nimitettiin 20-vuotiaana 1871 saks.
kielitieteen ylim. ja 1876 vakinaiseksi professoriksi
Jenan yliopistoon; v:sta 1892 Leipzigin
yliopiston professorina. S. on julkaissut joukon tärkeitä
muinaissaks. lähteitä (n. s. ,,Tatian", ,,Murbacliin
hymnit", „Heliand", ja yhdessä Steinmeyerin
kanssa muinaissaks. gloossat) sekä näiden
harvinaisella filologisella tarkkuudella suoritettujen
teksti julkaisujen ohella sarjan uranuurtavia
tutkimuksia germ. kielihistorian alalta, jotka
suurimmaksi osaksi ilmestyivät hänen (yhdessä
Paulin ja Braunen kanssa) toimittamassaan
aikakauskirjassa ,,Beiträge zur Geschichte der
deut-schen Sprache und Litteratur". Paitsi saksan
kieltä S. on kielihistoriallisissa kirjoituksissaan
käsitellyt myös skand. kieliä ja englannin kieltä.
Erikoisen maineen hän on saavuttanut englannin
kielen tutkijana, ja hänen kielioppinsa
,,Angel-sächsische Grammatik" (1882, 3:s pain. 1898)
alkaa kokonaan uuden jakson muinaisengl.
kielen tutkimuksessa. Kuvaavaa S:n
monipuolisuudelle on, että hänellä myöskin foneetikkona
(„Grundzüge der Phonetik", 1874, 5:s pain.
1901) ja metriikan tutkijana (,,Altgermanische
Metrik", 1892) on ollut käänteentekevä
merkitys. Heprealaista runomittaa koskevien,
vuosikymmenen kestäneitten tutkimusten tuloksena
ilmestyi v:sta 1901 alkaen ,,Metrische Studien",
jossa S. saattaa, uuteen asuun useat V:n T:n
tekstit ja esittää aivan uuden hepr. metriikan
perusteet. S :lle ominainen huomiokyvyn terävyys,
joka usein ilmenee todellisena keksijänerona,
kuvastuu erittäin selvästi hänen kielimelodiaa
koskevassa teoriassaan (,,über Sprachmelodisches
in der deutschen Diclitung", 1901; „über ein
neues Hilfsmittel der philologischen Kritik").
Puheessa on S:n mukaan aina määrätty melodia,
sillä kullakin tavulla ja sanalla on oma
säve-lellinen asemansa. Proosassa tämä melodia ei
yleensä ole sääntöjen mukaista eikä yhtenäistä,
kuten runoudessa on laita. Runoilija nimittäin
valitsee muodon sointuisuuden saavuttamiseksi
vain sellaisia sanoja, joiden rytmi vaikuttaa
miellyttävästi hänen kuuloaistiinsa. Runomitan
kautta tulee rytmi tarkalleen määrätyksi ja
säännösteltyyn rytmiin liittyy melodiavaihtelun
säännöllisyys. Tämä runoudessa tavattava erityinen
rytmi ja melodia siirtyy myös lukijaan, niin
että määrätyt runotekstit voidaan lukea vain
määrätyllä tavalla. Missä tämä melodinen
periaate esiintyy häiriintyneenä, siinä on teksti
tärveltynyt. Tästä johtuu S:n teorian suuri
tekstikriitillinen merkitys. Viime aikoina S. on kehit-
Sierra Madre—Sievers
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
