Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Siipiratasalus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1253
Siipiratasalus—Siirros
1254
viime aikoina sitä on korotettu, joten nykyään
jo käytetään 40-60. S:n jättömäärä, s. o. se määrä,
jonka laivan kulkunopeus on pienempi kuin s:n
kehänopeus, on: kiinteiden s:n 15-30%, ja
liikkuvien 12-20 % tästä kehänopeudesta. E. S-a.
Siipiratasalus, alus, jonka eteenpäin
kuljettavina välineinä ovat siipirattaat (ks. t.).
Alkujaan olivat isot valtamerilaivatkin s:ia;
nykyään siipirattaita käytetään melkein
yksinomaan vain matalakulkuisissa jokialuksissa.
Joskus niitä käytetään vielä merilaivoissakin, mutta
ainoastaan lyhyitä matkoja tekevissä, koska
siipirattaiden tehokkuus pienenee, kun laivan
keinuessa rattaat painuvat viistosti veteen, sekä
molemmat rattaat eri paljon, ja vielä kun
pitkillä matkoilla polttoaineenmenekin vuoksi
siipien uppoamismäärä pienenee. S:ien ja
potkuri-laivojen eduista verrattuina toisiinsa ks.
Pot-kurialus ja Höyrylaiva. E. S-a.
Siipyy (ruots. Sideby ja S i b y). 1. K u n t a,
Vaasan 1., Ilmajoen kihlak., Lapväärtin-Kristiinan
(maalaiskunnan)-Siipyyn nimismiesp.; kirkolle
Kristiinankaupungista 43 km, Kilin
laivasatamasta 1 km. Pinta-ala 203,s km2, josta viljeltyä
maata (1910) 2,410 ha (siinä luvussa
luonnonniityt 798 ha). Manttaalimäärä 13 7/24,
talon-savuja 219, torpansavuja 80 ja muita savuja 96
(1907). 3,473 as. (1914), joista suomenkielisiä
800; 584 ruokakuntaa, joista maanviljelys
pääelinkeinona 274:llä, kalastus 75 :llä (1901).
266 hevosta, 778 nautaa (1913). — Kansakouluja:
4 ruotsalaista ja 2 suomalaista (1915).
Säästöpankki. — Teollisuuslaitoksia: Bobergin
höyrysaha; meijeri. — 2. Seurakunta,
konsistoril-linen, Turun arkkihiippak., Vaasan alarovastik.;
perust. 1785 (kunink. käskykirj. 14 p :ltä heinäk.
sam. v.) Lapväärtiin kuuluvaksi kappeliksi,
saaden oman kappalaisen 1787, erotettiin eri
khra-kunnaksi keis. käskykirj. 17 p:ltä huhtik. 1860
(ensimäinen khra v:sta 1877). — Kirkko puusta,
rak. 1786, korj. 1822 ja 1901; kellotapuli
(käytetään myös merimerkkinä) rak. 1843. L. E-neri.
Siipyynniemi (ruots. Sidebyudd),
koillis-lounaissuuntainen niemeke Pohjanlahdessa
Siipyyn pitäjässä, sen kaakkoisella sivustalla on
Siipyyn satama. Saarella S:n edustalla
Ytter-grundin majakka (ks. t.) ja luotsiasema.
Siirak ks. Jeesus S i i r a k.
Siirappi (arab. saräb = juoma, kesk. lat.
siru-pus, it. sciroppo t. siroppo), väkevä
sokeriliuos. Tavallinen s. on ruokosokeriteollisuuden
sivutuote. Se sisältää ruokosokeria, orgaanisia,
aromaattisia aineita, vettä sekä kalium- ja
nat-riumsuoloja. On makeata ja sitä käytetään
sen vuoksi taloudessa. Käyttämällä ja
tislaamalla saadaan siitä rommia. Sokerijuurikkaista
saatu s. on pahanmakuista ja -hajuista. Siitä
valmistetaan spriitä, metyliyhdistyksiä ja
lopuksi tuhkasta kaliumsuoloja tai käytetään
eläinten ruuaksi. Lääke-s :t valmistetaan siten,
että sokeria liuotetaan määrättyyn,
lääkekasveista valmistettuun mehuun vienossa
lämmössä, tulos siivilöidään ja steriliseerataan.
Sellaisia ovat m. m. Suomen farmakopeassa
mainitut altee-s. (sirupus altliceae), rabarberi-s. (s.
rhei), paatsama-s. (s. frangulce), vadelma-s. (s.
rtibi) ja senega-s. (s. senegæ). T ä r k k e 1 y s-s.
on tärkkelyksestä valmistettu vähemmän makea
s., joka sisältää dekstroosia 40-42%, dekstrii-
nejä 42-45% ja vettä 15-18%. (vrt.
Tärkkelys). S. S.
Siirat (Isopoda), niveläyriäisten
(Ar-throstraca) alaryhmä, eroavat toisesta
alaryhmästä, katkoista (Amphipoda), m. m. siinä,
että ruumis on leveä ja selkävatsaisesti
litistynyt, rinta-(vartalo-)jalat kävelyjalkoja (ilman
ki-duslisäkkeitä), pyrstöjalat sen sijaan yhteisten
liikkuvien kansien suojaamia hankajalkoja,
joiden haarat ovat laajenneet kiduslevyiksi
(toimivat myös maamuodoilla kosteassa ilmassa).
Viimeinen (6:s) pyrstöjalkapari on kuitenkin
erilainen, haarat ovat nim. kävellen liikkuvilla
muuttuneet pihtimäisiksi, uivilla taas levyiksi,
jotka niinikään levymäisen viimeisen
pyrstö-nivelen kanssa muodostavat uimaelimen.
Kiduksien aseman mukaisesti on sydänkin siirtynyt
takaruumiiseen. Rintajaikojen tyvessä on
naarailla kuten katkoilla erikoisten levyjen tukema
munien säilytys- ja keliityspaikka. — Useimmat
s. elävät meressä t. kosteissa paikoin maalla,
makean veden muotoja on vähemmän.
Merimuo-doista on meillä huomattavin rannikoillamme
yleinen n. 6 cm:n pituiseksi kasvava
harmaan-kellahtava kilkki, Uudenmaan saaristolaisten
„spånakäring" (Idothea entomon), joka voi tehdä
vahinkoa syömällä kaloja verkoista y. m.
Makeassa vedessä, kasvirikkaissa lammikoissa ja
puroissa, on meillä yleinen n. 1 cm pitkä
vesi-siira (Asellus aquaticus). Maamuodoista on
yleisin kivien alla y. m. lähellä rantoja elävä
harmaa m aas ii ra, ,,saunamaija" (Oniscus). —
Kuvia ks. Äyriäiset. — S:hin kuuluu myös
lukuisia muiden äyriäisten t. kalojen loisia, esim.
Entoniscus porcellance (kuva ks.
Polveutu-misoppi I). I. V-s.
Siirros, geol., sellainen maankuoren liikunto,
jossa vasta muodostuneen tai aikaisemman raon
kahden puolen olevat maankuoren osat
siirtyvät toistensa suhteen joko pystysuoraan tai
vaakasuoraan tai kumpaankin suuntaan. Siinä,
missä tuo s.-pinta kohtaa maanpinnan, on n. s.
s.-v i i v a. Liikunnon suuruus 1. s.-k o r k e u s
vaihtelee muutamasta mm:stä kymmeniin, jopa
satoihin metreihin. S :t synnyttävät
maanjäristyksiä (ks. Maanjäristys), ja missä
jälkiä s:ista tavataan kalliossa, siinä on joskus
tapahtunut järistys. Niin on laita Suomessa;
kalliot täällä ovat yltä yleensä s:ten silpomia.
Aluksi s. aiheuttaa maanpinnassa
epätasaisuuksia: jokin osa kohoaa ympäristöään ylemmäksi
horstiksi, toiset osat vajoavat
laskeumiksi 1. hautalaskeumiksi. Pitkien
geologisten aikakausien kuluessa
epätasaisuudet-kumminkin häviävät kuluttavien voimien
vaikutuksesta ja s :n jäljet näkyvät vain siten, että
alkuaan yhteenkuulumattomat ja eri
syvyyksissä sekä eri aikoina syntyneet muodostumat
ovat s.-viivoissa joutuneet rajoittumaan toisiinsa.
— S:ista on ensinnä tehty havaintoja malmi- ja
kivihiilikaivoksissa, missä ne ovat sangen
harmillisia ilmiöitä, niissä kun malmijuoni tai
hiilijuonne äkisti päättyy ja jatkoa on
mentävä hakemaan s.-pintaa myöten sivuilta, ylhäältä
tai alhaaltapäin. — Siirtymisen suuntaa
osoittaa usein kerroksien taipuminen s.-pintaa vastaan.
Jos taipuminen on huomattava, sanotaan häiriötä
poimu-s:ksi, joka on välimuotona s:n ja
poi-muttumisen välillä. P. E.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
