- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1265-1266

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Siitepölykukka ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1265

Siitepöly kukka—Siitos

1266

monenmoisia s.-hiukkasten takertumista
edistäviä piikkejä, harjuja t. limainen pinta t. se on
(tuulensuosijoilla) sileä (useilla havupuilla se
muodostaa lenninrakkuloita); ja sisempi,
pektiini-aineinen sisäkelmu (intiini). Ulkokelmussa
on usein ohennuksia t. kansimuodostuksia
siite-putken ulospääsyä varten. S.-hiukkasen sisus on
jyväksikästä alkulimaa, tav. tärkkelysjyväsiä ja
rasvapisaroita sisältävää ja on sen johdosta
mieluista ravintoa useille hyönteisille. S.-hiukkanen
on aluksi 1-soluinen, mutta sittemmin tapahtuu
tuman jakautumisia, joten se koppisiemenisillä on
2-soluinen (ilman varsinaista väliseinää), ollen
kokoonpantu suuremmasta kasvullisesta
solusta ja pienemmästä, sanikkaisten
siittiöiden emosolua vastaavasta, myöhemmin 2:ksi
tumaksi jakautuvasta suvullisesta solusta;
paljassiemenisillä s.-hiukkanen tav. on
useampi-soluinen, kuten itänyt pikkuitiö sanikkaisilla.
Kasvullinen solu kasvaa s.-hiukkasen itäessä
pitkäksi, putkimaiseksi, luotilta alkiorakkoon
munasolun luo venyväksi siiteputkeksi, jonka
sisässä sukusolun 2 hedelmöittävää tumaa (eräillä
paljassiemenisillä siittiöitä) ovat ja joiden
välityksellä siitos tapahtuu (vrt. Siemenaihe,
Siitos), vrt. P ö 1 y y t y s. K. L.

Siitepölykukka 1. pölykukka ks.
Pölyy-t y s.

Siitereikä. 1. ks. Siemenaihe. — 2.
Munan s., ks. Siitos.

Siitin (penis) ks. Sukupuolielimet.

Siitinelimet ks. Sukupuolielimet.

Siitinjärjestelmä ks. Linnén
siitinjär-j e s t e 1 m ä.

Siitinneste (sperma) on koiraksen
sukupuolielimissä syntynyttä ainetta, jossa on paitsi
kiveksissä (testes) muodostuneita lukuisia siittiöitä
siemen- 1. siittiötiehyen eri osista erittyneitä
nesteitä, jossa siittiöt liikkuvat pyrstösiimansa
avulla. S:ssä on noin 90% vettä ja 10%
kiinteitä aineita, munanvalkuaisaineita ja suoloja.
Ihmisen s:ssä on laskettu olevan yli 60.000
siittiötä 1 mm3:ssä ja yhdessä ejakulatsionissa yli
200 miij. ’ P. B.

Siitos, kahden sukupuolisolun ja niiden tumien
yhtyminen, josta uusi yksilö saa alkunsa. Tämän
sukupuolisolujen yhtymisen ei tarvitse tapahtua
samalla kertaa kuin parittelu, jota tavallisessa
puheessa usein, vaikka harhaanjohtavasti,
nimitetään s:ksi, vaan se voi tapahtua paljoa
myöhemmin. Niinpä esim. lepakoiden syksyllä
tapahtuvan parittelun ja varsinaisen s:n välillä,
jolloin siittiöt tunkeutuvat vasta keväällä
kypsyneihin munasoluihin, kuluu useita kuukausia.
Mehiläiskuningatar taas saa parittelussa
häälen-non aikana niin runsaasti siittiöitä, että ne
riittävät koko sen elinajaksi (3-5 v:ksi). Kunkin
munan hedelmöitys tapahtuu vasta siinä
silmänräpäyksessä, jolloin kuningatar laskee munan
kennoon.

Perusteellisempi käsitys hyvin riidanalaisesta
s.-probleemista saatiin vasta 1875, jolloin Oscar
Hertwig tutkiessaan merisiilin munia ja
„siemeneliöitä" huomasi, että näitä oli pidettävä
soluina ja että s:lle siis on olennaista
sukupuoli-solujen tumien yhtyminen. V. 1878
Strasbur-g e r totesi, että myöskin kasvien s. on
sukupuolisolujen yhtymistä, ja tämän jälkeen kaikki
uudemmat tutkimukset ovat todentaneet, että.

koko elollisessa luonnossa vallitsee suvullisessa
lisääntymisessä jonkinlainen yhtenäisyys.

Joskin s.-ilmiö varsinaiselta luonteeltaan on
kaikkialla luonnossa sama, on siinä kuitenkin
huomattavissa paljon eri vivahduksia. S :ta
välittävät solut voivat nim. olla hyvin erilaisia.
Yksisoluisilla eliöillä tapaamme yleensä
alkuperäisimmän muodon, yhtyvät solut kun ovat
täysin samanlaiset (isogamia). Mutta jo
näillä tavataan ensi aiheet erilaistumiseen;
esiintyy nim. pieniä n. s. mikrogameetteja
ja isompia makrogameetteja. Edelliset,
jotka voivat olla hyvin pieniä, mutta samalla
ovat helposti liikkuvia, siirtyvät jälkimäisten,
tav. liikkumattomien makrogameettien luokse ja
yhtyvät niihin, joten syntyy uusi yksilö (a n i s
o-gamia). Lisäksi esiintyy yksisoluisilla vielä
yksi s.-muoto, n. s. konjugatsioni, jossa
molemmat solut ovat yhtä suuret ja yhtyvät vain
lyhyeksi ajaksi sitten taas erotakseen. Tällöin
tapahtuu kuitenkin erinäisten ainesten vaihto,
josta tarkemmin myöhemmin. Eron tapahduttua
lisääntyminen jatkuu yksinkertaisen kahtiajaon
kautta, kunnes jakojen jatkuttua jonkun aikaa
konjugatsioni taas käy välttämättömäksi.

Täydellisesti samalla lailla kuin yksisoluisilla
eliöillä edellä on mainittu sukupuolisolujen
erilaistumisen vähitellen kehittyvän aktiivisen
koiras-solumuodon ja passiivisen, ravintorikkaan
naaras-solutyypin syntymiseen, huomataan asianlaidan
olevan monisoluisten keskuudessa.
Erityisesti levien ryhmässä on sarja väliasteita, jotka
selvästi osoittavat, miten työnjaonperiaate
vähitellen on sukupuolisolujen kesken toteutunut.
Alhaisimmilla muodoilla, jotka kuuluvat sini- ja
viherleviin, tavataan vielä isogamia, ja niiden
yhtyvät parveilusolut ovat täydellisesti samaa
tyyppiä. Ensi askel erilaistumiseen on kahden
erikokoisen parveilusolutyypin kehittyminen;
molemmat ovat kuitenkin vielä liikkuvia
(Cutle-riaceæ). Toisilla (esim. Eudorina) suuruusero yhä
lisääntyy siten, että iso naarasgameetti kasvaa
ja kokoaa lisää vararavintoa, menettää
liikunto-elimensä, värekarvat, flagellit, ja kehittyy siten
todelliseksi munaksi, joka passiivisesti odottaa
koirasgameetin tuloa (o’ogamia). Tässä
tapauksessa munasolu siis jo on saanut
tehtäväkseen pitää huolta nuoren yksilön ravitsemisesta,
niinkauan kuin tämä ei vielä itse kykene
hankkimaan ravintoa; mutta runsas ravintoaineen,
keltuaisen, kokoaminen on tapahtunut solun
lii-kuntokyvyn kustannuksella. Tämä puute
korvautuu kuitenkin siten, että koirassukupuolisolut
ovat kehittyneet siittiöiksi, s p e r m a t o z o
i-d e i k s i, kuten kasvien liikkuvia
koirassuku-puolisoluja nimitetään. Siittiöistä on hävinnyt
kaikki liikanainen plasma, joten niiden koko on
pienentynyt ja liikuntokyky voinut vastaavasti
suurentua. Niiden pääosat ovat pää (solutuma)
ja pitkäksi ,,pyrstöksi" muodostunut plasma, ja
niitä syntyy paljon runsaammin kuin suuria
munasoluja. Kasveilla siittiöitä on verraten
harvoissa ryhmissä (levillä, saniaisilla, eräillä
paljassiemenisillä). Korkeampien kasvien
koirassukupuolisolut, siitepöly hiukka set, sensijaan
ovat säilyttäneet tavallisen solumuodon, ja kun
niiltä puuttuu liikuntokyky, täytyy niiden
passiivisesti tuulen, hyönteisten y. m. välityksellä joutua
emin luotille ja sieltä lopuksi itse munasoluun

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0661.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free