- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1267-1268

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Siitepölykukka ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1267

Siitos

1268

(vrt. Pöly yty s, Siitepöly ja
Siemen-aihe). Eläimillä sensijaan on äärimäisen
pienet ja vilkasliikkeiset siittiöt, spermat o-

1 o o i t, jotka aktiivisesti tunkeutuvat
munasolun luokse. Huippuunsa työnjako on
kehittynyt linnuilla ja matelijoilla, joiden munasolut
— se, mitä tavallisessa puheessa nimitämme
keltuaiseksi — ovat eläinkunnan suurimmat
tunnetut solut, kun taas siittiöt kuuluvat kaikkein
pienimpiin soluihin (esim. ihmisen siittiön
pään pituus on vain 0,oos-0,oo5 mm).

Koska itse s.-tapahtuman ja sen luonteen oikea
ymmärtäminen edellyttää sukupuolisolujen
kehityksen ja kypsymisen tuntemusta, teemme aluksi
selkoa tästä.

Jo hyvin aikaisin, usein kaikkein ensimäisten
hedelmöittyneessä munasolussa tapahtuvien
solu-jakojen aikana, voidaan tulevat sukupuolisolut
erottaa somaattisista, ruumiin varsinaisista
ra-kennussoluista. Näin on esim. laita eräillä
kaksisiipisillä jo sillä asteella, jolloin eliö käsittää
vain 4-S solua. Hankajalkaisilla taas on
tulevien sukupuolisolujen alkulimassa erikoisia
jyväsiä, jotka tekevät ne helposti tunnettaviksi.
Täten voidaan seurata koko sitä
solusukupolvi-sarjaa, joka hedelmöittyneestä munasolusta
johtaa uuden yksilön siittiöihin t. munasoluihin.
Selvimpinä nämä suhteet kuitenkin esiintyvät
sisälmysloisena elävällä sukkulamadolla Ascaris
megalocephala univalens (kuva 1 taulussa S i
i-tos). Boveri totesi, että tämän madon
hedelmöittyneen munan 2 pitkää kromosomikiemuraa
ensi solujakautumisessa, kuten tav., jakautuvat
pilkittäin kahtia, siten että kumpikin tytärsolu
saa 2 kromosomikiemuraa. Mutta tytärsolujen
puolestaan valmistautuessa uuteen jakoon ne
suhtautuvat eri lailla. Toisen jakautuessa samalla
tavalla kuin emosolu, hajoaa toisessa
kromosomien keskiosa pienemmiksi jyväsiksi (kuva 1, A,
ylempi solu), jotka sitten solun jakautuessa
suhtautuvat kuten itsenäiset kromosomit ja
jakautuvat pitkittäin kahtia, kun taas kromosomien
nuijamaiset kärkiosat pysyvät erillään tästä
jaosta, jääden solulimaan ja mielivaltaisesti
jakautuen tytärsolujen kesken liävitäkseen lopuksi
solulimaan (kuva 1, B, ylempi solu). 4-soluasteella
(kuva 1, C) on siten kahdella solulla edelleen
aluksi 2 pitkää kromosomia, kuten tumien
muodosta käy selville, kahdella toisella taas suuri
joukko pieniä kromosomeja, samalla kuin tumasta
on työntynyt pois osa kromatiinia. Kaksi
viime-main. solua ja kaikki niiden jälkeläiset
säilyttävät edelleen muuttumattomina pienet
jyväs-kromosominsa, jotka jakautuvat pitkittäin.
Ensin-main. soluista taas toisessa tapahtuu
edellä-selitettv kromatiinidiminutsioni,
toinen taas säilyttää molemmat pitkät
kromosomi-kiemuransa (kuva 1, D). Tämä ilmiö toistuu
sitten jälleen molempien kaksikromosomisten
tytärsolujen suhteen seur. sukupolvissa kaikkiaan
4 kertaa, kunnes lopuksi syntyy 32 solua, joista
31 :llä on lukuisia pieniä kromosomeja, 1 :llä vain

2 pitkää nauhakromosomia. Viimemain. solu on
kaikkien tulevien siittiö- t. munasolujen
lähtökohta, kun taas muista 31 solusta jatkuvien
jakautumisien kautta syntyvät ruumiin
somaattiset solut. — Edelläesitetyn tapaisia suhteita
tunnetaan sangen lukuisista selkärangattomista,
selkärankaisilla taas ei vleensä voida huomata

„iturataa", joka olisi selvä ensimäisiin
jakautu-missoluihin saakka, joskin niilläkin jo verraten
aikaisin voidaan erottaa sukupuolisolut
somaattisista soluista.

Keksintö, että sukupuolisolut ja somaattiset
solut erilaistuvat jo munan ensimäisessä
jakautumisessa ja ovat jossakin määrin itsenäisiä
sekä että itusolut muodostavat jatkuvan
solu-sarjan, n. s. ituradan, on edistänyt monien
vaikeasti käsitettävien kysymysten selvitystä
pe-rinnöllisyystutkimuksen alalla ja antanut hyvää
tukea Weismannin ituplasmateorialle (vrt. P
e-rinnöllisyys, palsta 406).

Sukupuolisolujen seur. kehitystä ja niiden
lopullista kypsymistä, gametogeneesiä, on
tutkittu perusteellisesti sekä eläimillä että
kasveilla, ja sen pääpiirteet näyttävät olevan
jotenkin samanlaiset kaikilla eliöillä.

Seuraamme aluksi siittiöiden kypsymistä,
spermatogeneesiä. Nuorissa
siittiörauha-sissa 1. kiveksissä on yksinomaan spermat
o-g o n i o i t a, jotka lisääntyvät jakautumalla,
jolloin niissä aina säilyy alkuperäinen
kromosomi-lukumäärä, mikä riippuu siitä, että kromosomit
n. s. ekvatsionijaon kautta
matemaattisen tarkasti jakautuvat pitkittäin kahtia.
Tämän lisääntymisajanjakson viimeisen jaon
jälkeen solut, joita nyt nimitetään spermat
o-cy teiksi, joutuvat n. s. kasvuasteelle.
tärkeiden muodostelujen alaisiksi. Ensiksikin
sekä tuman että plasman ainesmäärä lisääntyy,
ja toiseksi tapahtuu kromosomeissa tärkeitä
muutoksia. Ne tulevat aluksi epäselvemmiksi ja
kokoontuvat sitten keräksi tai möhkäleeksi
tuman keton luo samalla kuin tuman muu sisällys
muuttuu kirkkaaksi ja läpikuultavaksi. Tämän
n. s. synapsi s-asteen jälkeen koko solu
kasvaa edelleen ja kromosomit tulevat pian jälleen
selvästi näkyviksi, tav. toisenmuotoisina kuin
ennen ja yleensä vähentyneinä puoleen
spermato-gonioissa tavattavasta lukumäärästä. Ascaris
megalocephala fttua^ens-lajilla on niitä
spermatogo-nioissa 4, mutta spermatocyteissä ne liittyvät pa
rittain toisiinsa, ja kun samalla
pitkittäisjakau-tuminen tulee näkyväksi, esiintyvät ne kahtena
ryhmänä, n. s. t e t r a d e i n a, joissa
näennäisesti on 4 kromosomi-elementtiä kussakin.
Tet-radien kokoumus on Ascariksella erittäin selvä
(kuva 2 taulussa), mutta toisilla muodoilla
tet-radit voivat, jos pitkittäisjakoa ei tapahdu, tulla
8 :n-muotoisiksi, n. s. d y a d e i k s i, siten
osoittaen, että ne ovat syntyneet kahden
spermato-goniokromosomin konjugatsionin kautta.
Tärkeintä on siis, että kromosomit nyt esiintyvät
ulkonaisesti reduseerautuneina puoleen
alkuperäisestä lukumäärästään, mutta todellisuudessa vain
yhtyneinä bivalenttisiksi (kaksois-)
kromosomeiksi. Tämä kromosomien konjugatsioni
näyttää voivan tapahtua eri tavoin, joita
tapoja kirjallisuudessa on innokkaasti käsitelty.
Pääpaino on kuitenkin pantava siihen, että nyt

(S.H.) Kromosomien ekvatsionijako (A) ja
reduktsioni-jako (B) kaavamaisesti.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0662.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free