- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1273-1274

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Siitos ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1277

Siitoseläin—Siitoskato

1274

lempien yksilöiden n. s. sukupuoli- 1. sivutuma
(micronucleus) kahden toistaan seuraavan jaon
kautta 4 tumaksi, kuten oli laita myös
monisoluis-ten gametogeneesissä. Näistä neljästä tumasta
liukenee 3 alkulimaan, ja ne ovat siis
verrattavissa edellämainittuiliin 3 napahiukkaseen, kun
taas neljäs, jonka katsotaan vastaavan kypsää
munaa, jälleen jakautuu ja siten muodostaa
yhden paikallaan pysyvän, statsionäärin, ja yhden
„vaellustuman". Molempien yksilöiden
vaellus-tumat vaihtavat tämän jälkeen paikkaa ja
yhtyvät toisen yksilön paikallaan pysyvään
tumaan. Samantapaisia, vaikka erivivahteisia
kyp-symisilmiöitä tunnetaan sangen lukuisista
muistakin alkueläimistä.

Kromosomien tehtävää itse s:ssa ja tämän
esiasteita on tutkittu perinpohjin, osaksi koska
kromosomit esiintyvät erittäin selvinä jos soluja
käsitellään määrätyillä fikseeraus- ja
värjäysnes-teillä, osaksi koska kromosomeilla on katsottu
olevan hyvin suuri merkitys periytymisilmiöissä
ja arveltu niiden olevan varsinaisia perinnölli-

(S.H.) Erään puolisiipisen (Anasa tristis) kromosomit; c
ovo-goniaalinen kromosomiryhmä, d samat kromosomit parittain
järjestettyinä.

syysaineksen kantajia. Erisuuruisilla
kromosomeilla varustettujen muotojen tarkka tutkimus
on osoittanut, että diploidisissa soluissa
esiintyy jokainen suuruusluokka parittaisena.
Lukuisten puolisiipisten (ks. edellä olevaa kuvaa) ja
suorasiipisten kromosomit on siten voitu järjestää
parittain, ja eräillä kasveilla, esim. liljakasvilla
Galtonia, on asianlaita selvästi
samoin (ks. viereistä kuvaa).
Gametogeneesissä homologiset
kromosomit yhtyvät 1.
konju-geeraavat keskenään
synapsis-asteella tai heti sen jälkeen
ja eroavat sitten taas
redukt-sionijaossa, niin että
jokainen gameetti saa
yksinkertaisen kromosomimäärän.
S:ssa kromosomiryhmät taas
tulevat yhteen, lukumäärä
tulee siis jälleen täydeksi, kaksinkertaiseksi.
Tästä on tehty se johtopäätös, että diploidisen
solun toinen kromosomiryhmä polveutuu isästä,
toinen äidistä, ja että siis konjugatsionissa aina
yksi homologinen äidinpuolinen ja isänpuolinen
kromosomi liittyy yhteen, konjugeeraa, sitten
taas reduktsionijaossa erotakseen. Eron
tapahtuessa ei kuitenkaan kaikkien isänpuolisten
kromosomien tarvitse joutua toiseen tytärsoluun
ja kaikkien äidinpuolisten toiseen, vaan ne
voivat jakautua monella eri tavalla. Tällä hyvin
perustellulla hypoteesilla on ollut mitä suurin
merkitys Mendelin säännön mukaisien n. s.
seka-sikiöjakojen selittämiseen nähden (ks.
Perinnöllisyys, palsta 410).

Jotta s. voisi tapahtua, on tietysti
välttämätöntä, että koiras- ja naarassukupuolisolut
tavalla tai toisella tulevat toistensa yhteyteen. Tuu-

len ja hyönteisten tehtävästä korkeampiin
kasveihin nähden tässä suhteessa on jo ollut puhe.
Vedessä elävien alempien kasvien ja hyvin
lukuisten vesieläinten sukupuolisolut joutuvat
yksinkertaisesti veteen ja liikkuvat koiraspuoliset solut
„etsivät" munasolut ja tunkeutuvat niihin. Näin
on esim. laita niinkin korkealle kehittyneiden
eläinten kuin luukalojen ja useimpain
sammakkoeläinten, joskin viimemainituilla usein esiintyy
parittelua läheneviä menettelytapoja siittiöiden
ja munasolujen yhtymisen helpottamiseksi.
Haikaloilla ja valailla taas s. tapahtuu eläimen
ruumiissa, joten koiraan täytyy johtaa siittiöt
naaraan sukupuolielimistöön. Tällainen s., jonka
edellä täytyy tapahtua parittelu, kop ui
a-t s i o n i, esiintyy kaikilla maaeläimillä, esim.
nilviäisillä, hyönteisillä, matelijoilla, linnuilla ja
nisäkkäillä.

S.-tapahtuma on tietysti suoranaisesti
havaittavissa vain milloin se tapahtuu vapaasti
vedessä. Näin on laita esim. merisiileillä,
joiden koko s.-tapahtumaa voidaan seurata
mikroskoopissa, kun munasoluja ja siittiöitä asetetaan
yhteen kellolasille. Munat ovat pieniä ja hyvin
läpikuultavia, siis erittäin sopivia
yksityiskohtaisesti tutkittaviksi. Siittiöt ovat tavallista
tyyppiä, .niissä erotetaan siis pää, keskikappale ja
pitkä pyrstö. Veteen jouduttuaan ne alkavat heti
väsymättä uiskennella edestakaisin. Jos ne
tällöin joutuvat samaan lajiin kuuluvan
hedelmöit-tämättömän munasolun luokse, vetää tämä niitä
voimakkaasti puoleensa ja ne kokoontuvat suurin
joukoin sen ympärille koettaen kilvan tunkeutua
siihen. Heti kun joku siittiö päänsä kärjellä
koskettaa munaan, reageeraa tämä vuorostaan
ja muodostaa n. s. vastaanottokukkulan
(nystyrän) (saks. Empfängnishiigel), siten helpottaen
siittiön tunkeutumista sisään (kuva 5 taulussa).
Tämän varsinaisesti alkaessa muna saa
ympärilleen n. s. s.-k a 1 v o n, jonka tehtävänä on estää
useampien siittiöiden tunkeutumista munaan. Se
näyttää nim. olevan vähemmän toivottavaa
päättäen erinäisistä seikoista, joiden tarkoitus on
estää tällainen polyspermia. Jos nim. useita
siittiöitä yhtaikaa joutuisi munasolun tuman luo
ja yhtyisi siihen, johtaisi tämä erilaisiin
epämuodostumiin (ks. muuten Polyspermia).
Merisiileillä vain siittiön pää ja keskiosa
tunkeutuu munaan, pyrstö jää ulkopuolelle (kuva 5
taulussa). Toisissa tapauksissa taas voidaan
hedelmöitetyssä munassa vielä jonkun aikaa
selvästi huomata koko siittiö pyrstöineen. Heti
kun pää on munan sisässä, esiintyy omituinen
säteilvilmiö siittiön keskikappaletta vastaavan
osan ympärillä (kuva 5). Säteily johtuu
keski-kappaleessa sijaitsevista n. s. keskusjyväsistä,
centrosomeista, joilla eläinten
solujakau-tumisissa on erittäin tärkeä tehtävä. Munasolun
centrosomit ovat nim. yleensä kypsymisjaoissa
hävinneet ja korvautuvat nyt siittiön
centro-someilla. Aluksi kiinteä siittiötuma imee
nestettä munan runsaasta alkulimasta ja kasvaa
siten kokoa, kunnes se saavuttaa saman koon
kuin munasolu eikä enää ole siitä erotettavissa
(kuva 4). Merisiileillä ei kuitenkaan käy näin,
vaan molempien sukupuolisolujen yhtyminen
tapahtuu aikaisemmin (kuva 5). Molempien tumien
varsinaista yhteensulautumista ei kuitenkaan
koskaan tapahdu, ja eräissä tapauksissa tumat säi-

(S.H.) Nuori solu
Galtonia candicansin juuren
kärjen
poikkileikkauksesta: kromosomit
parittain järjestyneinä.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0665.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free