- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1275-1276

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Siitos ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1277

Siitoseläin—Siitoskato

1275

lvttävät ulkonaisestikin jonkinmoisen
itsenäisyyden. Niissäkin tapauksissa, jolloin näennäisesti
syntyy yhtenäinen tuma, voivat kromosomit
kuitenkin lukuisissa jaoissa esiintyä kahtena hyvin
erottuvana ryhmänä, joista toinen polveutuu
munatumasta, toinen siittiötumasta. Tämä g o n
o-meriä ei ole harvinaista hankajalkaisilla,
muissa ryhmissä sitä sensijaan ei ole huomattu.

Tarvinnee tuskin huomauttaa, että s. monessa
tapauksessa voi olla sangen poikkeava edellä
selitetystä. Erilaisuuksia voi aiheuttaa jo munien
ja siittiöiden vaihteleva rakenne. Lukuisissa
munissa on kuori, ja tässä täytyy siittiöiden
sisään-päästämiseksi olla yksi tai useampia aukkoja,
siitereikiä (mikropyle). Siittiö puolestaan
on usein varustettu erityisellä läpäisylaitteella
(perforatorium), joka helpottaa tunkeutumista
munaan. Toisilla eläimillä taas munaa
ympäröivät kalvot ja kuori muodostuvat vasta s:n
jälkeen, niin esim. matelijoilla ja linnuilla, joilla
s. tapahtuu munajohtimien ylimmässä osassa,
minne siittiöt ovat kulkeneet, kun taas munan
valkuaiskerros ja kuori syntyvät alempana.
Myöskin aika, jolloin siittiö tunkeutuu munaan,
on sangen erilainen; eräillä lajeilla tämä
tapahtuu jo munasolun valmistuessa ensimaiseen
kyp-symisjakautumiseen (Ascaris, kuvat 1 ja 4
taulussa), toisilla taas vasta sitten kuin molemmat
napahiukkaset ovat erottuneet ulos solusta
(meri-siilit, kuva 5 taulussa).

Siemenkasvien s :ta on vielä kosketeltava, siinä
kun ilmenee eräitä omituisia ja
mieltäkiinnittä-viä piirteitä. — Kuten jo mainittiin, syntyvät
siemenkasvien siitepölyhiukkaset samantapaisesti
kuin eläinten siittiöt siitepölyhiukkasten
emo-solun kahden toisiaan seuraavan jaon kautta.
Näistä on toinen reduktsioni-, toinen
ekvatsioni-jako. Jokaisesta emosolusta syntyy näinollen
4 siitepölyhiukkasta. Samankaltaisia
kypsymis-jakoja esiintyy myös alkiorakossa (kuva 6 A
taulussa) sijaitsevan munasolun kehityksessä.
Lähinnä munasolua on 2 apu- 1. synergidisolua
(si ja S2), vastakkaisessa päässä alkiorakkoa taas
3 antipodisolua (a). Lisäksi on alkiorakossa vielä
2 napasolua, jotka yhtyvät ja muodostavat
sekundäärisen alkiorakko- 1. keskituman (ek).
Siite-pölyhiukkasen jouduttua luotille, se „itää", s. o.
siitä kasvaa alkiorakkoon siiteputki (ks. S i
e-menaihe). Siiteputken päässä on surkastuva
vegetatiivinen tuma (kuva 6 B, k) ja kaksi
generatiivista, hedelmöittävää tumaa (g), jotka kaikki
ovat syntyneet alkuperäisen tuman
jakautumisesta. Näistä hedelmöittävistä tumista toinen
(kuva 6 A, spi) yhtyy munasolun (ov) tumaan,
toinen (sp2) sitävastoin keskitumaan (ek).
Edellinen tumien yhtyminen on perustana uudelle
yksilölle, jälkimäinen, oikeastaan siis kolme
tumaa käsittävä yhtymä, on alkuna
sisävalkuai-sen, endospermin syntymiseen. Tällä N a v
a-sinin ja Guygnardin tutkimusten kautta
selville saadulla, useilla koppisiemenisillä
esiintyvällä kaksois-s :11a on ollut erittäin suuri
teoreettinen merkitys, koska se loi valoa siihen
aikaisemmin arvoitukselliseen ilmiöön, että
vieraan siitepölyn välittämän s:n jälkeen
kehittyvässä siemenessäkin jo esiintyy
ominaisuuksia, jotka ovat peräisin siitepölyä antaneesta
kasvista. Näitä ominaisuuksia esiintyy etenkin
sisävalkuaisen värissä ja kem. kokoumuksessa,

mutta koska sisävalkuainen on ennenmainitun
tumien yhtymisen tulos, näyttää aivan
luonnolliselta, että se saa vaikutteita siiteputken tuman
siihen tuomista aiheista. Jos nämä ovat
vallitsevia keskitumaan sisältyvien suhteen, on
itsestään selvää, että viimemainitut eivät pääse
näkyviin.

Jotta uusi yksilö voisi syntyä, vaaditaan siis
sangen paljon edellytyksiä. Jos on kysymys
eläimestä, jonka s. tapahtuu naaraseläimen ruumiissa,
vaaditaan: 1) että molemmilla sukupuolilla on
niin suuri vetovoima toisiinsa, että tapahtuu
parittelu (paritteluaffiniteetti); 2) täy •
tyy yhteen joutuneiden sukupuolisolujen vetää
toisiaan puoleensa niin voimakkaasti, että niiden
tumat yhtyvät (seksuaaliaffiniteetti);
3) täytyy lisäksi siittiön mukana tulleiden
kromosomien olla sopusoinnussa munasolun
kromosomien ja alkuliman kanssa, niin että
ensinnäkin solunjakautumisilmiö ja sitten itse
elimien muodostuminen tapahtuu säännöllisesti
(fysiologinen affiniteetti) ja 4)
täytyy lopuksi, jotta siten syntynyt eliö olisi
lisääntymiskykyinen, sen sukupuolisolujen
kromosomien konjugeerata, niin että kromosomien
lukumäärässä tapahtuu reduktsioni ennen
sukupuolisolujen syntymistä (k romosomiaffi
niteet ti). Voimme siis pitää tätä kromosomien
konjugatsionia s.-ilmiön viimeisenä, hyvin
myöhästyneenä vaiheena, sillä vasta siinä tapahtuu
isänpuolisten ja äidinpuolisten kromosomien ja
niiden perinnöllisyystekijäin yhdistyminen ja
sekaantuminen.

Eri eläinryhmissä suoritetut risteytyskokeet
ovat osoittaneet, että seksuaali- ja
parittelu-affiniteetti ovat suhteellisesti yleiset hyvin
läheisten eri lajien kesken, ja että fysiologinen
affiniteetti, joskin paljon harvinaisemmin, kuitenkin
myös monessa tapauksessa voi olla olemassa.
Sitävastoin näyttää kromosomiaffiniteetti olevan
hyvin harvinainen, mikä on sopusoinnussa sen
vanhastaan tunnetun kokemuksen kanssa, että
sekasikiöt voimakkaasta somaattisesta
kehityksestään huolimatta kuitenkin yleensä ovat
hedelmättömiä. Tämä ilmiö saa nim. suurimmalla
todennäköisyydellä selityksensä juuri s:ssa
yh-teenjoutuneiden vieraslajisten kromosomien
välisen kromosomiaffiniteetin puutteesta. Että näin
on laita lukuisilla perhossekasikiöillä, on voitu
osoittaa näiden sukupuolisoluja tutkimalla, ja
monet asianhaarat viittaavat siihen, että
lintujen risteytystuloksissa ilmenee sama
epäsäännöllisyys.

Edellä mainittiin jo, että isän ja äidin
puolelta polveutuvat kromosomiryhmät
hedelmöittyneessä munasolussa ja yleensä kaikissa soluissa,
joissa on diploidinen kromosomimäärä, ovat
ekvivalentteja, ja että niissä lisäksi on
täydellinen „varasto" lajin kaikkia perinnöllisiä aiheita.
Tämä on kokeellisesti voitu täydellisesti osoittaa.
Jo partenogeneettiset munat viittaavat siihen,
että ainakin munasolun kromosomit edustavat
täydellistä ,,varastoa" lajin kaikkien periytyvien
ominaisuuksien aiheita. Koska kuitenkin
myöhemmissä tutkimuksissa kävi selville, että eräissä
ymrtenogeneettisissä munissa ei tapahdu
redukt-sionia, joten niissä siis oikeastaan on diploidinen
kromosomimäärä, menettivät mainitut tapaukset
todistusvoimansa. Mutta pian sen jälkeen tehtiin

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0666.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free