Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Siitoseläin ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1277
Siitoseläin—Siitoskato
1278
se käänteentekevä havainto, että merisiilien
munat, jotka luonnossa eivät koskaan kehity
partenogeneettisesti, voitiin kem. tai
mekaanisilla ärsykkeillä saada kehittymään ilman s :ta.
Eikä niistä kehittynyt vain toukkia, vaan
täysikasvuisia vksilöitäkin, joilla oli haploidinen
kromosomimäärä. Lisäksi B o v e r i’n onnistui
saada siittiöitä tunkeutumaan tumattomiin
munasolun kappaleihin ja niissä jatkuvin
jakautumisin synnyttämään toukkia, jotka ulkopuolisesti
olivat, kuten partenogeneettiset toukat,
säännöllisiä, mutta joilla näiden tavoin oli soluissaan
vähentynyt kromosomimäärä. Näillä kokeilla oli
siis varmasti todistettu, että yksinkertainen 1.
haploidinen kromosomi ryhmä sisältää kaikki
lajille ominaiset perinnölliset aiheet ja että kaikki
säännönmukaisen s:n kautta syntyneet yksilöt
oikeastaan ovat jonkinlaisia kaksoiseliöitä.
Mikä on siis oikeastaan lopulta s:n olemus?
Miksi on munilla vain verraten harvoin kyky
kehittyä ilman edelläkäypää s:ta, ja mitä hyötyä
voi lajille tuottaa munan edelleenkeliittymiskyvyn
häviäminen? Millä tavoin siittiö voi antaa
munalle sysäyksen kehittyä? Nämä kysymykset
vaativat vastausta, mutta sitä ei ole helppo antaa,
ja sitä on etsitty ja etsitään edelleen eri tahoilla.
Koska munasolun kehittyminen yleensä alkaa
heti siittiön siihen tunkeuduttua, on s:ta
tahdottu käsittää nuorennus- ja
kehitykseenkiihoit-tamisilmiöksi. Tämä mielipide sai voimakasta
tukea, kun huomattiin, että solunjakautumisessa
niin tärkeät centrosomit ovat kypsässä munassa
hävinneet ja siittiön mukana jälleen joutuvat
sinne. Verrattiin tämän johdosta munaa kelloon,
josta vain vieteri puuttui, ja samoinkuin
vieterin paikoilleen ja vireeseen pano saa kellon
käyntiin, samoin ajateltiin myös siittiön aiheuttavan
munan kehityksen. Tätä käsitystä, joka panee
pääpainon centrosomien tuomiseen munaan,
tukivat vielä lukuisat kokeet, joissa koetettiin munan
kemiallisella, lämpö- tai mekaanisilla ärsytyksillä
korvata siittiö ja siten saada puhtaasti
kemiallis-fysikaalista tietä kehitys käyntiin. Kuten jo
mainittiin, osoittautuikin mahdolliseksi
käyttämällä erilaisia heikkoja suolaliuoksia saada
merisiilien kypsä, mutta hedelmöittämätön muna
kehittymään, mikä kehitys saattoi jatkua
pluteus-asteelle (Loeb), vieläpä täysikasvuiseksi saakka.
Niinkin korkealla kehitysasteella olevan eläimen
kuin sammakon munat voitiin pistämällä
neulalla saada kehittymään melkein
muodonvaihdoksensa päättäneiksi toukiksi saakka. Tällaisten
kokeiden onnistuminen toi eräille biologeille
(Loeb etunenässä) aiheen asettua s.-probleemin
selitykseen nähden puhtaasti
kemiallis-fysikaali-selle kannalle, joten he pitivät siittiötä vain
katalysaattorina, kiihoittajana, jonka tehtävä oli
saattaa kehitystapahtuma käyntiin olematta itse
osallisena tai vaikuttamatta lopputuloksen
laatuun.
S :n selittäminen vain kehityksen
kiihoitti-meksi on kuitenkin yksipuolista, ja sen
paikkansa-pitämättömyys voidaan helposti osoittaa.
Ensiksikin voidaan sitä vastaan huomauttaa, että s:ta
ei läheskään aina heti seuraa kehitys, vaan että
päinvastoin sangen usein s:ta seuraa
välittömästi lepoaika. Vesikirppujen ja lehtikirvojen
partenogeneettiset munat kehittyvät hyvin
nopeasti, ja sukupolvi seuraa sukupolvea lakkaa-
matta. Hedelmöitetyt munat sitävastoin
läpikäyvät s :n jälkeen pitkän lepokauden, jonka
kuluttua vasta niiden kehitys alkaa. Kemiallisesti tai
mekaanisesti kehittymään saaduista, siis
keinotekoisesti partenogeneettisista munista on syytä
vielä mainita, etteivät ne ole normaalisia; niissä
on ainoastaan haploidinen kromosomimäärä, ne
tekevät yleensä verraten vähän elinvoimaisen
vaikutuksen ja kuolevat tav. jo varhaisilla
kehitysasteilla. Tärkein väite edellämainittua
Loe-bin y. m. käsitystä vastaan on kuitenkin, ettei se
lainkaan ota huomioon periytymisseikkoja. Jo
omasta kokemuksesta tietää jokainen ihminen,
että lapsi perii ominaisuutensa ei vain äidiltä,
vaan yhtä suuressa määrin isältään. Tämä
seikka on lukuisien ja järjestelmällisten sekä
kasvi- että eläinkokeiden avulla voitu varmasti
todeta. On siis ilmeistä, että siittiöllä paitsi
teh-tävätään antaa munalle virike kehitykseen on
toisena, kenties tärkeämpänä tehtävänä välittää isän
perinnöllisyysaiheita munaan, jossa ne sitten
kehittyvät rinnan äidin aiheiden kanssa. Edellä on
jo huomautettu, että nämä aiheet sijaitsevat
etusijassa solutumassa ja luultavasti sen
kromosomeissa, ja vastoin edellämain. koulukuntaa on
senvuoksi tumien yhtyminen, siis kahden eri
pe-rinnöllisyysryhmän yhteenjoutuminen, tahdottu
katsoa s :lle olennaiseksi. Weismann, joka
lienee ensimäisenä esittänyt tämän mielipiteen
s:sta, on tästä jonkun verran erilaisten
aineksien sekaantumisesta s:ssa ottanut käytäntöön
termin amphimixis. Että amphimixis on
hyödyllinen, niin, melkeinpä välttämätön ehto
lajin säilymiselle, voitaneen tuskin kieltää. Useita
sukupolvia jatkunut itsesiitos tai yksinomainen
suvuton lisääntyminen johtaa nim. lajin
degene-ratsioniin, huononemiseen, ja lopulta häviöön.
Tämä on johdonmukaisilla ja kriitillisillä
kokeilla todettu. Näyttää siis siltä, että vanha,
enemmän vaistomainen käsitys siitä, että liian
pitkälle menneen sisä- 1. suku-s:n huonontamaan
rotuun on välttämätöntä tuoda uutta verta, saisi
nykyaikaisesta tieteestä hyvää tukea, joskin
sisä-s:n, esim. serkkujen välisen avioliiton
haittoja usein on suuressa määrin liioiteltu.
Jos siis amphimixis todella on tärkeä ehto
lajin säilymiselle, voinemme saada selityksen siihen,
että munasolu on menettänyt kehityskykynsä
centrosomien häviämisen johdosta, juuri siitä,
että tämä menetys tekee amphimixiksen
välttämättömäksi ja siten estää lajin huonontumisen
sekä edistää sen säilvmistä olemisentaistelussa.
E. F-ey.
Siitoseläin on, vastakohtana käyttöeläimelle,
jokainen kotieläin, jota käytetään jälkeläisten
saantia varten eläinkannan lisäämiseksi ja
parantamiseksi. S :t valitaan erikoisten
periaatteiden mukaan tarkoitukseen soveltuvista
vanhemmista ja niitä ruokitaan, hoidetaan ja
kasvatetaan noudattaen ennalta tarkoin määrättyä
suunnitelmaa, mikä riippuu siitä päämäärästä,
johon pyritään (maito-, liha-, työ-, villa- y. m.
eläinten tuotantoon, vrt. Siitostavat,
Siitos k a r j a). E. v. K.
Siitoskarja, eläimet, joita elätetään
siitoseläinten saantia varten johonkin määrättyyn
tarkoitukseen. ks. Siitoseläin, vrt. Karja,
Lehmä. E. v. K.
Siitoskato, a p o g a m i a, sellainen tapaus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
