- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1297-1298

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sikiö ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1291

Sikiö

1297

lisäkkeelle, osalle kieliluuu runkoa sekä sen
pienille sarville ja näitä puikkolisäkkeeseen
liittävälle siteelle, kolmas kehittää kieliluun rungon
kaudaali-osan ja sen isot sarvet, sekä kaksi seur.
kilpiruston. Kidustaskuista taas häviävät
säännöllisesti muut paitsi ensimäinen, joka pitkänä
kanavana jatkuu nielusta ylös ja sivuillepäin
muodostaen korvatorven (Eustachion-putken) ja
keskikorvan, ulompi korvakäytävä muodostuu
ylläesitetystä kidusvaosta ja tärykalvo membrana
obturatoriasta. Joskus jäävät muutamat
muutkin kidustaskut t. -vaot jäljelle antaen alun
synnynnäisiin kaulafisteleihin tai muihin
sairaaloi-siin abnormiteetteihin. Paitsi ylläsanottua
kehittyy s:n kidussysteemistä vielä muutamia
rauhasia, kuten kateenkorvarauhanen, osa
kilpirauhasta ja lisäkilpirauhaset.

Korkeimpain luurankoisten virtsaelinten
kehitys muodostuu monimutkaiseksi senvuoksi,
että s.-kehityksen varrella syntyy kaksi
tilapäistä elintä: rsimunuainen (pronephros) ja
alku-munuainen (mesonepliros). Kummatkaan näistä
eivät kehity ihmis-s:llä toimiviksi elimiksi,
esiintyvät siis ainoastaan niin sanoaksemme
fylogeneet-tisinä muistoina. Vasta näiden munuaisten
jälkeen syntyy jälkimunuainen 1. varsinainen
munuainen (metanephros). Kaikki nämä munuaiset
kehittyvät ruumiinontelon seinästä s:n
mesodermi-kerroksesta. Esimunuainen kehittyy ihmis-s :llä
n. 3:nnella s.-viikolla. Se on jotenkin
kraniaali-osassa ruumista, ruumiin onteloon suppilomaisesti
aukeavain poikkiputkien muodostama.
Distaali-päällään yhtyvät nämä kanavat pituussuunnassa
kulkevaksi ja kloaakin kanssa yhteydessä
olevaksi primääriseksi virtsajohtimeksi. Itse
esimunuainen häviää verraten pian, mutta
primäärinen virtsajolidin jää jäljelle ja liittyy
esi-munuaisen jäljestä kehittyvään alkumunuaiseen.
Esimunuaisen kaudaalipuolella olevain
alkuseg-menttien varret (stilus) liittyvät toisiinsa
pitkäksi nefrogeniseksi solu juonteeksi, josta sekä
alku- että jälkimunuaiset kehittyvät. Tässä
kudoksessa syntyy segmenttaalisia solupalloja, jotka
myöhemmin muodostuvat rakkuloiksi. Näiden
rakkuloiden ventromediaalisesta päästä kehittyy
munuaiskotelo (corpusculum Malpighi) samalla
kuin dorsolateraalinen pitenee putkeksi, joka
yhtyy edellämain. primääriseen virtsajohtimeen.
Jatkuva kehitys muodostaa jälkimunuaisen n. s.
Wolffin rauhaseksi, josta yllämain. primäärinen
virtsajolidin eli Wolffin-tiehyt johtaa kloaakkiin.
Ensimäisen s.-kuukauden lopussa on
alkumunuai-nen ihmis-s :llä saavuttanut suurimman
kehityksensä. Kolmannen s.-kuukauden alussa se alkaa
surkastua. Surkastuminen alkaa rauhasen
kra-niaalipäässä, mutta myöhemmin surkastuu myös
sen kaudaalipää. Keskiosa jää jäljelle ja ottaa
osaa sukupuolirauhasten muodostamiseen.
Neljännen s.-kuukauden lopussa on main. surkastuminen
päättynyt. Jälki- 1. varsinainen munuainen
kehittyy kahdesta eri aiheesta: Wolffin-tieliyen
kaudaalipää muodostaa 4:nnen s.-viikon
alkupuolella rakkulamaisen pullistuman, joka vähitellen
pitentyen kasvaa kraniaalisuuntaan päin
kulkevaksi tiehyeksi varsinaiseksi virtsajohtimeksi
fureter). Sen päässä oleva laajennus muodostaa
munuaismal jakon ja tähän tulevat virtsaa
kokoavat putket. Tämän ympärille syntyy edellämain.
nefrogenisen solu juonteen kaudaalipäästä (sen

kraniaalipää muodosti alkumunuaisen)
munuais-parenkymi Bowmannin-kapseleineen ja
virtsatiehyilleen (ks. Munuaiset). Virtsarakko
kehittyy osittain suolen ventraalisena pullistumana,
samasta, josta allantois-pussikin syntyy, osittain
Wolffin-tieliyen kaudaaliosasta, ureterien tyvestä.

Sukupuolielimet liittyvät s.-aikaiseen
kehitykseensä nähden läheisesti munuaisiin. Edellä
jo huomautettiin, että alkumunuaisen keskiosa
yhtyy sukupuolirauhasiin. Ensimäisen s.-kuukauden
lopussa syntyy alkumunuaisen
medioventraalipin-nalle ruumiinontelon epitelin muodostama
paksunnos, genitaalipiena, johon liittyy
alkumunuaisen mesenkymikudosta. Tämän pienan keskiosa
kehittyy sukupuolisoluja synnyttäväksi
rauhaseksi, joka myöhemmin erilaistuu joko kivekseksi
tai munasarjaksi (testis, ovarium). Kivekseen
liittyvät alkumunuaisen poikittaiset käytävät
muodostuen lisäkivekseksi (epididymis), joka johtaa
kiveksestä Wolffin-tiehyeen. Naisella tulee
alkumunuaisen keskiosa niinikään munasarjan
yhteyteen lisämunasarjana (parovarium), mutta
Wolffin-tiehyt häviää. Tämän vieressä on kuitenkin
samaan aikaan kehittynyt kummallakin
sukupuolella eräs uusi kanava, Müllerin-tiehyt, joka
miespuolisella yksilöllä häviää, naispuolisella
muodostaa munatorven (tulta), kohdun 1. emän (uterus)
ja emättimen (vagina). Kehityksen varrella on
siis sikiö kaksineuvoinen, alkujaan mahdollinen
valmistumaan joko koiras- tai naaraspuoliseksi
yksilöksi. Toisinaan liäiriytyykin kehitys siten,
että sukupuolirauhanen toisessa
ruumiinpuölis-kossa muodostuu kivekseksi, toisessa
munasarjaksi. Silloin syntyy kaksineuvoinen yksilö,
hermafrodiitti (ks. K aksi neuvoi su ti s).

Verisuonisto syntyy aluksi s:n ruumiin
ulkopuolella keltuaispussin mesodermissä ja
osassa chorionia. Pian senjälkeen ilmestyy
kuitenkin s :n-sisäisiäkin verisuonia, jotka liittyvät
edellämainittuihin. Jo l.s mm pitkällä ihmis-s :llä
on verenkiertokulku, johon kuuluu parillisesta
aiheesta syntynyt pariton -sydän, kaksi aorttaa
ja napavaltimoa sekä napalaskimo. Kaikki nämä
ovat mesodermaalista alkuperää. Sydän kehittyy
alkujaan verisuonen mutkasta, jonka myöhemmin
tavattavat väliseinämuodostukset, pullistumat ja
kuroutumiset jakavat neljään lokeroon. Se
syntyy s:n ruumiin kraniaaliosassä ja siirtyy
myöhemmin rintaonteloon. Myöskin sydämestä
lähtevä verisuoni jakautuu kahtia muodostuen
aortaksi ja keuhkovaltimoksi. Verisuoniston
kehityksestä mainittakoon vielä, että s :llä nielun
kummallakin puolen tavataan 6
kiduskaarivalti-moa, joista toiset jo aikaisin häviävät, toiset
ottavat osaa ruumiin suurten valtimoiden tyvien
muodostamiseen. Näiden valtimoiden
tavallisuudesta poikkeava kehitys johtaa useihin suurten
aort tali aarö j en poikkeavaisuuksiin.

Keskushermoston kaikkein varhaisin
kehitysaste on toistaiseksi vielä ihmis-s :llä
tuntematon, mutta se kehittynee samoin kuin
muillakin nisäkkäillä keskiviivan kautta kulkevana
ektoderminpaksunnoksena a rea embryona Uksessa.
Tämä paksunnos painuu syvemmälle s:n
ruumiiseen ja muodostuu ensin uurteeksi (kuva 6. c-d),
sitten putkeksi, jonka seinämän erilaisesta
paksuuntumisesta selkäydin ja aivojen eri osat
syntyvät. Alkuperäisen putken ontelo laajentuu
aivoissa tavattavaksi viideksi aivokammioksi (vcn-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0677.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free