- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1313-1314

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Silkkisametti ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1313

Silkkisametti—Silli

1314

tultuaan hienoksi, kovaksi rihmaksi. Koko koppa
valmistetaan yhdestä, ainoasta rihmasta, joka
tav. on n. 1,000, joskus aina 3,000:kin m pitkä.
Koppa on pitkulainen, tav. keltainen, mutta
eräillä roduilla myös vihreä, valkoinen tai muun
värinen. Toukka koteloituu 8 päivän perästä
kopan valmistuttua, ja kun toiset 8 päivää ovat
kuluneet, murtaa täysimuotoinen perhonen
kotelo-kuorensa ja tunkeutuu kopan läpi vapauteen.
Hyvin pian kuoriutumisensa jälkeen naaras
hedelmöittyy ja voi lyhyessä ajassa laskea 400:kin
munaa. Sen jälkeen perhonen kuolee.

S:n toukat käyttävät pääasiallisimpana
ravintonaan valkean mulperipuun (Morus alba) sekä
myöskin mustan mulperipuun (M. nigra) lehtiä
(ks. Mulperipuu). Kiinassa elätetään
toukat paikoittain vielä ulkona kasvavissa puissa,
mutta useimmiten kuitenkin — samoin kuin
länsimaissa aina — erityisissä, tarkoitusta
varten rakennetuissa huoneissa. Talvehtineet munat
saadaan 10-15 päivässä kehittymään toukiksi
siten, että lämpömäärä huoneessa aste asteelta
kohotetaan aina 25° :een saakka. Toukille
tuodaan säännöllisesti monta kertaa päivässä
tuoreita lehtiä ja pidetään tarkkaa huolta
puhtaudesta, tuuletuksesta ja tasaisesta lämmöstä (21°).
25 g munia (s. o. n. 35-40 tuh. munaa) varten
tarvitaan, jotta toukat voisivat kehittyä
täysimittaisiksi, 780 kg lehtiä. Tämä vastaa n. 45 kg
kotelokoppia. — Mulperipuun lehtien asemesta
syötetään toisinaan s:n toukille mustan juuren
(Scorzonera hispanica) lehtiä. Suomessakin on
silloin tällöin tehty vähäisiä
silkinviljelysyrityk-siä ja käytetty tällöin pääasiallisesti
mustan-juuren lehtiä, mutta mihinkään huomattaviin
tuloksiin ei meillä ole päästy. —
Silkinviljelyk-selle tuottavat usein suurta tuhoa erilaiset
taudit, jotka pääsevät leviämään toukkien
keskuuteen. Niinpä erään loisen, Nosema bombycis,
aiheuttama tauti, joka synnyttää ihoon mustia
pilkkuja, hävitti vuoden 1857 jälkeen
silkin-viljelyksen Euroopassa miltei täydellisesti. Tauti
säilyy hyönteisen kaikissa kehitysasteissa, mutta
sitä on opittu vastustamaan puhdistamalla
munat taudinsiemenistä. Toiset taudit ovat muiden
sienien aiheuttamia taikka niiden aiheuttajat
ovat tuntemattomat. — Paitsi tavallisesta s:sta
saadaan hyvää silkkiä useista muistakin
kehrääjä-perhosista. Näistä mainittakoon
ailanthus-kehrääjä (Altacus 1. Bombyx cynthia), jonka
toukka Kiinassa ja Japanissa syö Ailantlius
glandulosan (ks. Ailantlius), Intiassa
risiini-kasvin lehtiä; k i i n a 1. t a m m i-s. (Saturnia
pernyi) sekä j a p. t a m m i-s. (S. yama-mayu),
jotka molemmat syövät tammenlehtiä ja joista
edellistä tavataan Pohjois-Ameriikassa ja
Polijois-Kiinassa, jälkimäistä Japanissa.

[Haberlandt, ,,Der Seidenraupenzucht des
Maul-beerbaums" (1871); Weissweiler, ,,Zucht des
Maul-beerbaums und der Seidenraupe" (1875); Wolle,
,,Ausführliche Anleitung zur rationellen Aufzucht
der Seidenraupe" (1893) ; Pasteur, ,,Études sur
les maladies des vers ä soie" (1871).] U. S-s.

Silkkisametti on samettikangas, jonka
nukkaa muodostavana kuteena käytetään
kehruu-silkkiä. E. J. S.

Silkkivihreä, öljymaalissa käytetty vihreä
ki-vennäisväriaine.

Silkkiäispuu ks. Mulperipuu.
42 VIII. Paineltu "/« 1 fi.

Sillanpäävarustus, linnoitus, jonka
tarkoituksena on vesistön ylimenon turvaaminen. Jos
ainoastaan toisella rannalla on varustus,
sanotaan sitä yksinkertaiseksi, jos
molemmat rannat ovat linnoitetut, puhutaan k a
k-s o i s-s :s t a. Linnoitus on mieluimmin
sijoitettava niin kauas sillan edustalle, että silta on
suojassa vihollisen tykistön tulelta. S:een
kuuluu erillisiä linnakkeita, tukikohtia,
ampuma-kaivoksia vallituksineen, estelinjoja sekä
pattereita, joita viimemainitulta yksi pari mielellään
sijoitetaan toiselle rannalle. Aivan sillan eteen
asetetaan sitäpaitsi siltavarustuskaivanto.

Sillanrakennus ks. Silta.

Sillböle
o-J, ratsutila (x/2 manttaalia, 200
ha) Helsingin pitäjässä Vantaanjoen varrella 8
km Sockenbackan rautatieasemalta pohjoiseen.
Tilalla on saha. Omistaja (1916) agronomi [-Lau-rén. Päärakennus 1800-luvun alulta. — S:n
rautamalmikaivokset (6 km Sockenbackan
asemalta) saivat alkunsa 1744 vuorimestari Magnus
Linderin toimesta: louhimista jatkettiin
1770-lu-vun alulle sekä edelleen vv. 1785-88 ja 1823-66.
Viimemainittuna louhimiskautena nostettiin
malmia yhteensä 26,732 tonnia. Tilalla on myös
vanhoja kalkkikaivoksia. A. Es.

Silli (Clupea harengus), heimonsa (ks.
Sillikalat), tärkein edustaja. Vannasluussa (vomer)
ryhmä pieniä hampaita, joita ei ole muilla
samaan sukuun kuuluvilla, ulkomuodoltaan hyvin
samannäköisillä lajeilla. Ruumis kyljiltä
vatsa-puolelle kapeneva. Suomut helposti irtaantuvat.
Selkä sinisen- tai vihreänhohtoinen, muu osa
ruumista hopeanvärinen, hohtava. Kasvaa n. 37cm:n
mittaiseksi. Harvinaisena tavataan 45 cm:nkin
pituisia jättiläis-s :ejä. — S :n tärkeimpänä
asuma-alueena ovat Poli jois-Euroopan vedet
Vienanmerestä Biskajan-lahteen saakka, mutta sitä
tavataan suurin määrin Atlantin Ameriikankin
puoleisessa osassa sekä Tyynen valtameren
pohjoisosissa, missä sitä varsinkin japanilaiset
pyytävät suunnattomasti. — Elää äärettömissä
parvissa, jotka usein ovat muodostuneet melkein
samansuuruisista ja -ikäisistä kaloista.
Lähestyy parvittain rantoja joko ravintoa hakemaan
tai kutemaan. Elää planktonista
(hankajalkaisista, matojen ja vaippaeläinten toukista y. m.L
jonka tavoittelemiseen sen hienorakenteiset leuat,
joista alaleuka on yläleukaa pitempi (samoinkuin
esim. planktonia syövällä muikulla), ovat
erittäin sopivat. Monin paikoin sen ruokana ovat
suuremmatkin eläimet (esim. Mysis, Gammarus,
Idotea)-, usein on s:n mahalaukusta tavattu
pieniä kaloja. Vaikkakin s. suurimman osan
ravinnostaan siis ottaa veden pinta- ja
keskikerroksista, hakee se sitä osaksi pohjakerroksista,
vieläpä pohjaltakin. S. tulee eri seuduilla
sukukypsäksi eri ikäisenä, tavallisimmin kuitenkin
3-5-vuotisena. Meidän rannikollamme s. (silakka
1. haili) kutee ensimäisen kerran 3-vuotisena.
yksityistapauksissa jo 2-vuotisena. Mätinsä, jossa
vanhoillakaan yksilöillä on tuskin 30,000 munaa,
s. laskee vesikasvien, simpukankuorien ja kivien
pinnalle. Kutu tapahtuu suurissa parvissa
pääasiallisesti keväisin tai syksyisin. Kudun
jälkeen parvi poistuu nopeasti kutupaikalta.

Siitä saakka kuin ruots. eläintieteilijä S.
Nilsson 1826-33 Ruotsin hallituksen kehoituksesta
tutki syitä s:ii saaliin loppumiseen Bohusläänin

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0685.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free