- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1315-1316

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Silkkisametti ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1315

Silli

131G

rannikolla, 011 Pohjois-Euroopan maissa laajoja
tutkimuksia tehty s:n elintavoista,
sikiökehityksestä, toukan ja täysikasvaneen kalan kasvusta,
sukupuolikypsyys- ja kutemissuhteista sekä s:n
vaelluksista. Erikoista huomiota on omistettu
kysymykselle erilaisista paikallismuodoista 1.
roduista. Varsinkin nykyään, jolloin kansainvälinen
rneritutkimus on ottanut s.-kysymyksen koko
laajuudessaan suunnitelmanmukaisesti selvitettäväksi
hydrografisilla, biologisilla ja planktologisilla
tutkimuksilla, on kalastuselinkeinon kannalta
annettava mitä suurin merkitys näiden tutkimusten
tuloksille käytäntöön sovellutettuina. Kun
kalabiologia aikaisemmin on lähtenyt siitä oletuksesta,
että kalakanta joka vuosi lisääntyy osapuilleen
samassa määrässä, ovat s.-tutkimukset (myös
turskatutkimukset Norjassa ja
muikkututkimuk-set Suomessa) todenneet, että kalakannan
uudistuminen tapahtuu sangen epäsäännöllisesti.
Lyhyempien tai pitempien väliaikojen jälkeen voi
syntyä erikoisen runsaita tai erikoisen
yksilö-köyhiä ikäluokkia. Joku yksityinen vuosiluokka
voi yksilörunsautensa puolesta olla niin paljon
muita suurempi, että se koko olemassaolonsa
aikana vaikuttaa saaliin runsauteen ja laatuun.
S.-kannan kokoomukseen vaikuttavat monet
enemmän tai vähemmän vaihtelevat hydrografiset ja
biologiset seikat. Mikä tai mitkä niistä
vaikuttavat ratkaisevasti kudun onnistumiseen tai
toukkien kehitykseen, ei vielä tiedetä. Ne syyt,
enimmäkseen hydrografiset, jotka aiheuttavat sen, että
s.-kanta vuosikymmeniksi häviää joltakin
paikkakunnalta, kuten esim. Bohusläänin rannikolta
vv. 1809-77, vaikuttaen mitä haitallisimmin
ran-nikkoväestön talouteen, ovat myös lopullisesti
selvittämättä. Tällaisten pitkäaikaisten katojen
välillä voi olla hyvinkin tuottavia n. s.
s.-periodeja, kuten esim. juuri Bohusläänin rannikolla
vv. 1753-1809 ja v:sta 1877 nykypäiviin saakka.
Jonkun vuosiluokan kadosta aiheutuvia
lyhytaikaisia ja pienempiä katoja, joista ylempänä
mainittiin, voi hyvinäkin s.-periodeina esiintyä.

S :n rotututkijat jakavat s: 11 kahteen
pääryhmään : meri- ja s a a r i s t o m u o t o i h i n.
Edelliset asustavat aina suolaisessa meressä ja
kutevat enimmäkseen syksyisin; jälkimäiset
pysyttelevät lähempänä rannikkoja ja nousevat
enimmäkseen keväisin murtovesiin kutemaan.
Kumpikin näistä ryhmistä jakautuu useihin rotuihin,
jotka eroavat toisistaan pääasiallisesti niiden
ominaisuuksien puolesta, joiden perustalla suvur.
Clupea eri lajit erotetaan toisistaan. Saks. Fr.
lleincke 011 rotututkijoista tunnetuin. Hän
käyttää tutkimuksissaan paljon mittauksia voidakseen
tehdä johtopäätöksiä kalan ulkonaisten elinten
keskinäisestä asemasta. Tärkeitä rotutuntomerk-

kejä ovat myös eväruotojen. vatsan alapuolella
olevien suomujen ja selkärangan nikamien
lukumäärä. Rotuja määrättäessä on tietysti kysymys
keskiarvoista. Koska s. ei tee pitkiä vaelluksia,
pysyvät eri rodut sekaantumatta toisiinsa ja
rotutuntomerkit säilyvät.

Itäisen Itämeren rannikolla ja sen lahdissa
tavattava saaristoryhmään kuuluva s.-rotu 011 s
i-lakka 1. haili, jonka Linné jo 1761 selitti
s:n muunnokseksi (var. membras). Litorina-ajan
jälkeen s. on mukautunut tämän alueen
vähäsuolaiseen veteen. Tämä mukautuminen ei
kuitenkaan, niin vähitellen kuin se onkin tapahtunut,
ole ollut jälkiä jättämättä. Paitsi hitaamman
kasvunsa ja pienemmän kokonsa puolesta eroaa
silakka s:stä esim. siinä, että sen pää ja pyrstö
ovat suhteellisesti paljoa pitemmät, muu ruumis
taas lyhempi; selkä ja varsinkin vatsaevät ovat
taaempana kuin s:llä ja peräevä on hyvin lyhyt.
Silakan kasvu eri ikävuosina näkyy ylläolevasta
kuvasta. — Ainakin osa niistä kookkaista
kaloista, joita silakkakalastuksessa usein saadaan
ja joita kalastajat meillä nimittävät „silleiksi",
on oikeita tänne eksyneitä s :ejä, osa lienee
vanhoja silakoita. — Samanlainen s.-muoto kuin
silakka on Vienanmeressä tavattava seiti.

S:n pyyntiä harjoitetaan aavalla merellä
ajoverkoilla (ks. A j o k a 1 a s t u s) ja
pohjanuo-talla (trawl). Viimeksimainittu pyydys on suuri
havassäkki, jota höyryaluksella vedetään pitkin
pohjaa. Lähellä rantoja pyydetään s:iä seisovilla
verkoilla sekä erilaisilla nuotilla ja rysillä.
Meidän maassamme harjoitetaan
ajoverkkokalastusta Ahvenanmaan idkosaaristossa,
Satakunnan rannikolla ja Suomenlahden
itäosan ulkosaarilla. Kalliin kevätnuotan vedosta,
jota ennen yleisesti käytiin pitkin maamme
rannikkoa silakan kutuaikana, on useimmissa
paikoin luovuttu sen jälkeen kuin helpommin
hoidettavat ja tuottavat isorysät parin viime vuosi-

(S.H.) Silakan talvikalastusta Koiviston edustalla.

(S.H.) Silakan kasvu 1-8 vuoden ikiiisen.1 (V2 luonnollista kokoa).

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0686.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free