- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1317-1318

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sillikalat ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1317

Sillikalat—Sillivalas

1318

(S.H.) Silakan talvikalastusta Koiviston edustalla.

Nuotan perä nostetaan vedestä.

kymmenen aikana ovat tulleet yleisesti
käytäntöön. Talvinuotan vetoa harjoitetaan siellä täällä
rannikollamme, esim. Pohjanmaalla ja
Lounais-Suomen saaristossa ja ennenkaikkea
Suomenlahden itäosassa, missä se on harvinaisen suuren- j
moista. Viimeksimainitulla seudulla harjoitetaan
myös suurta verkkokalastusta talvella jään alta.

Saaliin runsauden takia, josta yksin Euroopan
osalle tulee vuosittain 900-1,000 milj. kg, s. on
ravintoaineena Pohjois- ja Keski-Euroopan
väestölle merikaloista tärkein. Miten tämä suunnaton
saalis jakautuu eri maiden kesken, näkyy
seuraavasta taulukosta:

Sillinsaalis Polij oi s-E u r o o p a n m
e-rissä 1 9 0 7-1 0 milj. kg:ssa.

Eri maat. 1907 1908 1909 1910
Suomi....... 11,20 14,07 14 43 13.13
Venäjä....... 1.48 0,90 0,94 1.13
39.88 52.80 97.47
Norja....... 147,08 190.33 265,i« 246,40
Tanska....... 15.76 14.12 13,16 lO.u
40,63 39,25 60.7a
Hollanti...... 86,37 69,08 81,28 87,41
Belgia....... 1,90 1,86 1,26 0,83
Iso-Britannia . . . . 561,9,1 504,14 488,M 511,82
Ranska ...... 66.31. 1 O <J
Islanti....... 2.88 1,06 O O
Yhteensä 982,so 882,62 957.12 1,034,55

V. 1911 oli silakansaalis Suomessa 11,56 milj.
kg ja 1912 8,30 milj. kg. Vientikaloistamme
silakka on tärkein. Melkein koko vienti, joka viime
vuosien aikana on vaihdellut 4-7 milj. kg, on
suuntautunut Venäjälle.

Alhaisen hintansa ja suuren ravintoarvonsa
takia s. on monella eri tavalla valmistettuna
tärkeänä ravintoaineena kaikissa
yhteiskuntaluokissa. Tavallisin valmistustapa on tynnyreihin
suolaaminen, mikä tehdään joko kalastuslaivoissa
(hollantilaiset ja saksalaiset, jotka kalastavat
kaukana omilta rannoiltaan), suurissa kalastamoissa
tai tehtaissa. Säilyketehtaissa valmistetaan s:stä
erinomaista lierkkutavaraa ja tehdasmaisesti
toimitetaan myös s: n savustaminen, mihin
käytetään heikosti suolattuja keskikokoisia kaloja.
Meidän silakkamme kaupataan sellaisena kuin
kalastajat kotonaan ovat sen suolanneet, tav. 1/4, 1/8
ja Vie tynnyrin astioissa. Viime vuosina on
kauppaan tullut jonkun verran kalastajien itsensä sa-



(S.H.)

Sillikuningas.

vustamaä ja myöskin maustamaa silakkaa. —
vrt. Sillikalat. E. H-a.

Sillikalat (Clupeidae), rakkosuisiin kuuluva
heimo, jolla on edustajia kaikissa lauhkeissa ja
lämpimissä merissä. Ruumis pitkä ja soukka,
isosuomuinen, terävävatsainen. Selkäevä melkein
keskellä selkää. Väli- ja yläleuanliiu^
muodostavat yhdessä suun etureunan. Suu iso,
hienoham-painen. Kaikki nopealiikkeisiä. Vaikka heimo ei
ole niin suku- eikä lajirikas kuin useat muut
kalaheimot, on se sitävastoin tavattoman
yksilö-rikas. Sentähden pyydystetäänkin tämän
heimon edustajia tavattomia määriä ja ne ovat
ihmiskunnalle turskakalojen ohella kaloista
tärkeimmät. Suvusta Clupea ovat silli (haili,
silakka, seiti), kantasilli (erotetaan joskus
omaksi suvuksi Alosa), kilohaili sekä
sardiini ja suvusta Engraulis anjovis
Euroopan merissä tärkeimmät. Mustassa- ja
Kaspianmeressä on omat tärkeät CZwpea-lajinsa (C.
cas-pica y. m.). E. II-a.

Sillikuningas (Cliimcera monstrosa),
rusto-kalojen alaryhmän koppapäisten
(Holocephali) huomattavin edustaja.
Ryhmä eroaa muista
rustokaloista ja
johtaa tavallaan

kiillesuomuisiin
(Ganoidea) ja.
luukaloihin (Teleostei) m. m. siinä
suhteessa, että
ki-dusrakojen yli on
edestäpäin
kiduskannen ensi aiheena kasvanut ihopoimu, joten
kidusrakoja ulkopuolisesti näyttää olevan vain
yksi; kidukset lähestyvät lisäksi rakenteeltaan
kampakiduksia. — S. on n. 1-1.5 111 pitkä,
melkein sileäihoinen. päältä tummanruskea, sivuilta
hopeanhohtava, alta valkea. Pää iso, omituisen
muotoinen, koiraalla silmien välissä esiinpistävä
lisäke, isot, keltaiset silmät vahvakiiltoiset.
Rintaevät ovat isot, selkäevä pitkä, pyrstö
piis-kamaiseksi suippeneva. S. tavataan 111. m.
Skan-dinaavian rannikolla Juutinraumasta ulospäin;
011 muuten levinnyt kaikkiin valtameriin. Lihaa
ei syödä, maksasta valmistetaan öljyä
kotilääk-keeksi (Norjassa). — Suom. nimi johtuu siitä,
että s: 11 011 usein huomattu ilmestyvän
rannikolle silliparvien mukana. I. V-s.

Sillimaniitti, harmaanvärinen kivennäinen,
jonka kem. kokoomus on sama kuin andalusiitin
ja syaniitin. nim. Al2Si05. mutta kidemuoto
itsenäinen, rombinen. S. 011 kiteisissä liuskeissa ja
pegmatiiteissa jotenkin yleinen, varsinkin
hienokuituisena, jollaisena sitä myös nimitetään
fibroliitiksi. Suomessa on suuria s.-kiteitä
ta-attu Träskbölessä Perniössä. /’. E.

Sillivalas, norjalaisten s e i t i v a 1 a s
(lia-lienoptcra borealis), n. 16 111 pitkä,
hoikkaruumii-nen, nopealiikkeinen uurteisvalas. Väri päältä
sinisenharmaa vaalein pilkuin, alta vaikeahko.
Tavataan Atlantissa (Ranskan seuduilta lähtien)
ja Pohjois-Jäämeren eteläosissa. Nimet s. ja
seitivalas johtuvat siitä, että s. ilmestyy Norjan
rannikoille vain aika-ajoin kesällä, jolloin sen
sanotaan ajavan edellään paikoin silli’-, paikoin
seitiparvia. Todellisuudessa s. syö eräitä pelagi-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0687.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free