- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1345-1346

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Silundumi ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1345

Silundumi—Siluurisysteemi

1346

liäältä tai köyhältä näyttävää nimityksellä à la
Silhouette. S. oli 1700-luvun keskivaiheilta
alkaen n. sata vuotta hyvin yleinen
muotokuva-taiteen haara; n. v:een 1800 s. oli useimmiten
maalattu lasiin, jälkeen v:n 1S00 s. on
tavallisesti leikattu mustasta paperista.
Valokuvauksen keksimisen jälkeen s. menetti merkityksensä.
Viime vuosis:n tunnetuimpia s.-kuvien
leikkaajia on esim. P. Konewka (ks. t.). S.-kuvien
leik-kelijöistämme on E. Cedercreutz huomattavin.
[Corsep. „Die Silhouette" (1899).] E. R-r.

Silundumi, eräs silisiumkarbidilaji, jota
saadaan kuumentamalla hiiltä ja piitä sähköuunissa.
Esineitä s:sta valmistetaan siten että
muovaillaan valmiiksi hiilestä esine, joka peitetään
kar-horundumi jauhoon ja kuumennetaan
sähköuunissa. S:sta valmistetaan elektrodeja, osia
sähkökeittolaitteisiin, sulattimia (upokkaita)
y. m. S. S.

Siluuri ks. Siluurisysteemi.

Siluurikausi, se geologinen ajanjakso, jonka
kuluessa siluurisysteemin (ks. t.) muodostumat
ovat syntyneet.

Siluurinen muodostuma ks. S i 1 u u r i s y
s-t e e m i.

Siluurisysteemi (s i 1 u u r i t, roomal.-aikana
Britanniassa asunut kelttiläiskansa, ja
systeemi, ks. t.), varsinaisesti kambri- ja
devoni-systeemien väliset kerrosryhmät paleozooisessa
sarjassa. Uudemman käsitystavan mukaan (ks.
Geologiset muodostumat), joka pyrkii
s:iin alimpana osastona yhdistämään ennen
itsenäisenä muodostumana pidetyt kambriset
kerrostumat (Olenus-, Paradoxides- ja
Olenellus-ryhmät), tarkoitetaan s:llä kaikkia vanhimpia
(esidevonisia), selvästi fossiilinpitoisia
paleozooi-sen sarjan kerroksia. Seuraavassa tarkoitetaan
nimityksellä varsinaista s:iä. Kerrossarjan
kokonaisvahvuus on melkoinen, Brittein-saarilla
6,000-9,000 m. Systeemi jaetaan yleisesti kahteen
pääosastoon: 1. Alasiluuri 1. ordovicium
ja 2. YI äsi luuri 1. gotlandium.

Valtamerien tulvehtimista laajoilla aloilla nyk.
manneralueiden yli, mikä alkoi kambrikauden
jälkipuoliskolla, huomataan edelleen ordovikisella
ajalla. Euroopassa meren laajeneminen
suuntautui luoteesta etelään ja itään päin,
Pohjois-Ame-riikassa jäi sen valtoihin suuri kambrilainen
manner, eteläisellä pallonpuoliskolla Austraalia
ja Etelä-Ameriikka. Silmiinpistävä
eläimistölli-nen yhtäläisyys Polijois-Aineriikan ja Euroopan
merialueiden välillä osoittaa vapaiden
yhteyssuh-teiden vallinneen niiden kesken. Euroopassa
voidaan selvästi erottaa kolme siluurialuetta: 1.
Böömin-Välimeren allas, 2. Baltilainen meri-alue,
3. Pohjois-Atlantin meri-alue (Englanti, Belgia,
Poli jois-Ranska), joiden huomattavat faunistiset
eroavaisuudet viittaavat siihen, että euroopp.
si-luurimeressä oli olemassa erottavia maakaistaleita.
Alasiluurin merikerrostumissa ovat voitolla
ter-rigeniset sedimentit, s. o. runsaskivettvmäiset
(trilobiitteja, lonkeroj aikaisia. nilviäiskuoria)
merkelit, liuskeet, hiekkakivet ja konglomeraatit,
mutta laajoilla aloilla antavat osastolle leimansa
myös kalkkikivipat. jat suurine koralliriuttoineen
ja kivettynyt syvänmerenliete luonteenomaisille
graptoliitteineen (graptoliittiliuske),
radiolaarei-neen (piiliuske) y. m. pelagisine muotoineen.
Purkautuneita aineksia, tuffeja, diabaaseja ja
por-43. VIII. Paineltu "/616.

XvoUL ÖI*kX t ima» V^rc ifomc

(S.H.) Kaaviollinen profiili Suomesta Saarenmaan,
Gotlannin ja Ulannin saarien poikki Ruotsiin.

fyyrejä, kuuluu myös muodostumaan, vähemmän
mannerkasaumia. — Ordovikisia sedimenttejä
leviää laajoina kerroksina jääkautisten
sorapatjo-jen alla Itämeren alueella. Ne ne pääasiassa
muodostavat m. m. vuoriperustan ölannin saarella ja
ulkonevan rantatörmän, n. s. klintin, Viron
rannikolla. Huomattavia tähän kuuluvia vuorilajeja
ovat kivettymärikas ortocera s-k a 1 k k i
(pääasiassa isoja ortoceratiitteja, ks. t.), väriltään
harmaa tai punertava, rakennuskivenä yleisesti
käytetty (Helsingissä esim. yliopiston ja Ateneumin
portaat) vuorilaji, joka on levinnyt Inkerinmaalta
Norjaan asti, Itämeren-maakuntain niinikään
harmaa tai punerva glaukoniittikalkki,
Skånen 130 m:n vahvuinen
graptoliitti-liuske-kerrostuma (osaksi yläsiluuria).
Skan-dinaavian sisäosissakin, Taalainmaalla,
Jämtlan-dissa y. m. on monin paikoin hajallisia
alasiluu-risia muodostumia. Suomessa tavataan
fossiilinpitoisia, siluurisia kalkkivuorilajeja, etupäässä jo
mainittua ortoceras-kalkkia, irrallisina
siirtolohkareina Ahvenanmaalla ja Turuu-saaristossa.
Ne ovat todennäköisesti peräisin lähellä olevista
merenpohjasyvänteiden kerroksista, suuren
maa-jään irti tempomia ja hajalle sirottamia.
Huomattavan vahvoina alasiluuriset kerrostumat
esiintyvät Brittein-saarilla (hiekkakiviä, liuskeita,
harmajavakkoja, tuffeja) sekä Böömissä
(hieta-kiviä, liuskeita). Viimemainittuihin faunistisessa
ja petrografisessa suhteessa läheisesti liittyvät
muun Euroopan, s. o. Ranskan, Pyreneitten ja
Balkanin siluurimiiodostumat, — Euroopan
ylä-siluurille aivan tunnuksellisia ovat kalkkikivet,
joskin näiden ohella monin paikoin tavataan myös
matalan meren sedimenttejä, esim.
hiekkakivipat-joja; viimemainitut syntyivät muin. siluurimeren
rannalla, meren vallasta jälleen vapautuvien
maamassojen aineksista. Yleinen regressioni näet
alkoi. Tähän osastoon kuuluvista kerroksista on
esim. Gotlannin saari muinaisine
koralliriuttoineen ja joukoittain kasaantuneine kivettymineen
(sienieläinten, korallien, piikkinahkaisten y. m.
rankoja) kokonaan muodostunut; vuorilajia
sanotaan G o 11 a n n i n-k a 1 k i k s i. Muualla
Euroopassa on yläsiluurin muodostumia pääasiassa
samoilla alueilla, kuin alasiluuria, sitäpaitsi esim.
Etelä-Venäjällä. — Itämeren altaan ympärillä
leviävät siluuriset kerrokset miltei
häiriytymättömän vaakasuorina, Skandinaavian vuoriston
liepeillä ne ovat toisikäisesti olleet alttiit
siluuri-ja devonikausien rajauksessa tapahtuneelle
vuori-jonopoimuttumiselle ja niin muuttuneet, että niitä
on sekoitettu a.lkuvuoreen. Brittein-saarilla
poimutus tapahtui keskellä siluurikautta.
Tuliperäinen toiminta oli yleensä heikkoa. S. sisältää
hyödyllisiä kivennäisiä: rautaa, vaskea, hopeaa,
sinkkiä, lyijyä, antrasiittia, suolaa. —
Eläimistö oli siluurikaudella kambrikauteen
verraten tavattoman runsas ja monipuolinen; kaikki
pääjaksot olivat jo edustetut. Yht. yli 10,000
lajia, pääasiassa merieläimiä, tunnetaan, yksin Got-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0703.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free