- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1353-1354

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Simon ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1353

Simon—Simonides

1354

ven. diplomaatti, Tallinnan ruots.-suom.
seurakunnan kirkkoherran Mathias S:n poika, suom.
sukua Turusta, mainitaan jo Turun rauhan
aikana olleen Venäjän ulkomaanministeriön
palveluksessa ja lähetettiin sen jälkeen, luultavasti
Ruotsi-Suomen oloja ja kieliä hyvin tuntevana
henkilönä, Venäjän Tukholmassa olevan
lähetystön sihteeriksi, jona hänen mainitaan uutterasti
ottaneen osaa niihin keskusteluihin, jotka olivat
käymässä Venäjän hallituksen ja tyytymättömäin
myssyjen välillä. V. 1751, näiden juonien tultua
ilmi, S. siirrettiin pois Ruotsista ja toimi sitten
eri paikoissa diplomaattina; tuli 1770-luvun
alussa Venäjän lähettilääksi Tanskaan, 1775
samaan virkaan Tukholmaan, mutta kutsuttiin
Kustaa III:n pyynnöstä 1778 pois sieltä; 1780
hän oli Lontoossa ja siirrettiin 1787 Ranskaan.
S. m. m. auttoi kuninkaallisen perheen tunnettua
pakoyritysta 1791 antamalla kuningattarelle
rouva von Korffin nimeen laaditun passin.
S. nimitettiin lopulta Pietarin oikeuskollegin
presidentiksi. Korotettiin aateliseen ja
vapaaherralliseen arvoon. K. G.

Simon. 1.Kananen s 1. Kiivailija, eräs
Jeesuksen opetuslapsista, joka aikaisemmin oli
kuulunut zeloottien 1. kiivailijain lahkoon. Hänen
myöhäisemmästä toiminnastaan ei ole mitään
tietoa. — 2. S. M a g u s, Ap. t. 8 luvussa mainittu
taikuri, joka rahalla tahtoi ostaa Pyhää Henkeä.
Apokryfisessä kirjallisuudessa S. Magus esiintyy
Pietarin vastustajana ja gnostilaisen harhaopin
perustajana. Samarian kansa nimitti häntä
,, Jumalan suureksi voimaksi" (Ap. t. 810), ja
itse hän lienee pitänyt itseään jonakin
jumaluuden inkarnatsionina. E. K-a.

3. S. Pietari ks. Pietari.

Simon J-mö’], Jules (hänen itsensä ottama
nimi, alk. Jules Francois Simon Suisse)
(1814-96), ransk. filosofi ja valtiomies, synt.
Bretag-nessa, toimi v:sta 1839 filosofian opettajana
Pariisin yliopistossa, Cousin’in sijaisena, valittiin 1848
kansalliskokoukseen. Erotettiin 1851 toimistaan,
kun Napoleonin toimeenpaneman
vallankaappauksen jälkeen kieltäytyi alistumasta uusiin oloihin;
oleskeli senjälkeen jonkun aikaa Belgiassa. Pääsi
1863 taas Ranskan eduskuntaan, missä esiintyi
vastustuspuolueen ehkä etevimpänä puhujana.
Tuli syksyllä 1870 ministeriksi ja
„kansallispuo-lustuksen hallituksen" jäseneksi, oli 1871-73
opetusasiani ministerinä, 1876-77 pääministerinä.
Julkaisi filosofisia erikoistutkimuksia
muinaisajan filosofian alalta, esim. ,,Histoire de l’école
d’Alexandrie" (2 os., 1844-45) ; siveys- ja
valtio-opillisia teoksia idealistiseen henkeen, niinkuin
,,Le devoir" (1854), ,,La liberté de conscience"
(1857), ,,La liberté politique" ja ,,La liberté
ci-vile" (1859^, jotka herättivät suurta huomiota,
osaksi vastalauseena Napoleonin vallananastusta
vastaan; käsitteli yhteiskunnallisia sekä
työväenkysymyksiä, esim. kirjoissa ,,L’ouvrière" (1861),
,,Le travail" (1866), ,,La politique radieale" (18.68) ;
esitti ihanteellista filosofista
maailmankatsomustaan m. m. kirjassa ,,Dieu, patrie, liberté" (1883);
vielä 1889 hän julkaisi ,,boulangismia" vastaan
kirjasen ,,Souviens-toi du 2 déeembre!" S. oli
kaikissa vaiheissa väsymätön taistelija tosivapauden
sekä maltillisen, kaikille yhtäläistä oikeutta
suovan tasavallan puolesta. A. Gr.

Simon
mö’J, Richard (1638-1712), ransk.

katolinen jumaluusoppinut, tieteellisen [-raamatun-kritiikin perustaja. V. 1685 hän julkaisi
teoksen ,,Histoire critique du Vieux Testament",
jossa ensi kertaa tieteellisellä tarkkuudella
tutkittiin V:n T:n tekstin laatua ja historiaa.
Myöhemmin ilmestyivät: „Histoire critique du
texte du Nouveau Testament" (1689), ,,Les
ver-sions" (1690), ,,Les principaux commentaires"
(1693), „Nouvelles observations’’ (1695). Näiden
julkaisujen takia hän tietenkin joutui kirkon
vihoihin. S. oli laajasydäminen ja osasi antaa
arvoa protestanttienkin työlle. [Bernus, „R. S."
(1869).] ’ E. K-a.

Simonia, Ap. t. 8i8-24:ssa mainitusta Simon
noidasta nimensä saanut kirkollisen vihkimisen
rahalla hankkiminen. Keskiajalla käsite laajeni
semminkin kirkollisen ja maallisen vallan
välisten taisteluiden vaikutuksesta. S:ksi ei luettu
ainoastaan kirkollisten virkojen ostamista ja
myymistä, vaan myöskin niiden hankkiminen
persoonallisten suhteiden, lupausten ynnä
kaikenlaisten mukautuvien sovittelujen perustuksella,
jopa lopulta kaikki ruhtinaiden toimittama
piispojen nimittäminen. [J. Drehmann, ,,Papst
Leo IX und die Simonie" (1908).] A. J. P-ä.

Simonides [-möni’dës]. 1. S. A m o r g o
k-s e s t a ks. S e m o n i d e s. — 2. S. K e o 1 a
i-nen (556-468 e. Kr.), kreik. runoilija, syntyisin
lähellä Attikaa olevalta Keos-saarelta, jonka
asukkaat olivat heimoltaan joonialaisia. S. oli
maineikas runoilija, joka liikkuessaan laajalti
kreikkalaismaailman piirissä kaikkialla sai
osakseen kunniata ja auliutta. Hän oleskeli m. m.
Ateenassa peisistratidien hovissa ja heidän
kar-koituksensa jälkeen Thessalian ruhtinaiden luona,
sittemmin jälleen Ateenassa ja viimeksi
Sisiliassa, jossa hän samoinkuin useat muut
runoilijat sai nauttia varsinkin Syrakuusau
yksinvaltiaan Hieronin aulista suosiota. S:n aika oli
koorilyriikan (ks. K o o r i) varsinainen
kukoistusaika, ja S. oli, Pindaroksen esiintymiseen asti,
tämän runoudenlajin etevin mestari.
Koorilau-luissaan hän ei käyttänyt joonialaista
kotimurrettaan, vaan doorilaisista, aiolilaisista ja
eepillis-joonialaisista aineksista muodostunutta
taide-kieltä. S. käsitteli kaikkia koorilyriikan aloja;
niinpä hän sepitti hymnejä jumalien ylistykseksi,
dithyrambeja, epinikioneja (lauluja suurissa
urheilukilpailuissa saavutettujen voittojen
kunniaksi), enkomion-lauluja (ylistyslauluja, joihin
lienevät luettavat runo Artemisionin taisteluista
ja Thermopylain sankarien kunniaksi laadittu
laulu, josta on säilynyt ihana katkelma), itkuja
y. m. Yleensä hänen lauluistaan on säilynyt vain
katkelmia; laajin ja kaunein on eräs (kenties
itkulauluun kuulunut) runopätkä, jossa runoilija
mitä viehkeimmin kuvaa Danaeta, nuorta
kuninkaantytärtä, joka vastasyntyneen lapsukaisensa
kanssa on puisessa arkussa heitetty meren
aaltojen ajeltavaksi. Paitsi koorilyriikkaa S. viljeli
myöskin elegiarunoutta; niinpä hän sepitti
ele-gioja Marathonin. Salamiin ja Plataiain
taistelujen muistoksi. Häneltä tilattiin myös
epigrammeja, suppeita elegiseen runomittaan laadittuja
,,päällekirjoituksia" kaatuneiden hautapatsaisiin
ja voittojen johdosta pyhäköille lahjoitettuihin
muistoesineihin: niistä lukuisista epigrammeista,
jotka myöhemmissä kokoelmissa ovat merkityt
S:n nimellä, on kuitenkin vain ani harva hänen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0707.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free