Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Simpukka ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1361 Simpukka
j a 1 o h e 1 m i s i m p u k k a 1. varsinainen
helmisimpukka (Meleagrina margaritifera),
joka elää Intianmeren ja Ison valtameren
kuumissa osissa sekä Länsi-Intiassa ja josta saadaan
kalleimmat lielmet (ks. Helmenpyynti). —
2. Heteroconcha. Kidukset aina lehtimäiset. Vaippa
useilla torveksi venynyt; toisilla vaipan reuna
sileä (Integripalliata), toisilla torven takia
mutkikas (Sinupalliata). Kuorien molemmat
sulku-lihakset yhtä vahvat. Integripalliata-ryhmaän
kuuluvat m. m. jokisimpukat (ks. t.), joissa
erotetaan 3 sukua: virtaavaa vettä rakastava,
varsinainen jokisimpukan suku (Unio), johon
kuuluvilla lajeilla on paksu kuori ja
selkäpuoli-sen saranan luona lukkohampaita;
jokihelmisimpukka ( Margaritana), ja järvisimp
u-kan suku (Anodonta), johon kuuluvilla lajeilla
on ohut kuori, mutta ei lukkohampaita.
Umoja Anodorifa-sukuihin luettavia muotoja tavataan
Etelä- ja Keski-Suomen maavesissä kaikkialla
sangen yleisinä, nuitta jokihelmisimpukkaa
(Margaritana margaritifera), jolla on raskas,
tasa-leveä kuori, tavataan vain Lapin joissa, paikoin
Satakunnassa ja Itä-Karjalan vesissä. Suurin
tunnettu simpukka on jättiläissimpukka
(Tridacna gigas), ks. t. Meressä elävä (myös
meillä edustettu) suku on Cardium;
suolattoman-veden muotoja (m. m. meillä) Sphærium, pienet
Cyclas ja Pisidium. — Sinupalliata-ryhmästä
mainittakoon kauniskuorinen venus simpukka
(Cytherea), pitkätorvinen, syvälle hiekkaan
merenpohjalle kaivautuva hietasimpukka (Mya),
Tcllina baltica, kairasimp ukka (Pholas),
m a t o s i m p u k k a 1. laivamato (Teredo).
P. B.
Simpukka. 1. ks. Simpukat. — 2.
Korvan näkinkierästä (ks. Kuuloeli n) käytetty
nimitys.
Simpukkareki 1. 1 o h n a ks. Ajoneuvot.
Simpukkasilkki, pystysimpukan (Pinna
nobi-li*), ks. t., lujista, joustavista ja
metallinkiiltoi-sista, n. 30-60 mm pitkistä kiinnityskuiduista
(ks. B y s s u s) kehrätyt langat. Niiden saanti on
vaikeata ja tuotanto niin vähäinen, että tuotteilla
on vain jonkun verran merkitystä Välimeren
rannikkoseutujen kotiteollisuudessa. E. J. S.
Simpukkaviiva ks. K o n k o i d i ja
Pascalin simpukka.
Simput (Cottus) ovat suuripäisiä, tav.
suomut-tomia, mutta piikeillä ja kyhmyillä varustettuja
piikkieväisiä pohjakaloja, joilla on hyvin suuret
evät (varsinkin rintaevät). Kaksi selkäevää.
Uimarakkoa ei ole. Posket luukilpien peittämät,
pieniä hampaita leukaluissa ja useimmilla
vannas-luussa, mutta ei kitaluissa. —Tunnetuimmat lajit
meillä ovat: kivikala, iso simppu ja merihärkä.
— Kivikalalla (C. gobio) iho ja päälaki
ovat sileät, kiduskannet piikittömät, etukannessa
yksi ainoa ylöspäin käyristynyt piikki.
Väriltään ruskeanvihreä, tummanruskeatäpläinen ja
poikkijuovainen, alta vaaleampi. Pituus n.
10-12 cm. Oleskelevat yksitellen matalassa vedessä
rantakivien alla ja välissä, missä ne väijyvät
saalistaan : pieniä äyriäisiä, kalanpoikasia,
hyönteistoukkia, matoja ja muita pieniä eläimiä.
Liikkuu hyvin nopeasti piilopaikasta toiseen,
mutta ei ui koskaan pitempiä matkoja. Kutee
keväällä rantakivien välissä; koiraskala vartioi
ja suojelee mätiä 4-5 viikon aikana. On ilimi-
—Simskäla 1362
sen ravintona arvoton. Kivikala on yleinen
kaikissa maamme sisävesissä, Laatokassa sekä
Etelä-ja Länsi-Suomen saaristossa. Tavataan koko
Euroopassa, Pohjois- ja Länsi-Aasiassa. — Iso
simppu (C. scorpius) on 20-30 cm pitkä
merikala, jonka päälaella on sileitä kyhmyjä ja
kiduskansissa useampia piikkejä, sivuviiva sileä.
Väriltään mustanruskea, harmaankirjava, kupeet
vaaleatäpläiset; koiras alta punertava, naaras
valkea; evät kirjavat. Elämäntavoiltaan
samanlainen kuin edellinen laji. Kutee talvella. Liha
huonoa; koiraskalaa pidetään myrkyllisenäkin.
Yleinen Itämeressä sekä Pohjanlahdessa ja
Suo-menlahdessa Suursaareen asti, Pohjanmeressä,
Norjan rannikolla ja monessa paikassa
Pohjois-Jäämeren rannikoilla. Merihärkä (C.
quadri-cornis) 011 sekin merikala, mutta tavataan
relikti-muotona suolattomassa vedessäkin, kuten
Laatokassa, Saimaassa ja Päijänteen vesistöissä,
Ruotsissa Vettern-järvessä ja Siperiassa
Baikal-järvessä sekä monessa virrassa. Muuten
levinnyt Jäämereen, Englannin rannikoille,
Pohjanmeren eteläosaan, Itämereen ja sen lahtiin.
Meri-härällä on päälaella 4 karkeata kyhmyä, jotka
sisäjärvien muodoilla ovat paljoa pienemmät kuin
meressä elävillä t. puuttuvat kokonaan.
Kiduskannen luut monipiikkiset; pitkin ruumiin
kupeita yksi tai useampia rivejä karkeita kyhmyjä.
Väri ruskeanharmaa, tummatäpläinen; koiras
alta vaalea, kellanruskea, naaras valkoinen.
Pituus 20-25 cm. Merihärkä oleskelee kivien alla
tai merilevien välissä; se syö erittäinkin
kilkkejä ja. myös kaloja, hyönteisiä, nilviäisiä y. m.
Kutee talvella. Liha syötävä, maksaa pidetään
herkkuna. Kuva ks. Kalat, liitekuva
Merikaloja. P. B.
Simrishamn (< Summaros, „Summarå-joen
suu"; sitten kirjoitettu Cimbrishamn, josta
johtui taru, jonka muk. S. olisi saanut nimensä
kimmerialaisista), pieni kaupunki Etelä-Ruotsissa,
Malmöhusin läänin itäosassa, Itämeren rannalla ;
2,176 as. (1911). Huomattavia rakennuksia vain
vanha S:t Nikolai-kirkko (1100-luvulta).
Harjoitetaan laivaliikennettä ja kauppaa vauraan
maaseudun kanssa. — Vähäpätöinen, mutta ikivanha
kaupunki.
Simrock [zi-J, Karl Joseph (1802-76),
saks. runoilija ja filologi, v:sta 1850
muinais-saks. kirjallisuuden professorina Bonnissa, on
saavuttanut mainetta etupäässä niillä
erinomaisilla runokäännöksillään, joissa hän siirsi
nykyaikaiseen saksaan joukon entisajan kirjallisia
merkkiteoksia (,,Nibelungenlied", 1827, lukuisia
myöhempiä painoksia, ..Walther von der
Vogel-weide". ,,Gottfried von Strassburg", y. m.). S:n
itsenäisen runoihin tuloksia ovat eepos „Wieland
der Schmied" (1835). kokoelma „Gediclite" (1844)
y. m. Hänen tieteellinen toimintansa kohdistui
pääasiallisesti satuihin ja kansanlauluihin
(„TIand-bucli der deutschen Mythologie" 1853. ,.Die
deut-schen Volksbücher" 1844-67, ,.Die deutschen
Volks-lieder" v. m.). n. S-hti.
Simsalö ks. S i m a s a 1 o.
Simsetti (ransk. chemisette), paidanrintamus,
rinnanedus.
Simsiönvuori, n. 130 m yi. merenp. kohoava
vuori Lapualla, kirkolta lounaaseen ; laaja näköala.
Simskäla f-selaj, 2 asuttua saarta,
Itäinen-ja Läntinen-S., Ahvenanmaan koillisreunustalla
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
