- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1377-1378

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sinililja ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1377

Sinililja—

Sinisorsa

1378

kyvyttömiä erilaissoluja, h e t e r o c y
s-t e j ä, joiden tehtävä 011 tuntematon. S.
lisääntyvät vain suvuttomasti, 1-soluiset solujen
jakautumisen ja irroittumisen kautta, useampisoluiset
irroittautuvien, uusiksi yksilöiksi kasvavien
ribmapalasten, n. s. jako rihmojen 1. h o
r-mogonioiden avulla. Paksuseinäiset, toisia
soluja tav. suuremmat leposolut, itiöt, ovat
myös yleisiä varsinkin rihmamaisilla s :llä.
Par-veilusolumuodostus puuttuu. Useilla rihmamaisilla
lajeilla (Oscillatoria y. m.) 011 ryömivä
liikkumiskyky, samoin ovat hormogoniot liikkuvia.
Liikkeen aikaansaava voima on tuntematon;
väre-karvoja ei ole. S :llä on paljon yhtäläisyyksiä
bakteerien kanssa ja ne yhdistetään nykyisin
näiden kanssa samaksi luokaksi, Schizophyta.
S:iä on lukuisia lajeja ympäri maapalloa,
etenkin makeassa vedessä, kostealla maalla t. kivillä,
sammalien seassa j. n. e. Usein ne ovat
ensi-mäisiä eliöitä paljastetulla maaperällä.
Planktonissa ne ovat usein runsaita; vedenkukan (ks. t.)
aiheuttavat .tav. s. Pilaantuneissa vesissä on s:iä
tav. runsaasti. Kuumissa lähteissä niitä
samaten on ja ne aikaansaavat tuffi-, sinteri- y. m.
muodostusta. Monet ovat jäkäläin gonidioina t.
elävät korkeampien kasvien sisässä. —
Yksisoluiset muodot (Chroococcus, Aplianocapsa,
Glæo-capsa y. m.) kuuluvat Chroococcaceæ-heimoon.
Rihmamaisia s:iä on useita heimoja. Sukuja
mainittakoon : Oscillatoria (haarattomia,
liikkumis-kykyisiä rihmoja), Phormidium, Nostoc
(helmi-nauhamaisten solurivien muodostamia, tav.
pallomaisia kolonioja, eräs laji luumunkokoinen),
Anabcena, Aphanizomenon, Scytonema, Stigonema,
Rivularia y. m. K. L.

Sinililja (Scilla), lajirikas Liliaceæ-heimoii
suku, keväällä kukkivia, tav. kapealehtisiä
vanhan maailman aroseutujen sipulikasveja, joilla
on tav. siniset kukat tertuissa vanan latvassa.
Useita lajeja viljellään siroina koristekasveina
ruukuissa t. puutarhoissa, meillä usein 15-25 cm
korkeata S. sibiricaa, jolla on nuokkuvat,
tähtimäisen kellomaiset kukat ja leveän tasasoukat
lehdet. K. L.

Sininauha (engl. Bluc ribbon). 1.
Kansainvälinen raittiusjärjestö. S.-liike syntyi
Amerii-kassa 1877 irl. siirtolaisen Francis Murphy’11
aloitteesta. Se rajoittui alussa siihen, että
pantiin toimeen agitatsionikokouksia, joissa
kuulijoita koetettiin saada antamaan ehdottoman
raittiuden lupaus, mikä tapahtui siten, että
asianomainen pani allekirjoituksensa korttiin, joka
sisälsi lupaustekstin, ja otti puvussa
käyttääk-sensä pientä sinistä nauhaa. S:n kantajat
saattoivat kuulua eri raittiusyhdistyksiin. Vasta
myöhemmin perustettiin varsinaisia
s.-yhdistyk-siä. Ameriikasta s.-liike levisi muihinkin
maihin, varsinkin Isoon-Britanniaan ja
Skandinaa-vian maihin. Keski-Euroopassa sitä vastaa s i n
i-r i s t i 1 i i k e ks. Siniristi.

2. S.-nimitystä käytetään myös ruots.
sera-fiimitähdistöstä. J. F.

Sininen luola (it. Grotta azzurra),
matkailu-paikka Italiassa Capri’11 saaren pohjoisrannalla,
5(3 m pitkä, 30 111 leveä, 6-9 m korkea, polija
15 m syvyydeltä veden peitossa, 011 saanut
nimensä vedenalaisen aukon kautta tunkeutuvan
valon aiheuttamasta sinisestä valaistuksesta.
Luolaan päästään veneillä 1 1/3 m leveästä ja
sa-44. VIII. Painettu 17/616.

ma.nkorkuisesta aukosta. Takaseinällä
vuoto-kiviä. — Luola keksittiin 1826.

Sininärhi (Coracias garrula), s:ien sukuun ja
heimoon (Coraciidie) kuuluva kirskulintu.
Heimoon kuuluu variksen
kaltaisia lintuja, joille 011
ominaista tyveen saakka
erilliset varpaat ja vahva,
suora, vähän päätä
lyhyempi nokka. Sieraimet
ovat paljaat. S. on
heimon ainoa edustaja
maassamme. Se on tavattu
useita kertoja siellä täällä
Etelä- ja Keski-Suomessa
ja Pohjois-Suomessakin
Iissä ja Simossa asti.
Ivaakkois-Suomessa on lintu pari kertaa tavattu
pesivänä. Närhen kokoinen, lyhytjalkainen lintu.
Väritys on erittäin silmiin pistävää, sinistä,
punaruskeaa ja mustaa. Saalista, suurempia
hyönteisiä, ilmasta pyydystäessään lintu on vilkas ja
sukkela, mutta muuten se voi istua pitkät ajat
samassa paikassa, kivellä, aidalla t. 111. s. paikalla.
Ollen luonteeltaan torainen, se esiintyy etupäässä
yksikseen. E. M-o.

Siniparta ks. B 1 a u b a r t.

Sinipuu, c a m p e c h e-p u u, ka 111 p e t s
e-p u u, 011 tummanpunaista t. violetinniustaa t.
-ruskeaa, raskasta sydänpuuta Iveski-Ameriikassa
ja sen lähitienoilla kasvavasta, 10-12 111 korkeasta,
hernekukkaisiin kuuluvasta puusta, Hcematoxylon
campechianum, jolla on tasapariset lehdet ja
keltaiset kukat. S :ta, joka sisältää liematoksyliinia
(ks. t.), kaupitaan suurin määrin joko suurina
kappaleina t. hienonnettuna ja käytetään
kiinteän t. siirappimaisen ekstraktin muodossa
puuvillan, villan, silkin ja nahkan tummissa
värjäyksissä etupäässä muiden väriaineiden ohella.
S :ta käytetään myös kirjoitusmusteen
valmistamiseen, hienoihin puusepäntöihin y. 111. K. L.

Sinirautamaa ks. V i v i a 11 i i 11 i.

Sinirintasatakieli ks. Satakielet.

Siniristi, raittiusjärjestö, joka on levinnyt
varsinkin Sveitsissä; sen perusti 1877
kirkkoherra Rocliat Genevessä. S.-liikkeellä on
samaten kuin sitä vastaavalla sininaukaliikkeellä
uskonnollinen sävy. vrt. Sininauha. J. F.

Sinisiipi ks. L y c æ n a.

Sinisimpukka (Mytilus edulis), 3-8 cm pitkä
merisimpukka; kuoret toiseen päähän
suippenevat, mustansiniset. Tavataan melkein kaikissa
Euroopan merissä usein hyvin suurin joukoin
paaluihin, kiviin, merileviin y. 111.
byssus-rilimoilla kiinnittyneinä. Meidän
merenrannikoillamme sen tapaa etenkin rakkoleväpensaissa ja
se näyttää vaativan jotenkin yhtä suolaista vettä
kuin tämä. S. 011 syötävä ja monin paikoin
Keski-ja Etelä-Euroopan rannikoilla (esim. Kielin, La
Rochellen, Venetsian luona) harjoitetaan sen
pyy-dystystä ja myös viljelystä suuressa määrin.
Kuva ks. Simpukat. I. V-s.

Sinisorsa 1. heinäsorsa (Anas bosclias),
huomattavin sorsalintumme, tavataan pesivänä
vanhan ja uuden maailman pohjoisosissa, aina
Pohjois-Af rikkaan saakka. Suomessa se 011
Eteläsuomesta melkein Lappiin saakka yleisin
sorsa-lajimme. Lapissa 011 lintu jo harvalukuinen,
puuttuen kaikkein pohjoisimmista osista. Sen tuntee

(S.H.) Sininärhi.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0719.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free