- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1379-1380

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sinililja ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1379

Sinitauti—Sinkki

1380

(S.H.) Sinisorsa, 1 koiras
kevät-puvussa, 2 naaras.

parhaiten teräksensinisestä siipipeilistä (siitä
nimikin) ja kellanpunaisista koivista (,.puna-

jalkasorsa").
Koiras eroaa, kuten
useimmilla
muillakin sälönokkai-silla, kevätpuvus-saan naaraasta.
Pää ja kaula ovat
kiiltävänvihreät,
kaulassa
valkoinen sepel, kupu,
eturinta ja selkä
ruskeat, alapuoli
ja sivut harteille
saakka vaaleat,
hienosti
harmaan-kirjavat, ylä- ja
alaperä mustat.
Muutamat
yläpei-tinhöyhenien kärjet ovat
ylöspäin käyristyneet.
Naaras, jota
koiras kesäpuvussaan
muistuttaa, on
ruskean ja
harmaan-kirjava, kupu ja eturinta punaruskea; alta
vaaleampi. S. asuu mieluimmin pitkäheinäisillä,
kaislaa, ruovikkoa tai pensaikkoa kasvavilla
vesien rannoilla. Ravintonsa, etupäässä
vesikasveja, hyönteisiä ja pieniä nilviäisiä, s. hankkii
matalassa vedessä pohjaan kurottamalla
(puolisukeltaja). Tulonsa jälkeen, tav. huhtikuun
puolivälissä, s. aloittaa pian pesimisen. Pesä on
useimmiten kaukana vedestä, vieläpä kuivalla
mäntykankaalla. Munat. 10-14. ovat
vaaleanharmaan-vihreät ja hautomisen aikana harmaan
untuva-kehän ympäröimät. Suuriin parviin
kerääntyneinä s :t viipyvät meillä myöhäiseen syksyyn;
poikkeustapauksessa jotkut yksityiset
talvehti-vatkin. Lihansa vuoksi metsästetään s:aa
yleisesti, ollen tässä suhteessa huomattavin
sälö-nokkainen. Rauhoituksesta ks. Sorsat. —
S:sta polveutuu tavallinen ankka.

E. M-o.

Sinitauti (syanoosij ei ole mikään erikoinen
tauti, vaan merkki siitä, että verenkierto on
siinä määrin häiriintynyt, että iho ja varsinkin
huulet sekä yleensä limakalvot, mutta
vaikeammissa tapauksissa myöskin kädet ja jalat saavat
laskimoveren sinertävän tumman värin. S.
esiintyy tunnuksellisena oireena muutamissa pahoissa
sydänvioissa ja keuhkosairauksissa sekä ilmenee
myöskin esim. kolerassa y. m. taudeissa vähää
ennen kuolemaa. .1/. 0-7?.

Sinitiainen ks. Tiaiset.

Sinivalas 1. jättiläisvalas
(lialænop-tera Sibbaldii), n. 25-30 m pitkä uurteisvalas,
maapallon nykyisistä eläimistä pisin (suurin
paino lienee jotenkin sama kuin Grönlannin va-

(S H.)

Sinivalas.

laan, n. 150,000 kg), vastasyntynyt poikanenkin
on 7-8 m pitkä. Ruumis on verraten hoikka,
selkäevä pieni. Väri harmaansininen, sivuilla ja
alla harvassa valkeita pilkkuja. Tavataan
Poli-jois-Atlantissa ja Pohjois-Jäämeressä, tekee usein
pitkiä vaelluksia. Ravintona ovat yksinomaan
pelagiset äyriäiset v. m. pikku eläimet. S:ta
kuten muitakin uurteisvalaita pyydystetään
innokkaasti. . 7. V-s.

Sinivalvatti (Mulgedium), kookkaita
mykerö-kukkaisia ruohoja, joilla on siniset kukat. Meillä
2 lajia, joista suikealehtinen siperialainen
s. (M. sibiricum) kasvaa jokseenkin harvinaisena
kosteilla paikoin, etenkin rannoilla, yleisimmin
pohjoisessa, ei maamme lounaisosissa. A". L.

Sinivihreät levät ks. Sinilevät.

Sinivuokko ks. A n e m o n e.

Siniäinen, nuori tahi, useissa Suomen
järvivesissä, pienikasvuinen kuore.

Sinkilä, rautakynsi 1. hirsihaka (ks. t.) ;
myöskin johtoja ja putkia pitelevä, niiden yli
taivutettu ja päistään kiinnitetty tav. metallista tehty
kiinnitin. P-o P-o.

Sinkitseminen ks. Sinkkipäällystys.

Sinkki, metalli, kem. alkuaine, merkki Zn,
at.-p. 65.37. S. ei esiinny luonnossa pelkkänä. Sen
tärkeimmät malmit ovat s.-välke, sulfidi (ZnS),
joka puhtaana sisältää 67%:iin saakka s:iä,
lisäksi 12%:iin saakka rautaa ja joskus pienen
määrän kadmiumia; gal m e ja, karbonaatti
(ZnCOs) (52% s:iä); piigalmeja,
vedenpitoi-nen silikaatti (HoZiiaSiOs) (54,2% s:iä);
puna-s i n k k i m a 1 m i, mangaanin- ja raudansekaista
sinkkioksidia (72-80% s:iä); frankliniitti,
sinkkimangaanirautaoksidi ((ZnMn)0.Fe203) (21%
s:iä). S:n valmistuksessa pasutetaan malmi
oksidiksi, joka voidaan helposti pelkistää metalliksi
hiilen avulla. Metallinen s. puhdistetaan
tislaamalla rautaisiin astioihin. Näihin kokoontuu
ensin hienoa harmaata s.-t o m u a 1. s.-s a v u a,
mikä on s:n ja s.-oksidin sekoitusta. Jos malmi
sisältää kadmiumia, on s.-savu ensin ruskeata.
S :n valmistuksessa käytetään myöskin
elektro-kemiallisia menettelytapoja.

Kaupassa oleva s. sisältää tavallisesti vähän
rautaa ja lyijyä, jotka suuremmissa määrin
tekevät sen hauraaksi. Puhdas s. on tavallisessa
lämpömäärässä jokseenkin sitkeätä, 100°-150°
tienoilla se on helposti taottavaa ja valssattavaa.
Kuumennettuna yli 200° s. muuttuu jälleen niin
hauraaksi, että sitä voi survoa jauhoksi.
Sulamispiste on 410°, kiehumapiste 929°. Sulatetun
s:n ominaispaino 011 6.9. taotun tai valssatun 7,is.
Ilmassa 500° :een kuumennettuna s. palaa
sinertävän valkealla liekillä valkeiksi keveiksi
s.-ok-sidihiutaleiksi. S. säilyttää kuivassa ilmassa
kirkkaan valkean värinsä; kosteassa sen pinnan
peittää ohut himmeä kerros s.-oksidia tai
emäksistä s.-karbonaattia, joka suojelee
metallin enemmiltä muutoksilta. S. on siten
ulkoilmassakin hyvin kestävää. S. esiintyy kemiallisissa
yhdistyksissä kahdenar voisena ja useimmiten
elektropositiivisena, mutta vahvoihin emäksiin
nähden myöskin elektronegatiivisena s. o.
happoa-muodostavana alkuaineena (ks.
Sinkki-happo).

S:iä käytetään peltinä katon kattamiseen,
astioiden valmistukseen, lejeerinkeihin (ks.
Messinki, Pronssi), sähköparistoihin (Danieliin

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0720.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free