- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1391-1392

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Siperia

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1389

Siperia

1391

jois-Jäämeri on S :n rannikolla jäätön vain pari
kuukautta syyskesällä, mutta silloinkin
ajojää-joukot ovat tavallisia. Joet ovat ylempänäkin
jäässä n. puolen v. ja 65° :n pohj. lev. tienoilla
ne ovat kuljettavia vain 3-4 kk. (Lena 70° pohj.
lev. 21/2 kk.). — Vuotuinen sademäärä on
verraten alhainen (200-600 mm.
Rannikkomaakunnassa ja Kamtsatkan eteläosassa vain yli 600 mm),
mutta vain Länsi-S:n eteläosissa kasvillisuus
sateen vähyyden takia on aroluont oista.

Kasvillisuutensa puolesta S. jakaantuu
kolmeen, lännestä itään kulkevaan vyöhykkeeseen;
pohjoisessa on tundra-, keskellä metsä- ja etelässä
arovyöhyke. Tundran (ks. t.) ja metsän raja
kulkee melkoista pohjoisempana kuin routamaan raja.
Suurien jokien varsilla metsä tunkeutuu
kauemmaksi pohjoiseen, kuin niiden välisillä taipaleilla.
Metsän pohjoisimmat etuvartiat ovat Jeniseillä
69° 30’, Lenalla liki 72° pohj. lev., jotavastoin
lähempänä kylmäkesäistä itärannikkoa,
Jablonoj-vuoriston jatkolla Stanovojlla ne eivät pääse
kauemmaksi kuin 60° polij. lev. (eteläisin Suomi).
Tärkeimmät puulajit kuuluvat suureksi osaksi
samoihin sukuihin kuin Euroopan puolisessa
metsävyöhykkeessä; leiman antavat havupuut,
lehtikuuset, kuuset ja männyt, useimmat
si-per. lajeja t. muunnoksia. Lehtipuista
yleisin on koivu, joka lännessä monilla seuduin
on aivan valtapuuna; muita ovat haapa, leppä
y. m. Amurin alueella vallitsevat lehtipuut ja
siellä esiintyy sellaisten sukujen edustajia,
jotka puuttuvat muualla S:ssa (Acer, Quercus,
Juglans, Pyrus y. m.), vaikka ovatkin
yleisiä Uralin länsipuolella. Lajit vain ovat toiset.
Vuoristojen välissä tapaa myöskin heinäaroja. —
Melkein alituiset, tavattoman laajoille alueille
leviävät metsäpalot hävittävät vuosittain
suunnattomia metsäaloja. S:n metsän, taiga n, puut
eivät siitä syystä useinkaan ehdi kasvaa
täysmittaisiksi, jotenka taiga ei tee kulkijaan
sellaista läpipääsemättömän aarniometsän vaikutusta
kuin odottaisi. Syrjässä asutuilta seuduilta ja
kulkuteiltä tuli harvemmin pääsee irti, ja metsät
siellä ovat paremmin säilyneet, puut
kookkaammat. Pohjoisessa routamaa vaikuttaa
metsäkasvil-lisuuteen ehkäisevästi; puut kasvavat
harvemmassa, koska juuret eivät pääse haarautumaan
alaspäin, vaan kulkevat pitkin maanpintaa.
Eteläisten rajaseutujen vuoristoilla alempana kasvaa
mäntyjä, koivuja, haapoja, ylempänä lehtikuusia
ja kuusia, ja niiden yläpuolella on puuton
nurmi-vyöhyke. Yhtenäinen arovyöhyke rajoittuu
Länsi-S:n eteläosiin; raja sen ja metsävyöhykkeen
välillä kulkee suunnilleen S :n radan suuntaan,
enimmäkseen jonkun matkaa sen pohjoispuolella.
Arokasvillisuus vaihtelee vuodenaikojen mukaan.
Kevään väririkkaiden yrttien kuihduttua antavat
aroille leimansa Stipa- y. m. heinät, maruna
(Artemisia) y. m. s. Kosteammilla paikoilla koivu
muodostaa metsikköjä, ja vesistöjen varsilla on
pajuviidakkoja.

Eläimistö ei lajeiltaan sanottavasti eroa
Euroopan vastaavien kasvillisuusalueiden
eläimistöistä. Yksilörikkaus on vain paljoa suurempi,
vaikkakin muutamat jalot turkiseläimet (soopeli
y. m.) suuresti ovatkin vähentyneet. Nisäkkäistä
poro, jänis, naali, susi, sopuli esiintyvät
tundravyöhykkeessä, karhu, susi, kettu, ilves, majava,
metsäkauris, hirvi, villisika y. m. metsävyö-

hykkeessä, hyppyrotta, hamsteri, murmeli, jänis,
antilooppi aroalueella. Amurin maihin on etelästä
käsin tunkeutunut useita Kiinan aroalueen
edustajia (antilooppi, villiaasi, korsakkikettu,
pesukarhu y. m.), ulottaapa tiikeri (pitkäkarvainen
muunnos) retkeilynsä kauas Takabaikaliin asti
(1912 Rannikkomaakunnassa ammuttiin 55
tiikeriä). Baikal-järvessä hylje (Phoca fætida) elelee
reliktinä. — Lintumaailma on kaikkialla
runsaslukuinen; varsinkin tundraa elävöittävät suuret
vesilintuparvet. — Jokien kalarikkaus (lohi-,
sampi- v. m. lajeja) on kyllä monella seuduin
jo vähentynyt, mutta on kuitenkin suurempi kuin
Euroopassa. — Tundralla ja Länsi-S:n
räniemet-sissä sääsket ovat tavattomana rasituksena.

Väestö ja a s u t u s. S:n alkuasukaskansoista
useimpia uhkaa sukupuuttoon kuoleminen
läheisessä tulevaisuudessa, koska ne eivät voi
sovel-tautua uusiin oloihin ja muuttuneisiin
elinehtoihin. eivätkä kestä viinan ja kulkutautien
vaikutuksia. Paljon heitä myöskin venäläistyy. Useat
ovat taloudellisesti joutuneet täydelliseen
riippuvaisuuteen ven. kauppiaista. Alkuasukkaiden
lukumäärästä ei nyk. ole mitään luotettavia tietoja,
sillä viimeisen väenlaskun (v:lta 1897) tiedot
ovat olojen nopeaan muuttuvaisuuteen nähden
juuri S:ssa aivan vanhentuneet, eivätkä
suhdeluvutkaan pidä paikkaansa, koska ven. aines
väenlaskun jälkeisenä aikana 011 nopeasti
lisääntynyt. Esitettäköön kuitenkin main. väenlaskun
suhdeluvut; ven. oli 81,i % (Jakutskin
provinssissa 11.4 %, Rannikkomaakunnan ja Sahalinin
provinsseissa 52.6 Takabaikalin provinssissa
66,3 %), turkkilais-tataarilaisia 8,3 % (Jakutskin
provinssissa 82,9 %), mongoleja 6,2 %
(Takabaikalissa 27,2 Rannikkomaakunnassa ja
Salia-linissa 23 %, Irkutskin kuvernementissa 21,2 %),
tunguuseja 1,2 % (Rannikkomaakunnassa 7,i %),
suomensukuisia l.i % (Toboljskin kuvernementissa
2,5 %), loput juutalaisia, puolalaisia, saksalaisia
y. m. Huomattavimmat alkuasukaskansoista ovat:
tataarit (Toboljskin, Tomskin ja Jeniseiskin
kuvernementtien eteläosissa) sekä sangen
elinvoimaiset jakuutit (Jakutskin provinssissa sekä
Jeniseiskin kuvernementin Turuhanskin piirikunnassa,
jossa heidän naapurinsa tunguusilaiset dolgaanit
ovat jakuuttilaistuneet), jotka luetaan
turkkilais-tataarilaisiin; varsinaiset tunguusit (hajallansa
Jeniseiskissä. Irkutskissa, Takabaikalissa ja
Ja-kutskissa), heidän sukulaisikseen luetut orotsonit,
manegrit, goldit (kaikki nämä asustavat
Amurin-maassa, Rannikkomaakunnassa ja Sahalinissa),
lamuutit (Jakutskin pohjoisosissa) sekä vihdoin
mantsut (Amurinmaassa), jotka kaikki luetaan
tunguusilaisiin kansoihin: burjaatit (Irkutskissa
ja Takabaikalissa) ovat mongoleja; ostjaakit
(Tobol jskissa ja Tomskissa) sekä vogulit
(To-boljskissa) ovat suomensukuisia, jotavastoin
jeni-sei-ostjaakkien (Jeniseiskissä) alkuperä on vielä
hämärän peitossa; samojedit (Toboljskissa.
Jeniseiskissä ja Tomskissa) luetaan ainakin
kielellisesti uralilaisiin kansoihin; erikoisen roturyhmän
muodostavat ainot ja giljaakit; jukagiirit,
tsu-vantsit, kamtsadaalit. tsuktsit, eskimot sekä ehkä
osaksi korjaakit (Jakutskin pohjois- ja itäosissa
sekä Kamtsatkalla) ovat sukuperältään
epämääräisiä n. s. arktisia 1. napaseutukansoja (vrt.
Aasian kansat, ks. lähemmin myös Tata
a-r i t, Jakuutit, Tunguusit, Ain o-k a 11 s a,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0726.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free